Testasin, löytääkö Happn:illa seuraa

Olin työmatkalla Etelä-Euroopassa. Vapaa-aikaa oli vain yksi ilta ja jaoin majapaikan muiden kanssa. Yksityisyyden puutteen vuoksi en ollut alkanut säätää kaupunkiin treffejä. Iltapäivällä iski kuitenkin katumus: haluaisinko syödä yksin lämpimässä syysillassa. Niin latasin Happn- sovelluksen puhelimeen ja testasin, löytyykö sen avulla nopeasti treffiseuraa. Sovellus toimii niin, että se etsii hakukriteerien (ikä ja sukupuoli) mukaisia käyttäjiä, joiden puhelimet paikantuvat lähelle omaasi. Jos molemmat käyttäjät ilmaisevat kiinnostusta toisiinsa, voivat he alkaa chattailla.

Tunnissa olin löytänyt omalla alallani työskentelevän ikäiseni miehen. Sovimme tapaamisen keskustaan.

Söimme illallista turistiloukussa ja juttelimme töistä, kansantaloudesta ja deittailusta. Mies oli mukavan näköinen, tosin hän oli minua lyhyempi ja säilytti lompakkoaan vyölaukussa. Sivusimme illallisella mahdollisuutta jatkaa iltaa hänen luonaan, mutta olin liian väsynyt. Ja ehkä se vyölaukkukin vähän vaikutti. Seuraavana päivänä tapasin vielä aamupäivällä kahvilassa toisen miehen. Joimme vartissa kahvit ja oli hauskaa. Mihinkään enempään ei aikani olisi riittänyt, eikä ehkä kiinnostuskaan.

Joka tapauksessa Happn:in ansioksi voi sanoa nopeuden ja matalalla kynnyksellä tapahtuvat tapaamiset. Työmatkalaiselle kätevää on, että matchit ovat varmasti kaupungissa. Miinusta siitä, että pituutta ei tunnuta Happn:issa kerrottavan yhtä usein kun Tinderissä.

Miten saada erillisyyttä ja sen tuomaa jännitystä pitkään suhteeseen?

Kirjoitin jo pitkän postauksen siitä, miksi meillä ei ollut neljään viikkoon seksiä.

Pitkässä parisuhteessa seksiä latistaa muukin kun väsymys, nimittäin  toisen tuttuus. Seksiterapeutti Esther Perel on kirjoittanut tästä kokonaisen hyvän kirjan Mating in Captivity (suomeksi suunnilleen Pariutuminen vankeudessa). Siinä käsitellään sitä ristiriitaa, että haluamme parisuhteelta vakautta ja läheisyyttä, mutta juuri samat turvallisuus ja läheisyys tappavat halun. Seksi kun tykkää jännityksestä ja erillisyydestä.

On vaikea heittäytyä lihan iloihin, kun saman miehen kanssa on juuri keskustellut vanhempainillasta tai kiistellyt kotihommista. Seksissä on läsnä koko parisuhde eikä sen unohtaminen ole aina ihan helppoa.

Minulla erillisyyden tunteeseen on auttanut avoin suhde. Mies ei ole vain minun vaan hän on vapaa tapaamaan muita. Silloin hän on haluttavampi myös minun silmissäni. Sen jälkeen kun aloitimme reilu vuosi sitten avoimen suhteen, on seksin määrä suhteessamme moninkertaistunut. Aloitustaso tosin oli aika matala.

Kesän ja alkusyksyn aikana kävimme viisillä treffeillä muiden parinvaihtajien kanssa. Vielä emme ole niiltä päätyneet sänkyyn, vaan ainoastaan jutelleet kahvilassa. Mutta jo se, että näkee miehen treffeillä, lisää hänen viehätysvoimaansa. Näen hänet vieraan naisen silmin.

Vieraista kumppaneista seuraa toinenkin yhteistä seksielämäämme piristävä asia. Kuukauden seksittömyys päättyi siihen, kun mies kävi Helsingissä Tinder-treffeillä. Siellä hän meni treffikumppanin kanssa sänkyyn. Kun hän tuli illalla kotiin, oli selvää , että hän olisi halunnut seksiä myös minun kanssani. Olin kuitenkin taas liian väsynyt ja se jäi.

Sattumalta minulla oli tahollani treffit seuraavana iltana. Tapasin työmatkalla kaupunkiin tulleen nettitutun ekaa kertaa. Kävimme yksillä ja harrastimme hänen hotellihuoneessaan keskinkertaista ja nopeaa seksiä. Kotiinkävellessä halusin miestä tosi paljon. Vieraan kanssa oli insentiivi mennä sänkyyn juuri sinä iltana, seuraavana päivänä hän lähtisi kaupungista. Ja kun seksiä sitten oli, tulin muistutetuksi sen kivuudesta. Ja siitä, miten hyvää seksi oman miehen kanssa on.

Olemme sopineet, että juttelemme jatkossa enemmän siitä, mitä touhuamme vieraiden kanssa, mutta toistaiseksi olemme vaihtaneet vain ylimalkaisia raportteja. Seksissä on selvästi yhä ainakin minulle nolottavia elementtejä. Huomaan myös, että huonoista kokemuksista, kuten liian suorituskeskeisistä panoista, kertominen on helpompaa kun hyvistä. Ehkä pelkään, että mies tulisi mustasukkaiseksi. Tätä puolta on helpottanut se, ettei minulla ole kuukausiin ollut yhtään erityisen hyvää avioliiton ulkopuolista kohtaamista.

Mutta silti haluan edelleen, että voin tavata myös muita miehiä. Yleensä heidän kanssaan on kivaa, joskus seksikin on hyvää ja ainakin aina tulen muistutetuksi sen olemassaolosta ja siiitä voi sitten jatkaa miehen kanssa kotona.

Yksi konsti joka auttaa nuutuneisuuden yli, että edes joskus olisi seksiä

Meillä ei ollut kuukauteen miehen kanssa lainkaan seksiä. Siihen ei ollut mitään syytä. Päin vastoin, muistan hyvin, miten toiseksi viimeinen kerta syyskuussa hotellihuoneessa vieraassa kaupungissa oli nautinnollinen. Mies sitoi käteni solmiollaan ja meillä oli tosi ihanaa. Olimme silloin yrittäneet houkutella puolitutun mieshenkilön mukaan kolmanneksi pyöräksi, mutta hän ei päässyt. Silti pelkkä ajatus ryhmäseksistä lisäsi jännitystä.

Ja viimeinen kerta kahdestaan sovitusti lauantai-iltapäivänä omassa sängyssä oli kivaa. Näiden muistojen luulisi innostavan uusintoihin, mutta ei. Väsymys, hyvä kirja, iltatyöt ja Netflix torppasivat seksin kokonaiseksi kuukaudeksi. Muuten meillä oli kyllä kivaa ja aika monena iltana jaksoimme sängyssä sentään jutella.

Parisuhteessa kynnys seksiin on korkea. Ei ole insentiiviä ryhtyä hommiin juuri tänä iltana, kun huomennakin voi, tai ylihuomenna, tai joululomalla. Harvoin pitkässä parisuhteessa halu saa niin vallan, että se raivaisi kaikki esteet tieltään. Tai edes väsymyksen.

Huomaan, että olen selvästi jumiutunut käsitykseen spontaanista halusta. Seksi-ihanteeni näyttää olevan alkukantainen halu, joka saa osapuolet kiihkoissaan riipimään vaatteet toistensa yltä. Sellaista minulla on elämässäni ollut ehkä parikymmentä kertaa. Eikä koskaan vakituisen poikaystävän kanssa alkuhuuman jälkeen. Se on kuitenkin minusta se ihanin ja aidoin syy seksiin.

Vuosia ajattelin, ettei parisuhde ole minua varten. Kaipasin sekopäistä halua ja tunsin karmeaa syyllisyyttä siitä, etten halunnut minkäänlaista seksiä vakikumppanin kanssa. Turvallisessa suhteessa oli hyviäkin puolia, mutta ei niin paljon, että ne olisivat kompensoineet seksielämän ahdistavuuden ja kiihkon puutteen.

Tajusin vasta viime vuonna, että moni muukin kärsii pitkän suhteen latistavasta vaikutuksesta seksiin, myös oma mieheni. Valtaosa varatuista miehistä, joiden kanssa olen viimeisen puolentoista vuoden kanssa päätynyt sänkyyn, on ottanut aiheen puheeksi. Ihmettelen, ettei kohtaanto-ongelmasta puhuta enempää. Olen kyllä nähnyt iltapäivälehtien vinkkilistat siihen, miten suhdetta voi piristää vaikka rohkeilla alusvaatteilla. Mutta minusta se on laiha rohto vakavaan ongelmaan.

Kaksi vuotta sitten olisin pitänyt täysin mahdottomana, että olisimme laastaroineet ahdistavaa seksielämäämme seksileluilla. Jos fiilis puuttuu tai ainoa seksin herättämä tunne on huono omatunto, on vaikea heittäytyä eroottisiin leikkeihin.

Nyt näen, että hullun kiihkon ihanne on rajoittanut vuosia seksielämääni. En edelleenkään halua harrastaa kalenteriin keskiviikkoiltaisin merkattua kiintiöseksiä, mutta sen sijaan olemme puhuneet seksirituaaleista. Esimerkiksi bdsm:n sitominen ja roolit voivat tuupata nuutuneen parin tuttuuden ja väsymyksen yli.

En enää ajattele, että meidän kannattaa miehen kanssa odottaa, että fiilis seksiin veisi mukanaan. Jos jäämme odottamaan sitä, meillä on seksiä ehkä kerran vuodessa. Sen sijaan yritän harjoitella suhtautumaan seksiin, niin, että ajankohta voidaan sopia ja sitten tehdään jotain sen verran jännää, että halu löytyy.

Seksiterapeutit puhuu tästä hullun kiihkon vastakohdasta responsiivisena haluna. Se tarkoittaa, että vaikkei olisi aluksi erityisen halukas, niin homman alkaessa lämpeneekin ajatukselle.

Olin pitkään idealle aika skeptinen. Niin kauan kun seksi oli meidän parisuhteessamme ahdistavaa, poissaolevaa ja velvollisuudesta suoritettua, en yleensä lämmennyt sen kuluessakaan. Kuten aiemmin kirjoitin, nautin uein seksissä eniten siitä, että kun se suoritettiin, oli homma hetkeksi pois päiväjärjestysestä.

Mutta nyt kun meillä on kivaa ja seksi perustuu omaehtoiseen haluun, niin responsiivinen halu toimii. Olemme pari kertaa varanneet kalenterista seksiajan, kun lapsi on ollut hoidossa, ja meillä on ollut hauskaa. Kokemus noista kerroista ja responsiivisesta halusta ylipäätään on, että sitä auttaa, jos seksiin liittyy jotain rituaalinomaista, kuten käsien tai silmien sitominen. Pelkkä tukan silittely tai pussailu ei pitkän yhteisen historian jälkeen aina tunnu riittävän siihen, että omassa sängyssä pääsee nuutuneisuuden ja väsymyksen yli.

Olen sen vuoksi aika kiinnostunut ylipäätään bdsm:stä. Luettiin miehen kanssa aiheesta kirjakin (bdsm-aapinen), mutta se ei herättänyt erityisiä ajatuksia.

Viime aikoina ollaan juteltu siitä, että kutsutaan toinen mies mukaan. Toistaiseksi käytännön esteet ei ole mahdollistanut tätä, mutta minua kiinnostaisi aika paljon. Yksi hyvä ehdokaskin on sitoutettu hankkeeseen.

Sain treffeillä seksioivalluksen

Olin alkukesästä pikatreffeillä dominoivan besserwisserin kanssa. Siellä sain seksioivalluksen.

Juttelin treffikumppanin kanssa siitä, että olin utelias alistumista kohtaan. Minua ei kiinnosta yhtään kipu, vaan se, että mies dominoi.
Mutta minulla oli ongelma asian suhteen. Otan seksissä helposti paineet siitä, että minun pitäisi laueta, ettei kumppanille tule paha mieli. Rationaalistahan tuollainen stressi ei ole, mutta näin nämä asiat koetaan.

Koen suurta henkistä vastuuta kaikista ihmissuhteista ja muiden tunteista eikä seksi ole tästä poikkeus. Tajuan, että se rajoittaa omaa nautintoani. Silti ylikorostuneesta vastuullisuudesta on vaikea irrottautua.
Dominoinninkin kohdalla tuntuu, että “apua, nyt minun on pakko nauttia, kun tuo toinen näkee niin kovasti vaivaa, sitoo ja kaikkea”.
Treffikumppanin tyrmistynyt reaktio havahdutti minut. “Mutta se dominoijahan just nauttii siitä dominoinnista!”, hän ihmetteli. ”Sehän on aivan kun tulisin kutsutuksi syömään kakkua ja sitten kakun tarjoaja miettisi, että onko syömisestä minulle liikaa vaivaa.”

Keskustelun jälkeen olen pohtinut paljon velvollisuudentuntoa ja sen vaikutusta seksielämääni.

Nautin yhdenillanjutuista, koska en kanna huolta vieraiden partnereiden tunne-elämästä tai edes nautinnosta. Minusta he ovat saaneet jo palkintonsa: ihana nainen, eli minä, on pokannut heidät vastuuttomaan yhden illan seksisuhteeseen.
Parhaimmillaan minun on helppoa nauttia seksistä vieraan kanssa. Vieras ei tunne minua eikä odota tai oleta minusta asioita sen perusteella millainen olen arjessa (tunnollinen, toiset huomioonottava ja feministi).

Arvelen, että mies toivoisi minun ottavan kotona suuremman vastuun seksielämästämme. Minäkin haluaisin enemmän seksiä ja kehittää yheistä sekiselämäämme. Toisaalta koen olevani niin kaikkien arkivastuiden raskauttama, etten enää halua yhtään kohtaa to do -listalleni.

Ylipäätänsä uskon, että jos pystyisin hölläämään vastuullisuudentunnostani ihmissuhteissa, minulle jäisi enemmän energiaa, jonka voisi vaikka käyttää seksiin.

Vaikka emme kesän jälkeen ole päätyneet besserwisserin kanssa sänkyyn, olen superkiitollinen siitä, että hän tarjosi minulle tilaisuuden tähän oivallukseen.

Nykyään nautin suuresti, jos mies kotona sitoo minut. En yhtään ajattele, että siitä on hänelle vaivaa. Tai jos onkin, niin ainakin hänkin vaikuttaa nauttivan.

 

Tämä on yhdenillanjutun paras hetki

Olin nähnyt toimitusjohtajan kerran kahvilla. Sovimme, että näkisimme loppuviikosta uudelleen vähemmissä vaatteissa.

Tapasimme alkuillasta hotellissa. Mies oli varannut huoneen. Sovimme, että minä hoidan seuraavan kerran. Taloudellinen tasa-arvo on treffeillä tärkeää. En halua millään muotoa kokea treffikumppanille kiitollisuudenvelkaa.

Joimme puoliksi pullon pommacia ja juttelimme päivän tapahtumista.
On jännittävää tavata vieras ihminen päivänvalossa ja tietää, että puolen tunnin sisällä minulla on mahdollisuus seksiin hänen kanssaan.

Juuri se jännitys on se, mitä näiltä tapaamisilta haen. Seksuaalista tyydytystä saan kotoa. Laukean paljon todennäköisemmin oman miehen kanssa, kun treffeillä. Ja kaikkein helpoimminhan sitä aina itsensä tyydyttää.

Vieraiden tapaamisesta haen juuri tätä extremekokemusta. Sitä, että olet selvä, ulkona on valoisaa, tunnet vetoa vieraaseen ihmiseen ja sitten otat askeleen siihen, että alatte riisua toisianne tai suudella tai miten homma ikinä käynnistyykään. Ajankulu hidastuu, aistit ovat valppaina, kun tarkkailee, mitä toinen tekee ja itse painii sen välillä, että haluaisi pidentää hetkeä ja oikeastaan jo päästä asiaan.

Suhtaudun ylenkatsoen sellaiseen, että päädytään myöhään jatkoille jonkun luo ja humalan turvin uskalletaan sekstailla.

Tämä vaihe, kun kaikki on vielä edessä, on aina kiihottavaa ja ihanaa. Joskus myös itse seksi.

Toimitusjohtajan kanssa jokin tökki. Tökki siitä huolimatta, että hän oli komea, hyvinvarusteltu, erittäin mieskuntoinen ja kivaa seuraa.

Henkilökemiamme täsmäsivät, mutta seksi ei. Minusta riisumisvaihe, se kun kaikki on vielä edessä, on ihanaa. Mutta toimitusjohtajasta ilmeisesti ei. Hän riisui rivakasti itse itsensä.

Eniten olen harmissani itselleni. Olisi pitänyt avata suu ja sanoa, mitä haluan. Omien tarpeiden ilmaisu ujostuttaa vähän, mutta sivusuhteissa olen harjoitellut esittämään eksplisiittisesti toiveeni. Tykkään itsevarmuudesta, mutta toimitusjohtajan kohdalla  itsevarmuus ei jättänyt yhtään tilaa minun halulleni eikä myöskään paikkaa esittää omia toiveita.

Saa nähdä tuleeko uusi kerta. Silloin olen fiksumpi ja otan kaiken irti tapaamisen parhaasta hetkestä.

Onko pettäminen helpompi hyväksyä kuin avoin suhde?

Iltalehdessä oli juttu siitä, että pitkään yhdessä ollut suomalainen pariskunta sopi, että vaimolla oli seksisuhde nuoremman miehen kanssa. Vaimo ei aiemmin ollut ollut kenenkään muun kuin miehensä kanssa, ja aviomies toivoi järjestelyä. Pariskunnan seksielämä sai järjestelystä vipinää.

Jutun kylkeen oli kysytty patakonservatiiviselta Väestöliitolta mielipidettä asiaan. Heli Vaaranen (joka puolitoista vuotta sitten heittäytyi miesasiamieheksi ja paheksui, miten naiset aiheuttavat väheksynnällään miehille kärsimystä) sanoi, että pariskunnan nainen todennäköisesti fantasioi avioliiton henkisestä syventämisestä ja, että seksisuhteet päättyivät aina siihen, että joku rakastuu.

Selviö se sitten.

Olen itsekin kokenut, että ei-yksiavioinen ratkaisumme tuomitaan. Tuntuu, että avioliiton ulkopuolista seksiä saa harjoittaa korkeintaan pettämällä, kaikki muu on suoraan saatanasta.

Pettämiselle ulkopuolisilla on sentään konsepti. Kaikki tietävät sen kuvion: kiihkon, salailun ja katumuksen. Iltiksenkin jutussa nuori rakastaja koki itsensä huijatuksi, hän oli luullut olevansa normaali syrjähyppy. Kun selvisi, että pariskunnalla oli yhteisymmärys naisen vieraissakäynnistä, rakastaja koki itsensä huijatuksi. ”luulin että tämä oli normaalia salailua”, hän sanoo Iltalehdelle.

Sama teesi, että pettäminen on hyväksytympää kuin avoimet suhteet, toistuu kuuntelemassani vapaasta seksistä kertovassa amerikkalaisessa podcastissa Curious Couple. Siinä on pari kertaa mainittu jonkun saaneen potkut, kun selvisi että henkilö ei vain normipettänyt vaan eli vapaassa suhteessa.

On mystistä, miksi vapaa seksi, jollaista mekin harjoitamme on uhkaavampi ja vaikeampi pala kuin jos pettäisimme. Tuskin kaverini sillekään hurraisivat, mutta vähemmän he ovat tuominneet, ne kerrat kun olen pettänyt (viime kesänä viettelin kollegan sänkyyn ja yhdessä aiemmassa suhteessani minulla oli vuoden sivusuhde) kuin nykyään kun miehen kanssa vehtaamme luvan kanssa vieraissa.

Monensillako treffeillä kannattaa mennä sänkyyn?

Tapasin kaverin kautta kiinnostavan naisen. Kaveri oli käynyt hänen kanssaan treffeillä, mutta heillä ei juttu edennyt. Meidät kaveri esitteli kertomalla minun elävän avoimessa suhteessa. Hän tiesi, että tällä naisellakin oli kokemusta epäkonventionaalisista suhteista, esimerkiksi pariskuntien kanssa. Varmasti osittain sen takia meillä natsasi heti, katselimme bileissä toisiamme, ja oli ilmiselvää, että tunsimme vetoa. Emme kuitenkaan lähteneet yhdessä jatkoille, vaikka se oli lähellä.

Tapasimme nopeasti uudelleen ja juttelimme ihmissuhteista, taustoistamme ja siitä, että tunsimme vetoa toisiimme. Naisella oli kuitenkin muutakin menoa, joten lasillisia pidemmälle emme ehtineet. Tapaaminen oli kuitenkin niin mukava, että tajusin, miksen ollut halunnut tapailla aikaisemmin tapaamiani naisia pidempään: vaikka sängyssä oli mukavaa, minulla ei ollut synkannyt heidän kanssaan tarpeeksi hyvin. En ajattele naisen tavoin, että sänkykumppanin pitäisi olla vieras, se on hänen juttunsa, ei minun.

Tapasimme uudelleen jonkin ajan kuluttua, tällöin naisen luona. Jälleen juttelimme aika pitkään ennenkuin päädyimme suutelemaan ja pikkuhiljaa riisuutumaan. Hiplailimme toisiamme ja voi tapahtunutta sanoa seksiksi, mutta yhdynnässä emme olleet, sillä minulla ei seissyt. No, sitä sattuu. Sanoin tilanteen ääneen, että nyt kävi näin. Jokatapauksessa meillä oli mukavaa.

Myöhemmin mietin kuitenkin tilanteen dynamiikkaa. Tapasimme kolmatta kertaa, ja olimme ennen sänkyyn päätymistä jutelleet tosi paljon henkilökohtaisia asioita. Ja vaikken haekaan samanlaista anonyymiutta kumppanissa kuin nainen, tuntuu että kynnys seksissä kasvaa. Jos olisimme päätyneet ensitapaamiselta suoraan sänkyyn, siinä olisi ollut vähemmän ajatuksia mukana, ja veikkaan että silloin ei olisi käynyt kuten nyt kävi.

Tulemme tapaamaan vielä uudelleen, ja uskon että sekä juttelut että seksi tulevat olemaan hyvää, mutta tämä tapaus avasi kuitenkin silmiäni ihmisten välisestä dynamiikasta.