Miten Tinderistä saa satunnaista seuraa?

Onneksi etsin Tinderistä satunnaista yhden-illan-seuraa, enkä lapselle isää. Nyt voin surutta klikkailla ulkonäön perusteella. Potentiaalista seuraa palvelusta näkyy löytyvän. Eri asia tietysti päädynkö kenenkään kanssa treffeille asti.

Jos etsit satunnaista naisseuraa Tinderissä, niin ainakin minun kohdallani seuraavalla nappaisi:

  • Ole komea.
  • Laita palveluun mieluummin useita kuvia itsestäsi.
  • Kirjoita profiiliin jotain. On todella paljon helpompi arvioida synkkaako, jos tietää jotain toisesta.
  • Kirjoita myös se pituus, vaikka se idioottimaiselta tuntuukin. Jos sitä ei lue, päättelen, että olet 126 cm.
  • Lähetä viesti. Ei ole oikeastaan mitään väliä, mitä siinä sanoo tai kysyy. Jos haluaa varmemmin vastauksen, kannattaa ehkä kysyä jotain. Silloin siihen voi vastata. Muuten pitää itse keksiä jotain kirjoitettavaa, ja jos se tuntuu liian vaikealta, voi viestittely tyssätä.
  • Jos toiveissasi on, että satunnainen tapaamiskerta johtaa seksiin, ota se puheeksi. Vihjaile jotain tai kysy vaikka suoraan. Elämässä ei yleensäkään kannata luottaa, että toiset tajuavat, jos asiaa ei sano ääneen. Tinderissä kaikkein vähiten.
  • Jos naisen saa puhumaan seksistä, hänet saa ajattelemaan seksiä ja seksin toteutuminen on huomattavasti paljon lähempänä. (Tämä pätee aina ja kaikkialla, myös oikeassa maailmassa.)

 

Paluu arkeen

Yhden illan jutustani on kulunut nyt reilu viikko. Viimeksi kun kirjoitin siitä, olin hyvin hämmentynyt tunteista joita se herätti. Nyt, kun aikaa on kulunut, se on kiva muisto. Vaihdoimme muutaman viestin vieraan naisen kanssa, ja mietimme, tapaisimmeko uudelleen. Hän ei kuitenkaan halunnut, käsittääkseni siksi, että pelkäsi ihastuvansa. Se oli mielestäni ihan järkevästi ajateltu. Jos olisimme johonkin ryhtyneet, ei suhde olisi missään tapauksessa ollut tasavertainen: minä olisin aina yhteisen ajan jälkeen palannut perheeni luokse. Toinen nainen olisi puolestaan jäänyt yksin.

Joka tapauksessa tapahtunut pyöri mielessäni muutaman päivän. Kotona nainen jopa kysyi minulta yhtenä päivänä ”et varmaan kerro jos olisit, mutta oletko ihastunut toiseen naiseen”. No, en varmaan olisikaan kertonut. Ajatukseni olivat sen verran sekavat, etten oikein tiennyt itsekään. Kun arkiviikko lähestyi loppuaan, huomasin ajattelevani tapahtunutta vähemmän ja vähemmän. Lopulta ajatus tapahtuneesta sai enää hymyn huulilleni, se oli kivaa, mutta se ei enää herätä muita tunteita. Toivon, että syntymäpäiväänsä viettänyt nainen ajattelee yhteisestä yöstämme samoin.

Kerroin tapahtuneesta eräälle ystävälleni ja samalla kerroin avoimesta suhteestamme. Olen lukenut netistä vinkkejä avoimeen suhteeseen, joissa neuvotaan pitämään avoimuus pariskunnan välisenä salaisuutena. Tuntui kuitenkin hassulta, että kerron asian ventovieraalle naiselle yöllä baarissa, mutta en hyvälle ystävälle. Olimme myös naisen kanssa sopineet, että asiasta voi puhua. Ystäväni reaktio oli odottamani: kuulostaa hyvältä, mutta varokaa ettette ihastu kehenkään. Luulen, että moni suhtautuu samoin, ajatus on kiinnostava, houkuttelevakin, mutta siinä nähdään riskejä. Tällä hetkellä en itse koe suhteessamme olevan riskejä sen enempää kuin suhteessa on aina: ainahan voi ihastua johonkin muuhun.

Aikanaan kun tapasimme naisen kanssa, suhteemme oli avoin. Emme käyttäneet sitä nimitystä silloin, mutta meillä ei ollut minkäänlaisia vaateita ”uskollisuudesta”. Molemmilla oli silloin satunnaisia muita kumppaneita. Mutta vietimme enimmän ajan yhdessä, koska me molemmat halusimme niin. Ajattelen että nyt olemme palanneet samanlaiseen suhteeseen, olemme yhdessä koska haluamme niin, emme siksi että vanhemmuus tai parisuhde niin velvoittavat. Myöskään seikkailut eivät ole pois toiselta, päinvastoin, ne piristävät arkea ja sikäli toinenkin saa toisen seikkailusta osansa. Lisäksi ne muistuttavat siitä, että tuota ihmistä haluavat muutkin, mutta hän haluaa olla kanssani.

Vieraassa vuoteessa

Olin ollut lähes koko viikon hieman melankolinen. Sopivasti viikko huipentui melankolista kitararockia soittavan nuoruuden suosikkiyhtyeen viimeiseen keikkaan. Kun soimaan alkoi kappale omasta nuoruudesta, katsoin kyyneleet silmissäni vanhentunutta laulajaa. Kaksi vuosikymmentä sitten  hän oli tyylikkäintä ja komeinta mitä mies voi olla. Komea hän oli edelleen, vaikka vuodet näkyivät, mutta niinhän ne näkyvät minullakin.

Jonotin ystäväni kanssa keikkapaikalta pois, kun huomasin takanamme kauniin, pitkän naisen punaisessa takissa. Juttelimme kaverin kanssa, mutta katsoin hänen ohitseen ja vaihdoin pitkiä katseita punatakkisen naisen kanssa. Nainen lähti ystävänsä kansaa toiseen suuntaan ja katsoi vielä kerran taakseen ja hymyilimme toisllemme, se oli viimeinen näkyni hänestä. Ystäväni lähti autolla kotiinsa, minä lähdin kohti teknoklubia, ajatellen, että enää tuskin näen komeaa laulajaa tai kaunista naista punaisessa takissaan. Hymyilin ajatukselle, heistä jäi kauniit muistot, vaikken kumpaakaan todennäköisesti kadulla tunnistaisi.

Olen pitkään haaveillut että iskisin kyseiseltä klubilta naisen ja lähtisin hänen luokseen jatkoille. Mahdollisuuksia olisi ehkä ollut ennenkin, mutten ollut fantasiaa toteuttanut, olinhan naimisissa oleva mies. Nyt avoimen suhteen myötä kävelin klubille sillä mielellä, että voisin toteuttaa fantasiani. Harvinaista kyllä, klubilla ei ollut edes tuttuja. He olisivat voineet ihmetellä toimintaani.

Klubilla oli hyvää musiikkia ja melankolia haihtui. Tanssin ja katselin ihmisiä. Eräs nainen sanoi minulle, että hänen ystävällään on syntymäpäivät, ja minun pitäisi onnitella sankaria. Naisillakin on siis wingwomaninsa. Syntymäpäiväsankari oli varsin viehättävä ja nopeasti menimme juttelemaan baarin puolelle. Totesin, että fantasian toteuttaminen etenee hyvin. Olin luvannut avoimesta suhteesta sopiessamme, että satunnaisenkin kumppanin pitää tietää minun olevan varattu, mutta muuten seikkailut ovat sallittuja.

Kertoessani asiasta jännitin sankarittaren reaktiota, en ollut varma saisinko litsarin vai suudelman. En saanut kumpaakaan, mutta asia ei näyttänyt haittaavan. Päätimme pian lähteä hänen asunnolleen. Puhuimme hieman lisää avoimesta suhteesta, johon hän totesi: ”te olette hulluja, en voisi elää noin”. No, hänellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Harrastimme seksiä, ja meillä oli kivaa. Aamun lähestyessä lähdin kotiin ja menin omaan vuoteeseen naisen viereen nukkumaan.

Seuraavana päivänä oloni oli hämmentynyt: olin tapahtuneesta innoissani, mutten tiennyt mitä siitä seuraa. Kerroin naiselle öisestä retkestäni, ja juttelimme asiasta. Hän kertoi, että omien seikkailujensa jälkeen hänen olonsa on ollut samankaltainen. Se helpotti. Olin ajatellut, että olo olisi minulle luonteenomaista: olisin herkkä ihastumaan ja se hankaloittaisi seikkailuitani.

Tänään, reilu vuorokausi myöhemmin, lähetin syntymäpäiväsankarille viestin. Se tuntui oikealta, koska vierailuni hänen luonaan pyöri mielessäni, ja olin utelias näkemään vastaisiko hän minulle. Vitsailin viestissä vanhenemisesta ja juhlien jälkeisestä päivästä, sekä kerroin että minulla oli ollut kivaa. Ilahduin, kun hän vastasi melko nopeasti ja kertoi, että hänelläkin oli ollut kivaa. Hän myös vihjasi, että haluaisi tavata toistekin.

Vaikka ilahduin vastauksesta, en tiedä mitä teen. Uusi tapaaminen kiinnostaisi, koska siihenkin varmasti sisältyisi seksiä, toisaalta oloni on hieman hämmentynyt tästä viikonlopusta.

Tältä tuntuu, kun miehellä on yhden illan juttu

Huomasin miehen yöllä klo 2.39 lähettämän tekstiviestin vasta aamulla, kun hän oli jo kotona. ”Menen vielä jatkoille, joten ei huolta vaikka menee myöhään. Suukkoja!”

”Jatkot” olivat kahdestaan kolmikymppisen naisen sängyssä. Vaikutti olleen kivaa.

Juttelimme miehen kanssa aika paljon tapahtuneesta: Siitä, miten juuri tämä nainen oli valikoitunut seuraksi (nainen oli kuulemma tehnyt aloitteen), että mies oli kertonut avoimesta suhteestamme, ja että kondomeita ei ollut mukana, mutta ne haettiin kaupasta matkalla naisen luo…

Mies oli seuraavana päivänä hämillään. Hän sanoi tapahtuneen pyörivän päässä ja mietti pitäisikö naiselle tekstata jotain.

Omissa viimeaikaisissa yhden illan jutuissani kaava on ollut samanlainen: noin kaksi vuorokautta seksin jälkeen olo on pöllämystynyt. Tapahtunutta haluaisi fiilistellä jonkun kanssa, mutta kun kyseessä on ollut nk. pettäminen, niin kaverille soittaminen tuntuu vähän hassulta. ”Hei et arvaa, panin viime yönä sellaisen vieraan miehen kanssa ja kävi tosi jännä juttu… Ja hei, nyt kun sain sut kiinni, niin tuletteko meille pariskuntaillalliselle ensi kuussa?” Olen ratkaissut asian lähettelemällä muutamia viestejä miesten kanssa. Seksin jälkeinen viestittely on vähän kuin esileikin vastinpari. Tunteetonkin seksi on  kuitenkin intiimiä ja viestittely on sen jälkipuinti. Parissa päivässä olo normalisoituu ja muisto hiipuu arkijuttujen taakse. Viestittely jää.

Olen iloinen miehen puolesta. Salilla käydessäni huomasin katsovani nuorempia naisia ja miettiväni, onkohan se ollut tuo, jonka luona mieheni viime yönä oli. Se ei tunnu pahalta, vaan lähinnä kutkuttavalta.

Miehen muualla saama seksi ei ole minulta pois (jaksoi hän antaa minullekin oman osani tänä viikonloppuna, ja se oli ihanaa). Meilläkin on selvästi enemmän seksiä avoimen suhteen myötä (no ok, lähtötaso olikin kyllä aika matala). Kun mies kertoo olleensa toisen naisen kanssa, tulen itsekin muistutetuksi hänen haluttavuudestaan. Olemme olleet pitkään yhdessä, ja kun toisen näkee joka päivä alasti, niin seksi on välillä aika kaukana mielikuvista.

Koko jutussa minusta tuntuu hankalalta vain se, että nainen arveli meidän olevan yhdessä vain lasten takia. Tuntuu kurjalta, että joku, vaikkakin ihan vieras, ajattelee meidän elävän perhehelvetissä, jossa kitkutamme vain vanhemmuuden velvoittamana. Avoimessa suhteessamme ei ole kyse siitä. Pikemminkin kyse on siitä, että jos kerran voi saada ihanan perhe-elämän ja vaihtelevaa seksiä myös muiden kanssa, niin miksi ihmeessä ei ota molempia.