On typerää, että suhteen tai tunteiden mitta on yksiavioisuus

Hesarissa on iso juttu uskottomuudesta.

Koko uskottomuus-ilmiön taustalla on kyseenalaistamaton ajatus, että ihmisellä saa olla vain yksi romanttisen/eroottisen rakkauden kohde kerrallaan. Jos tästä typerästä fiksaatiosta luovuttaisiin, olisivat kymmenettuhannet suomalaiset  onnellisempia, valehtelu vähenisi ja todennäköisesti lapsiperheitä rikkovat erot myös. (Tosin sama Hesarin juttu kertoo, ettei uskottomuus ole kovin tavallinen eron syy. Lähinä siksi, etteivät salasuhteet yleensä paljastu.)

Hesarin jutussa ”Anna” kertoo ihanasta,  lempeästä ja romanttisesta poikaystävästään, joka saa Annan aina nauramaan. Parilla on yhteinen liikuntaharrastus, intohimoista seksiä, lämpöä ja luottamusta. He tekevät kaikkia pariskuntajuttuja yhdessä: katsovat leffoja ja laittavat ruokaa.
”Ainoa ongelma on, että mies on varattu. Hän asuu yhdessä naisystävänsä kanssa.”

Olisi kiinnostava tietää, miksi se on ongelma. Siksi koska mies ei voi avoimesti pussailla Annaa kadulla? Siksi koska mies ei pysty tapaamaan juhlapyhinä? Siksi koska Anna pelkää suhteen päättyvän yhtäkkiä, jos avovaimo vaikka tulee raskaaksi? Onko kaksi suhdetta ongelma, koska Anna haluaisi olla jokaisen vapaahetkensä poikaystävän kanssa?

Mies kommentoi aamulla meillä kotona Hesarin juttua toteamalla, että jos Anna olisi poikaystävänsä ainoa nainen, hän todennäköisesti vain kyllästyisi poikaystävään ja arkeen.

Minusta ainoa järkevä peruste kahden suhteen ongelmallisuuteen on se, että ihanan romanttinen poikaystävä on nyt myös selkärangattomuuteen saakka miellyttämisenhaluinen, Miksi poikaystävä ei uskalla sanoa avovaimolleen, että haluaa kaksi suhdetta? Annallehan hän sen rivien välistä sanoo, koska ei lopeta avosuhdettaan.

Anna toivoo, että poikaystävä jättäisi avovaimonsa. Olisi kiinnostava tietää, haluaako Anna sitä siksi, että poikaystävä näin todistaisi rakkauttaan? Saisiko poikaystävä edelleen pelata vaikka tennistä neljänä iltana viikossa? Uhkaisiko se Annan ja hänen suhdettaan?

En voi tajuta, mikä ongelma on, ettei rakastettua omista yksinoikeudella.

Jos Anna, poikaystävä ja avovaimo eläisivät avoimessa suhteessa, heillä olisi helpompaa, todennäköisesti kivampaa ja esimerkiksi lastenhankintaa voisi pohtia, kun molemmat naiset ovat vielä hedelmällisessä iässä.

Juttuun on haastateltu myös uskottomuudesta kirjan kirjoittanutta Tuija Säteriä. En ole lukenut Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus-kirjaa. Toivon, ettei se lähde siitä ajatuksesta, että samanaikaiset suhteet ovat ongelma.

Hesarissa Säteri kertoo, että ihmiset hakevat salasuhteista seksiä, jännitystä, kylpylämatkoja ja rakkautta. Mitä jos niistä ei haeta mitään erityistä vaan ihmiset vaan tekevät monien ihmisten kanssa samaan aikaan juttuja, koska miksi eivät tekisi.

Säteri puhuu huonosta omastatunnosta ja moraalin venymisestä. Sivusuhteita kokeneet puhuivat retkahduksista ja katumuksesta. Yksi nainen myönsi, ettei koskaan katunut pettämistä vaan että sivusuhde piti hänet hengissä ja hyvänä äitinä.

Miksi saan käydä pelaamassa tennistä kolmen eri pelikaverin kanssa, mutta sohvalla saa katsoa vierekkäin Netflixiä vain yhden miehen kanssa kerrallaan? Miksi saan käydä kampaajalla, mutta muu vieras mies ei saisi silittää hellästi tukkaani, koska olen varattu? Säännöt ovat keinotekoisia ja siksi ihmiset rikkovat niitä koko ajan.

Minulle rakkauden  ja halun mitta on se, että mies viettää aikaa minun kanssani. Minun tekemiseni, mielipiteeni ja hyvinvointini on hänelle tärkeää. Olemme rehellisiä toisillemme. Minusta on parasta, että mies rakastaa minua, vaikka tietää, etten ole vain hänen. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen, eikä mitään esittämääni täydellistä ihmistä.

 

Elämme maailmassa, jossa ihmiset tekevät hirveitä asioita toisilleen: valehtelevat, huijaavat rahat, pahoinpitelevät, mitätöivät ja sarjahukuttavat. Se, että kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa tai rakastuu ei ole kamala asia, vaan ihana.

Me olemme päättäneet tehdä rakastavista tunteista kamalia sillä, että olemme luomme keinotekoisen säännön että vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan saa katsoa leffoja, tehdä ruokaa ja pyöriä alasti sängyssä. Mutta tekojen kamaluus johtuu vain siitä, että rikomme itsekeksimäämme sääntöä. Rakastavat teot eivät ole vahingollisia tai vaarallisia.

Sääntö on samanlainen kuin kosher-ruokavalion pyhä sääntö siitä, ettei liha- ja maitotuotteita saa sekoittaa. Alunperin taustalla oli ymmärtääkseni hygienia. Sääntö siis palveli ihmisiä. Mutta kenellekään ei oikeasti tule paha mieli eikä kivi tipu päähän, vaikka näitä aineksia sekottaa.

Yksiavioisuuskin on palvellut ihmisiä aikanaan.  Ttuoreen kirjan The Sex Effect mukaan yhteiskunta oli reilumpi ja tehokkaampi kun yhdellä äijällä oli yksi nainen. (Kivan sosiaalidemokraattinen ajatus, ettei rikkaat alfaurokset rohmua määräänsä enempää.)

Jostain syystä me olemme hullun kiintyneitä yksiavioisuussääntöön vaikka se ei enää palvele meitä. Vain muutama prosentti sanoo sallivansa kumppanille toisen suhteen. Ilmeisesti noin joka kolmas pettää jossain vaiheessa.

Lainsäädännössä pidetään epäonnistuneena lakina sellaista, jota ei noudateta. Ihmissuhteiden säännöissä tämä tyhjä lainkirjaus on ihna normi yksiavioisuutta.