Varattu nainen Tinderissä

Asensin Tinderin. Hyvät hyssykät, miten koukuttavaa se on! Siitä puolesta ei mies ollut maininnut mitään, vaikka onkin muuten kertonut avoimesti kun on käyttänyt sitä. (Kuten yhtenä päivänä, kun töissä oli kuulemma mennyt niin tyhjäkäynnillä, että oli ollut pakko vähän svaippailla.)

En tehnyt profiilia Helsinkiin, vaan ulkomaille sellaiseen kaupunkiin, jossa käyn työjutuissa säännöllisesti. En halua deittailla Helsingissä, enkä aiheuttaa tutuille hämmennystä, jos he törmäävät profiiliini.

Tinderhän pyörii 99% kuvien ympärillä. Kuvat sinne valikoitiin Facebook-profiiliin ladatuista. Mies oli hyvin kiinnostunut projektista  ja eläytyi kuvien valintaan. Otin joitain, joissa en näytä erityisen urpolta ja joissa lapsi ei ole mukana.

Kirjoitin myös esittelytekstin. Kerroin, että etsin tilapäistä seuraa, päivämäärät, jolloin olen seuraavan kerran kaupungissa, että tykkään käydä treffeillä taidenäyttelyissä ja museoissa (ajattelin tämän karkoittavan lukutaidottomat örkit) ja, että jos treffit sujuu hyvin, niitä voi jatkaa hotellihuoneessani. Loppuun lisäsin, että en jää tekstailemaan perään. (Vanha heilani, jota tapasin Helsingissä kaksi kuukautta sitten, on lähettänyt aika monta haikeaa viestiä perään. Minulla on morkkis, etten saa vastattua, mutta kun ei ole mitään vastattavaa. En kaipaa kirjeystäviä. Siksi ajattelin Tinderissä ennaltaehkäistä riskin.)

Hassu yksityiskohta on, että esiinnyn Tinderissä tahattomasti viisi vuotta oikeaa ikääni vanhempana. Olen nimittäin laittanut Facebookiin väärän synttärin. (Se onkin kätevä tietoturvatoimi, koska muutenhan Mark Zuckerberg voisi vakoilla jotain elämästäni, eikun…)

Sitten aloin tsekkailla miestarjontaa. Sovellus on armoton. Selkäydinreaktiolla sitä pyyhkii oikealle ja vasemmalle: Häämöttääkö kuvan taustalla baarikaappi? NOPE. Puvun takki YES! Kauniit silmät YES Laskuvarjohyppääjä NOPE. Mutta ehkä joka neljäs-viides mies on kuitenkin YES.

Aika harva mies on kirjoittanut itsestään esittelyä. Niinpä heistä selviää vain ikä, työpaikka ja ulkonäkö. Ja mahdollstahan on, ettei mikään niistä ole oikea.

Sain  välittömästi noin tusinan osumaa. Puolet miehistä lähetti heti perään viestinkin: How are you doing? oli mielikuvituksellisin aloitus. Yksi kirjoitti vähän pidemmin siitä, että haluan ilmeisesti olla diskreetti ja että se sopii hänelle. Vastasin, koska mies näytti kivalta. Kun mietin tarkemmin, hän muistutti kuvassa vähän yhtä tosi mukavaa kolleegaani ja ajattelin ehkä siksi hänestä heti hyvää.

Kevytero

Ystäväni kertoi, että hän oli muuttanut erilleen kumppaninsa kanssa. He eivät ole eronneet, vaan käyvät pariterapiassa ja pohtivat suhteensa jatkoa.

Mekin mietimme joskus erillään asumista. Olin myös jossain vaiheessa niin ahdistunut suhteemme tilasta, että lähes kysyin kaverin asuntoa lainaksi.

Puhuttuani ystäväni kanssa, mietin mitä olisi tapahtunut, jos olisimme muuttaneet erillimme. Rehellisesti sanottuna en usko että olisimme palanneet enää yhteen. Yksin asuminen olisi varmasti helpottanut ahdistusta, parisuhdeongelmia ei olisi tarvinnut kohdata päivittäin. Lisäksi olin jo aiemmin kokeillut Tinderiä, ja löytänyt sieltä treffiseuraa, joten olisin varmasti päätynyt kokeilemaan sitä Helsingissäkin. Ja uskon että olisin päätynyt treffeille täälläkin, ja huomannut, että maailmassahan on naisia, jotka ovat viehättäviä, kivoja ja kiinnostuneita minusta. Kun kotona ei näin ollut, kiusaus erota olisi ollut suuri.

Miellänkin että erilleen muuttaessa, vaikka vain väliaikaisesti, on eroamisesta jo päätetty. Tarkoituksena on vain pehmentää eroa. Ja se saattaa olla hyvä ratkaisu, se ehkä estää tilanteen kärjestymisen ja tekee erosta sopuisamman.

Emme kokeilleet erillään asumista. Minulle suuri syy siihen oli lapsi. Tuntui vaikealta selittää hänelle, miksemme olisi koko perhe yhdessä. Vaikkemme ole yhdessä lapsen takia, toimi hän kriittisessä vaiheessa parisuhteen liimana, joka pakotti miettimään muita ratkaisuja ongelmiin.

Deittailisitko tätä miestä?

Vaaleanruskea tukka, urheilullinen, fiksu, kiinnostunut heteroseksuaalisista suhteista. En ole vaihtamassa arkeani, mutta etsin seuraa ihaniin hetkiin…  Näin mies kuvailee itseään ilmoituksessaan netin pettämissivustolla. Kuva on kiva kasvokuva kesälomalta. Kasvot on sivuston käytännön mukaan blurrattu. Sitä en ihan ymmärrä. Eikö maksullisella sivustolla kävijät kaikki ole ihan samalla asialla? Miksi siellä pitää häveliäästi piilotella henkilöllisyyttään?

Ehdotus sivusuhteen hommaamisesta tuli minulta. Makoilimme ennen töihin lähtöä sängyssä ja minuun iski taas huono omatunto, etten halunnut seksiä. En halua kokea syyllisyyttä miehen seksittömästä elämästä.

Samana päivänä mies laati ilmoituksen. Sain vilkaista sitä. Pettämissivustokin kiinnosti. Muistan lehtien tuohtuneet lööpit, kun sellaiset lanseerattiin Suomessa nelisen vuotta sitten. Silloin ei asia juuri koskettanut. Elämässäni oli menossa vaihe, jossa oikeasti mietin, että koska ehtisin leikata kynteni. Niin kiireistä ja väsynyttä meno oli.  Ja koska aviokriisikin oli vasta tuloillaan, niin ajatus nettipettämisestä tuntui tosi kaukaiselta. Viimeksi olin miettinyt sivustoja, kun kuulin, että moraalisella motiivilla toimivat hakkerit olivat julkaisseet Ashley Madisonin käyttäjien tiedot. Se lähinnä nauratti. Ihan kuin jostain Sillan jaksosta.

Sivusto muistutti nettideittisivustoa (paitsi ärsyttävä kuvien blurraus). Seuraa hakevat naiset vaikuttivat normaaleilta ja heitä tuntui olevan aika paljon. Palvelussa olevia miehiä en päässyt mieheni tunnareilla katsomaan. Eikä nettideittailu tunnu muutenkaan ajankohtaiselta. Tinder kiinnostaa paljon enemmän. Olen jo pari vuotta ollut harmissani, ettei sitä keksitty silloin kun olin sinkku. Olisin varmasti tykännyt siitä. Miten mahtavaa, että parisuhteessa on nyt tilanne, että voin ehkä kokeillakin sitä.

Tinder-tunnustuksia

Nainen oli taannoin viikonlopun poissa, ja minulla oli aikaa miettiä parisuhdettamme omin päin samalla kun leikitin lasta. Olin mustasukkainen ja epävarma siitä, mitä nainen viikonlopun aikana tekee ja mitä hän yleensäkään haluaa. Siksi puolet päivästä meni pyörittämällä päässäni samaa ajatusta: “korjaantuvatkohan asiat vai pitäisikö minun katsoa itselleni asuntoa missä olisi lapsellekin huone”. Kun totesin, ettei saman ajatuskulun viidennellätoista läpikäynnilläkään tule suurta läpimurtoa tai uutta oivallusta, lähestyin omia tunteitani eri kulmasta.

Nainen oli sanonut pariterapiassa hyvin tärkeän asian: hän haluaisi jatkaa suhdetta kanssani. Se lause mielessäni käänsin ajatukset naisesta itseeni: mitä minä haluaisin, miten minä olen toiminut, mitkä ovat minun ongelmiani, jotka painavat mieltäni ja varjostavat suhdettamme. Päätin, että illalla lapsen nukahdettua kirjoitan kirjeen, jossa kerron asioita jotka minun olisi pitänyt kertoa kauan sitten: miltä suhteemme tuntuu, miten olen käynyt työmatkoillani Tinder-treffeillä kertomatta mitään ja miten mielestäni olimme jättäneet vaikeammat keskustelut siitä, millainen suhteemme voisi olla, kesken. En yrittänyt vuodattaa kaikkea kerralla, seksielämämme olisi tärkeä aihe, mutta päätin palata siihen myöhemmin. Niin teinkin, ja lupaan palata siihen vielä täällä blogissakin myöhemmin.

Hyppy pois kehää kiertävistä ajatuksista, ja se, että minulla oli nyt suunnitelma mitä tehdä, helpotti heti oloani. Kaivoin tietokoneen esiin lapsen nukahdettua. Käsin kirjoitettu kirje olisi ollut tietysti hienompi, mutta epäilin että ajatusten paperille saaminen vaatisi työtä ja paljon tekstin muokkaamista. Ei se sitten vaatinutkaan, asiat olivat päässäni valmiina ja olin niitä kyllä miettinyt niin samana päivänä kuin jo kauan aiemmin. Kerroin asioista, mitkä koin ongelmiksi suhteessamme. Kerroin, että olin matkoilla ollessani asentanut Tinderin ja swaippaillut joka suuntaan, chattaillyt naisten kanssa ja päätynyt treffeillekin. Se oli jännittävää ja tuntui mukavalta, että joku vieras nainen kehuu komeaksi ja kiinnostavaksi. Treffeillä ei tapahtunut mitään drinkkejä paheellisempaa, mutta jos tilanne olisi ajautunut makuuhuoneen suuntaan, sinne olisi varmaan päädytty. Olin jokseenkin varma, ettei nainen suuttuisi paljastuksestani, mutta ajattelin, että Tinder-käyttöni oli asia joka pitää kertoa, jos suhteemme perustuisi avoimuuteen.

Kirjoitin myös avoimesta suhteesta, mistä olimme keskustelleet aikaisemmin, mutta jättäneet mielestäni keskustelun kesken. Miten olin aikonut jatkaa keskustelua ennen erästä omaa matkaani, mutta tuntenut sen niin tarkoitushakuiseksi, etten kehdannut ottaa asiaa puheeksi.

Kirjeen kirjoitettuani oloni oli kuin uudelleensyntynyt. Ahdistuksen sijaan tunsin jännitystä ja kärsimättömyyttä antaa kirje naiselle ja kuulla, mitä ajatuksia se herättäisi.

Palattuaan nainen luki kirjeen. Tinder-tunnustus yllätti hänet, reaktiona oli todeta, että reipasta toimintaa ja moitteiden tai mustasukkaisuuden sijaan hän oli utelias mitä oli tapahtunut. Kirje johti hyvään, avoimeen keskusteluun. Nainenkin kertoi asioita joista emme olleet puhuneet aikaisemmin. Nyt oli syntynyt yhteys jota jo terapeutilta olimme lähteneet hakemaan.