Seksillä on itseisarvo

Amerikkalainen homomies kirjoittaa blogissaan panneensa jopa 3500 miehen kanssa elämänsä aikana.

Määrä on minustakin hurjan korkea. Itse olen ollut noin viidentoista-kahdenkymmenen miehen kanssa. Silti Vicen entinen heronisti, sarjapanija ja nykyisin kolmen kimpassa polyamoristina elävä homomies onnistuu blogissaan kuvaamaan minunkin fiiliksiäni. Sitä, miten korkeakaan määrä ei tarkoita, että partnereilla ei olisi merkitystä. Näin hän asian muotoilee:

”Even in the most anonymous of hookups, there’s something magical to be found; blowing a stranger in a bathroom can be as intimate and mind-blowing as any sex. Sex is transcendental and beautiful, even if that stranger pushes you away, zips up, and leaves. Even if you never see your partner again. Sometimes, especially if you never see them again.”

Seksillä on myös itseisarvo. Seksi ei ole vain parisuhdetta lujittava voima, vaikka siinä valossa se yleensä esitetäänkin.

Hyväksyin seksin itseisarvon vasta, kun viime vuonna luin kirjan Ihana kiihko. Siinä Salla Nazarenko-niminen suomalainen kirjailija kertoo seksin taikavoimasta. Eikä taikavoimaa tässä kirjassa käytetä vain aviovuoteessa, vaan seksi vie ja ihmiset vikisevät.

 

Pitkästä aikaa onnistuneet treffit

”Voiko kylähullulla olla noin kaunis kashmirinen ulsteri?”, pohdin kun treffeistä oli kulunut kymmenen minuuttia ja treffikumppani oli vihjannut, että pyramidit olivat ehkä avaruusolioiden rakentamia.

Päätin vaihtaa puheenaihetta. Treffikumppanilla oli kuitenkin kiva harmaantuva kihara tukka ponnarilla ja hän oli sosiaalisesti taitava. Sellaista epäujoa ihmistyyppiä, joka ei käännä katsettaan ensin, jos häntä katsoo silmiin. Tinderissä olin valinnut hänet pituuden vuoksi. Ja myös siksi, että hän oli kirjoittanut nimeni oikein. On nihkein mahdollinen alku chattailulle, kun tervehdyksessä on väärin kirjoitettu nimi.

Lisäksi treffikumppani oli chattaillessa ollut kohtelias ja vastannut viesteihin, mutta ei itse missään vaiheessa ehdottanut tapaamista. Huomasin, että minulle sopii paremmin sellainen dynamiikka, jossa minä saan tehdä aloitteen, liika innokkuus saa minut vain pakittamaan. Pahinta on jatkuva whatsapp-viesti-tykitys ja närkästys jos en rivakasti vastaa niihin.

Kävelimme pimenevässä keskieurooppalaisessa kaupungissa, kävimme alkudrinkeillä ja ilalllisella todella kivassa pienessä ravintolassa, johon seuralaiseni oli varannut pöydän.

En ollut treffeistä etukäteen erityisen innoissani. Kymmeneen kuukauteen eivät Tinder-treffit  olleet tuntuneet miltään. En jaksanut edes vastata flirttaileviin chat-viesteihin. Se masensi, koska aluksi treffailu oli ollut niin jännittävää.

Olin jo kuukausia ollut tyytymätön. Edellisen vuoden seksielämämme oli miehen kanssa jatkuvasti kehittynyt, treffeillä oli hauskaa ja sain uusia oivalluksia siitä, mikä minua kiihotti. Viime aikoina ei kiihottanut tai edes kiinnostanut juuri mikään.

Kunnes ennen tätä työmatkaani likesin Tinderissä lentokapteenia (jep jep, niin varmaan), joka halusi dominoida. En erityisemmin miettinyt valintaani, mutta kun hän lähetti ensimmäisen viestin, tapahtui jotain. Ensimmäistä kertaa kuukausiin chattailu tuntui joltain.

Lentokapteeni oli kuitenkin työmatkalla, emmekä nähneet. Sen sijaan olin sopinut treffit tämän pitkän ja hyvinpukeutuvan salaliittoteoreetikon kanssa.

Treffit olivat onnistuneimmat Tinder-treffini tähän saakka. Treffikumppani ei ollut  kylähullu (varoin tosin johdattamasta keskustelua uudelleen pyramidien suuntaan) vaan kivaa seuraa. Hänelle oli itsestäänselvää käyttää kondomia.

Treffit onnistuivat siinä hankalassa lajissa, että oli sen verran läheistä ja luottamuksellista, että seksi oli hyvää, mutta ilman mitään romanttisia viboja tai lammasmaisia katseita, jotka saisivat minut ahdistumaan. (Niin kävi alkuvuodesta treffikumppanin kanssa.)

Treffikumppani ei kysellyt mitään perheestäni, ihmetellyt avointa suhdetta, tai spekuloinut tapaammeko vielä joskus. Sitä kun ei mitenkään voi tietää.

 

Seuraavia askeleita

En ole kirjoittanut blogiin mitään pitkään aikaan (onkohan tämä maailman yleisin blogitekstin aloitus?). Suurimpana syynä on ollut, että seikkailuja on ollut vähemmän viime aikoina. Toisaalta paljon on ehtinyt tapahtua omassa päässä, mutta ajatusten muotoilu on vienyt aikaa.

Viime vuonna sopiessamme avoimesta suhteesta, tuntui että maailma aukeni, maailma oli yhtäkkiä täynnä viehättäviä naisia, joiden kanssa saattaisi päätyä harrastamaan seksiä. Tapaamiset olivatkin todella jännittäviä, oli hauskaa mennä sänkyyn eri ihmisten kanssa, ja kokea kuinka erilaista seksi voi eri naisten kanssa olla.

Toisaalta, tapaamisissa oli paljon samaakin, ja jossain vaiheessa vaivannäkö alkoi kyllästyttää. Taas pitäisi tehdä samat soidinmenot aika ennalta-arvattavan lopputuloksen eteen. Niinpä avoimen suhteen ensihuuma katosi, ja aloin miettiä mikä kiinnostaisi nyt. Nainen sanoi tuntevansa samoin, ja niinpä seksielämäämme tuli uusi kulma: sen lisäksi että harrastimme seksiä keskenämme ja muiden kanssa erillämme, aloimme esimerkiksi miettiä miten noita voisi yhdistää tai millä muilla tavoin voisimme rikastaa keskinäistä seksielämäämme. Muutos on ollut hieno, mielestäni se yhdistää meitä enemmän kuin seikkailut omin päin. Näin, vaikka käytännössä arki onkin pitkälti mennyt seksin edelle.

Tovi sitten ajattelin, että pitää vähän ravistella arkea jollain, ja päätin katsoa miltä Tinder näyttää Helsingissä. Toki sieltä löytyi tuttuja, mutta myös nainen, jonka kanssa tapasimme ja menimme sänkyyn. Huomasin, että tauko oli muuttanut asioita, toimin hyvin eri tavalla kuin aiemmin: olin paljon avoimempi kaikesta. Seksistä puhuminen vähentää päässäni huomattavasti mentaalikuormaa verrattuna siihen, että yrittää tulkita toisen eleitä ja reaktioita, ja toimia näiden arvailujen ohjaamana. Mieluummin ehdottaa asioita ja puhuu suoraan. Olen pitkään ajatellut, että miehellä on seksissä monia suorituspaineita alkaen erektiosta ja odotuksista miehen roolista seksissä jatkuen naisen tyydyttämiseen. Tuohan on toki päässäni oleva rakennelma, mutta joka tapauksessa puhuminen auttaa sen purkamisessa. Nyt pystyin suhtautumaan tilanteeseen huomattavasti vapautuneemmin, mikä oli mahtavaa.

Rehellisesti sanottuna seksi oli kuitenkin aika tavanomaista, toisaalta se oli täysin ymmärrettävää: vaikka olimme jutelleet muistakin mieltymyksistä, emme olleet mitenkään suunnitelleet tekevämme muuta. Sänkyynkin päätyminen oli spontaania.

 

Miten saada erillisyyttä ja sen tuomaa jännitystä pitkään suhteeseen?

Kirjoitin jo pitkän postauksen siitä, miksi meillä ei ollut neljään viikkoon seksiä.

Pitkässä parisuhteessa seksiä latistaa muukin kun väsymys, nimittäin  toisen tuttuus. Seksiterapeutti Esther Perel on kirjoittanut tästä kokonaisen hyvän kirjan Mating in Captivity (suomeksi suunnilleen Pariutuminen vankeudessa). Siinä käsitellään sitä ristiriitaa, että haluamme parisuhteelta vakautta ja läheisyyttä, mutta juuri samat turvallisuus ja läheisyys tappavat halun. Seksi kun tykkää jännityksestä ja erillisyydestä.

On vaikea heittäytyä lihan iloihin, kun saman miehen kanssa on juuri keskustellut vanhempainillasta tai kiistellyt kotihommista. Seksissä on läsnä koko parisuhde eikä sen unohtaminen ole aina ihan helppoa.

Minulla erillisyyden tunteeseen on auttanut avoin suhde. Mies ei ole vain minun vaan hän on vapaa tapaamaan muita. Silloin hän on haluttavampi myös minun silmissäni. Sen jälkeen kun aloitimme reilu vuosi sitten avoimen suhteen, on seksin määrä suhteessamme moninkertaistunut. Aloitustaso tosin oli aika matala.

Kesän ja alkusyksyn aikana kävimme viisillä treffeillä muiden parinvaihtajien kanssa. Vielä emme ole niiltä päätyneet sänkyyn, vaan ainoastaan jutelleet kahvilassa. Mutta jo se, että näkee miehen treffeillä, lisää hänen viehätysvoimaansa. Näen hänet vieraan naisen silmin.

Vieraista kumppaneista seuraa toinenkin yhteistä seksielämäämme piristävä asia. Kuukauden seksittömyys päättyi siihen, kun mies kävi Helsingissä Tinder-treffeillä. Siellä hän meni treffikumppanin kanssa sänkyyn. Kun hän tuli illalla kotiin, oli selvää , että hän olisi halunnut seksiä myös minun kanssani. Olin kuitenkin taas liian väsynyt ja se jäi.

Sattumalta minulla oli tahollani treffit seuraavana iltana. Tapasin työmatkalla kaupunkiin tulleen nettitutun ekaa kertaa. Kävimme yksillä ja harrastimme hänen hotellihuoneessaan keskinkertaista ja nopeaa seksiä. Kotiinkävellessä halusin miestä tosi paljon. Vieraan kanssa oli insentiivi mennä sänkyyn juuri sinä iltana, seuraavana päivänä hän lähtisi kaupungista. Ja kun seksiä sitten oli, tulin muistutetuksi sen kivuudesta. Ja siitä, miten hyvää seksi oman miehen kanssa on.

Olemme sopineet, että juttelemme jatkossa enemmän siitä, mitä touhuamme vieraiden kanssa, mutta toistaiseksi olemme vaihtaneet vain ylimalkaisia raportteja. Seksissä on selvästi yhä ainakin minulle nolottavia elementtejä. Huomaan myös, että huonoista kokemuksista, kuten liian suorituskeskeisistä panoista, kertominen on helpompaa kun hyvistä. Ehkä pelkään, että mies tulisi mustasukkaiseksi. Tätä puolta on helpottanut se, ettei minulla ole kuukausiin ollut yhtään erityisen hyvää avioliiton ulkopuolista kohtaamista.

Mutta silti haluan edelleen, että voin tavata myös muita miehiä. Yleensä heidän kanssaan on kivaa, joskus seksikin on hyvää ja ainakin aina tulen muistutetuksi sen olemassaolosta ja siiitä voi sitten jatkaa miehen kanssa kotona.

Yksi konsti joka auttaa nuutuneisuuden yli, että edes joskus olisi seksiä

Meillä ei ollut kuukauteen miehen kanssa lainkaan seksiä. Siihen ei ollut mitään syytä. Päin vastoin, muistan hyvin, miten toiseksi viimeinen kerta syyskuussa hotellihuoneessa vieraassa kaupungissa oli nautinnollinen. Mies sitoi käteni solmiollaan ja meillä oli tosi ihanaa. Olimme silloin yrittäneet houkutella puolitutun mieshenkilön mukaan kolmanneksi pyöräksi, mutta hän ei päässyt. Silti pelkkä ajatus ryhmäseksistä lisäsi jännitystä.

Ja viimeinen kerta kahdestaan sovitusti lauantai-iltapäivänä omassa sängyssä oli kivaa. Näiden muistojen luulisi innostavan uusintoihin, mutta ei. Väsymys, hyvä kirja, iltatyöt ja Netflix torppasivat seksin kokonaiseksi kuukaudeksi. Muuten meillä oli kyllä kivaa ja aika monena iltana jaksoimme sängyssä sentään jutella.

Parisuhteessa kynnys seksiin on korkea. Ei ole insentiiviä ryhtyä hommiin juuri tänä iltana, kun huomennakin voi, tai ylihuomenna, tai joululomalla. Harvoin pitkässä parisuhteessa halu saa niin vallan, että se raivaisi kaikki esteet tieltään. Tai edes väsymyksen.

Huomaan, että olen selvästi jumiutunut käsitykseen spontaanista halusta. Seksi-ihanteeni näyttää olevan alkukantainen halu, joka saa osapuolet kiihkoissaan riipimään vaatteet toistensa yltä. Sellaista minulla on elämässäni ollut ehkä parikymmentä kertaa. Eikä koskaan vakituisen poikaystävän kanssa alkuhuuman jälkeen. Se on kuitenkin minusta se ihanin ja aidoin syy seksiin.

Vuosia ajattelin, ettei parisuhde ole minua varten. Kaipasin sekopäistä halua ja tunsin karmeaa syyllisyyttä siitä, etten halunnut minkäänlaista seksiä vakikumppanin kanssa. Turvallisessa suhteessa oli hyviäkin puolia, mutta ei niin paljon, että ne olisivat kompensoineet seksielämän ahdistavuuden ja kiihkon puutteen.

Tajusin vasta viime vuonna, että moni muukin kärsii pitkän suhteen latistavasta vaikutuksesta seksiin, myös oma mieheni. Valtaosa varatuista miehistä, joiden kanssa olen viimeisen puolentoista vuoden kanssa päätynyt sänkyyn, on ottanut aiheen puheeksi. Ihmettelen, ettei kohtaanto-ongelmasta puhuta enempää. Olen kyllä nähnyt iltapäivälehtien vinkkilistat siihen, miten suhdetta voi piristää vaikka rohkeilla alusvaatteilla. Mutta minusta se on laiha rohto vakavaan ongelmaan.

Kaksi vuotta sitten olisin pitänyt täysin mahdottomana, että olisimme laastaroineet ahdistavaa seksielämäämme seksileluilla. Jos fiilis puuttuu tai ainoa seksin herättämä tunne on huono omatunto, on vaikea heittäytyä eroottisiin leikkeihin.

Nyt näen, että hullun kiihkon ihanne on rajoittanut vuosia seksielämääni. En edelleenkään halua harrastaa kalenteriin keskiviikkoiltaisin merkattua kiintiöseksiä, mutta sen sijaan olemme puhuneet seksirituaaleista. Esimerkiksi bdsm:n sitominen ja roolit voivat tuupata nuutuneen parin tuttuuden ja väsymyksen yli.

En enää ajattele, että meidän kannattaa miehen kanssa odottaa, että fiilis seksiin veisi mukanaan. Jos jäämme odottamaan sitä, meillä on seksiä ehkä kerran vuodessa. Sen sijaan yritän harjoitella suhtautumaan seksiin, niin, että ajankohta voidaan sopia ja sitten tehdään jotain sen verran jännää, että halu löytyy.

Seksiterapeutit puhuu tästä hullun kiihkon vastakohdasta responsiivisena haluna. Se tarkoittaa, että vaikkei olisi aluksi erityisen halukas, niin homman alkaessa lämpeneekin ajatukselle.

Olin pitkään idealle aika skeptinen. Niin kauan kun seksi oli meidän parisuhteessamme ahdistavaa, poissaolevaa ja velvollisuudesta suoritettua, en yleensä lämmennyt sen kuluessakaan. Kuten aiemmin kirjoitin, nautin uein seksissä eniten siitä, että kun se suoritettiin, oli homma hetkeksi pois päiväjärjestysestä.

Mutta nyt kun meillä on kivaa ja seksi perustuu omaehtoiseen haluun, niin responsiivinen halu toimii. Olemme pari kertaa varanneet kalenterista seksiajan, kun lapsi on ollut hoidossa, ja meillä on ollut hauskaa. Kokemus noista kerroista ja responsiivisesta halusta ylipäätään on, että sitä auttaa, jos seksiin liittyy jotain rituaalinomaista, kuten käsien tai silmien sitominen. Pelkkä tukan silittely tai pussailu ei pitkän yhteisen historian jälkeen aina tunnu riittävän siihen, että omassa sängyssä pääsee nuutuneisuuden ja väsymyksen yli.

Olen sen vuoksi aika kiinnostunut ylipäätään bdsm:stä. Luettiin miehen kanssa aiheesta kirjakin (bdsm-aapinen), mutta se ei herättänyt erityisiä ajatuksia.

Viime aikoina ollaan juteltu siitä, että kutsutaan toinen mies mukaan. Toistaiseksi käytännön esteet ei ole mahdollistanut tätä, mutta minua kiinnostaisi aika paljon. Yksi hyvä ehdokaskin on sitoutettu hankkeeseen.

Sain treffeillä seksioivalluksen

Olin alkukesästä pikatreffeillä dominoivan besserwisserin kanssa. Siellä sain seksioivalluksen.

Juttelin treffikumppanin kanssa siitä, että olin utelias alistumista kohtaan. Minua ei kiinnosta yhtään kipu, vaan se, että mies dominoi.
Mutta minulla oli ongelma asian suhteen. Otan seksissä helposti paineet siitä, että minun pitäisi laueta, ettei kumppanille tule paha mieli. Rationaalistahan tuollainen stressi ei ole, mutta näin nämä asiat koetaan.

Koen suurta henkistä vastuuta kaikista ihmissuhteista ja muiden tunteista eikä seksi ole tästä poikkeus. Tajuan, että se rajoittaa omaa nautintoani. Silti ylikorostuneesta vastuullisuudesta on vaikea irrottautua.
Dominoinninkin kohdalla tuntuu, että “apua, nyt minun on pakko nauttia, kun tuo toinen näkee niin kovasti vaivaa, sitoo ja kaikkea”.
Treffikumppanin tyrmistynyt reaktio havahdutti minut. “Mutta se dominoijahan just nauttii siitä dominoinnista!”, hän ihmetteli. ”Sehän on aivan kun tulisin kutsutuksi syömään kakkua ja sitten kakun tarjoaja miettisi, että onko syömisestä minulle liikaa vaivaa.”

Keskustelun jälkeen olen pohtinut paljon velvollisuudentuntoa ja sen vaikutusta seksielämääni.

Nautin yhdenillanjutuista, koska en kanna huolta vieraiden partnereiden tunne-elämästä tai edes nautinnosta. Minusta he ovat saaneet jo palkintonsa: ihana nainen, eli minä, on pokannut heidät vastuuttomaan yhden illan seksisuhteeseen.
Parhaimmillaan minun on helppoa nauttia seksistä vieraan kanssa. Vieras ei tunne minua eikä odota tai oleta minusta asioita sen perusteella millainen olen arjessa (tunnollinen, toiset huomioonottava ja feministi).

Arvelen, että mies toivoisi minun ottavan kotona suuremman vastuun seksielämästämme. Minäkin haluaisin enemmän seksiä ja kehittää yheistä sekiselämäämme. Toisaalta koen olevani niin kaikkien arkivastuiden raskauttama, etten enää halua yhtään kohtaa to do -listalleni.

Ylipäätänsä uskon, että jos pystyisin hölläämään vastuullisuudentunnostani ihmissuhteissa, minulle jäisi enemmän energiaa, jonka voisi vaikka käyttää seksiin.

Vaikka emme kesän jälkeen ole päätyneet besserwisserin kanssa sänkyyn, olen superkiitollinen siitä, että hän tarjosi minulle tilaisuuden tähän oivallukseen.

Nykyään nautin suuresti, jos mies kotona sitoo minut. En yhtään ajattele, että siitä on hänelle vaivaa. Tai jos onkin, niin ainakin hänkin vaikuttaa nauttivan.

 

Tämä on yhdenillanjutun paras hetki

Olin nähnyt toimitusjohtajan kerran kahvilla. Sovimme, että näkisimme loppuviikosta uudelleen vähemmissä vaatteissa.

Tapasimme alkuillasta hotellissa. Mies oli varannut huoneen. Sovimme, että minä hoidan seuraavan kerran. Taloudellinen tasa-arvo on treffeillä tärkeää. En halua millään muotoa kokea treffikumppanille kiitollisuudenvelkaa.

Joimme puoliksi pullon pommacia ja juttelimme päivän tapahtumista.
On jännittävää tavata vieras ihminen päivänvalossa ja tietää, että puolen tunnin sisällä minulla on mahdollisuus seksiin hänen kanssaan.

Juuri se jännitys on se, mitä näiltä tapaamisilta haen. Seksuaalista tyydytystä saan kotoa. Laukean paljon todennäköisemmin oman miehen kanssa, kun treffeillä. Ja kaikkein helpoimminhan sitä aina itsensä tyydyttää.

Vieraiden tapaamisesta haen juuri tätä extremekokemusta. Sitä, että olet selvä, ulkona on valoisaa, tunnet vetoa vieraaseen ihmiseen ja sitten otat askeleen siihen, että alatte riisua toisianne tai suudella tai miten homma ikinä käynnistyykään. Ajankulu hidastuu, aistit ovat valppaina, kun tarkkailee, mitä toinen tekee ja itse painii sen välillä, että haluaisi pidentää hetkeä ja oikeastaan jo päästä asiaan.

Suhtaudun ylenkatsoen sellaiseen, että päädytään myöhään jatkoille jonkun luo ja humalan turvin uskalletaan sekstailla.

Tämä vaihe, kun kaikki on vielä edessä, on aina kiihottavaa ja ihanaa. Joskus myös itse seksi.

Toimitusjohtajan kanssa jokin tökki. Tökki siitä huolimatta, että hän oli komea, hyvinvarusteltu, erittäin mieskuntoinen ja kivaa seuraa.

Henkilökemiamme täsmäsivät, mutta seksi ei. Minusta riisumisvaihe, se kun kaikki on vielä edessä, on ihanaa. Mutta toimitusjohtajasta ilmeisesti ei. Hän riisui rivakasti itse itsensä.

Eniten olen harmissani itselleni. Olisi pitänyt avata suu ja sanoa, mitä haluan. Omien tarpeiden ilmaisu ujostuttaa vähän, mutta sivusuhteissa olen harjoitellut esittämään eksplisiittisesti toiveeni. Tykkään itsevarmuudesta, mutta toimitusjohtajan kohdalla  itsevarmuus ei jättänyt yhtään tilaa minun halulleni eikä myöskään paikkaa esittää omia toiveita.

Saa nähdä tuleeko uusi kerta. Silloin olen fiksumpi ja otan kaiken irti tapaamisen parhaasta hetkestä.