Treffit vieraan miehen kanssa ahdistivat

Vihkisormukseni oli lompakon kolikkotaskussa. Deitti oli mukavammannäköinen kun olin edellisen tapaamisen perusteella muistanut ja jutteli fiksuja Ranskan presidentinvaaleista. Ilta Helsingissä oli toukokuuksi poikkeuksellisen lämmin, kauppatori kuhisi cruising-autoilijoista ja Uspensikin katedraalin kupolit kimmelsivät ilta-auringossa.  Minun päällimmäinen tunteeni oli ahdistus.

Työmatkalla Ranskassa löytämäni Tinder-deitti oli halunnut poiketa Helsinkiin tapaamaan minua. Hän oli ehdottanut tapaamista kevään aikana useita kertoja. Aiemmat ehdotukset olin torpannut. Minua kiinnostaa seksi uusien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea olin huolissani, että hän ihastuisi minuun.

Kun menimme työmatkallani tammikuussa sänkyyn, ranskalainen vielä seurusteli jonkun ”täydellisen” proffan kanssa. Osin tapaamisemme vuoksi hän oli dumpannut naisystävänsä. Ei siksi, että olisi rakastunut minuun, vaan koska olin kuulemma saanut hänet tajuamaan, ettei suhteessa ollut sellaista mannerlaattojenjäristysfiilistä, jota hän kaipasi. Nyt ranskalainen oli sinkku, ja se lisäsi huoltani. Kun minä palaisin aviomieheni luo, niin jäisikö hän yksin hotellihuoneeseen haikailemaan minua?

Minua harmitti, että olin suostunut treffeihin. Kun ranskalainen skeptisyydestäni huolimatta buukkasi Tukholman työmatkansa Helsingin kautta, en kehdannut peruuttaa. Se ärsyttää. Miksi luulen, että minulla on velvollisuus esittää kiinnostunutta?

Normaalisti treffien ihanuuteen kuuluu, että haluaa olla toisen silmissä viehättävä ja kiva. On hauska miettiä, mitä laittaisi päälleen. Tällaisilla vastahankaisilla treffeillä dynamiikka on ihan toinen. Työvaatteita ei vaihdeta, kainalokarvoja ei sheivata eikä huulipunaa laiteta. Hauskimpia kommentteja ei sanota ääneen ja seksistä ei voi näyttää nauttivansa. Se ei ole kovin vaikeaa, koska ahdistuneena seksistä on aika vaikea tykätä.

Haen avoimelta suhteelta kepeyttä. Avioliiton ulkopuolisten suhteiden tehtävä on olla velvollisuuksista vapaita ja tuoda elämään lisäarvoa.

 

Kaikkein lapsellisimmalta tuntui, että koin velvoitetta mennä miehen kanssa sänkyyn. Kun olimme juoneet oluet hotellin aulabaarissa, syöneet nopean illallisen ja kävelleet kaupungilla, seurasin miehen hotellihuoneeseen. Oikeasti olisin vain halunnut kotiin. Hotellihuoneessa ranskalainen alkoi suudella, onneksi hän on siinä aika hyvä, ja riisui minut. Skeptisyyteni ilmeisesti näkyi, koska hän tiedusteli, vaivasiko omatuntoni minua. Olin rehellinen ja sanoin, että pelkäsin, että jos seksi olisi hyvää, hän ihastuisi minuun. Ranskalainen vastasi, ettei ollut tullut luokseni seksin vuoksi, sitä oli tarjolla kotikaupungissakin. Tarkoitus oli varmaankin vapauttaa minut tunnontuskista, mutta vaikutus oli lähinnä päinvastainen. Apua, vielä vähemmän kuin seksistä miehen kanssa, olin kiinnostunut henkisestä kiintymyksestä.

Kun seksi oli kestänyt sen verran, että kehtasin poistua, vetosin väsymykseeni, kävin (ranskalaisen mukaan) protestanttisen tehokkaassa suihkussa ja lähdin yöbussilla kotiin.  Nolotti, etten ollut etukäteen tajunnut torpata ideaa. Toisaalta tällä tavoin sitä kai oppii omista rajoistaan. Nyt viimeistään tiedän, mitä sivusuhteilta haluan. Haluan sitoutumatonta seksiä vieraan kanssa. Kaikki kiintymyksenilmaisut sammuttavat haluni heti.

Ahdistustreffien ainoa hyvä puoli oli, että kun kerroin fiiliksistäni seuraavana aamuna kotona miehelle, hän tiesi tasan, miltä minusta tuntui. Hän oli kokenut samaa deittinsä Helsingin-vierailulla. Oli ihanaa, kun pystyi puhumaan miehelle. Seksiäkin meillä oli. Oli mahtavaa, kun saattoi pussailla toista ja olla mahdollisimman kiva, ilman pelkoa, että  väärä ihminen tykkäisi siitä.

Onko jotain, mitä vieraissa ei saa tehdä?

Onko suuteleminen ok?, kysyi yksi satunnainen deitti minulta, kun olimme sopimassa tapaamista. Ilmeisesti hänkin oli katsonut liikaa Pretty Womania, jossa prostituoitu Vivian ei suutele asiakkaitaan suulle. En tiedä, mistä hän muuten keksi rajoitteen.

Minusta suhteen ulkopuolella voi mainiosti suudella suulle. Tekniset rajoitukset tuntuvat muutenkin keinotekoisilta. Saa nukkua yötä yhdessä, saa tavata toisenkin kerran, jos huvittaa, saa viestitellä, saa ryhtyä Facebook-kaveriksi…Minulla ei ole mitään tarvetta rajoittaa miestä. Jos mies johonkin hoitoonsa rakastuu, niin kyllä se tapahtuu, vaikka meillä olisi mitä sääntöjä.

Emme vaihda kovin yksityiskohtaisia raportteja suhteen ulkopuolisista tapaamisista. Se ei kiihota meitä (tai okei, joskus ihan vähän). Ainoa toiveeni on, että minulle kerrotaan, missä mennään henkisesti, mitä mies milta naisilta hakee, keitä mies tapaa ja ennen kaikkea, mitä hän ajattelee meidän suhteestamme.

Uskon, että hyvinkin tarkoitusperin ajateltu itsesensuuri on parisuhteellemme huomattavasti tuhoisampaa kuin totuus.

Eilen olin hetken yksin kotona. Niin taisi olla myös satunnainen deittini (se sama suutelusta kysyjä), koska hän lähetti kuvaviestin, jossa hyväili itseään. Päädyimme puhelinsekstaamaan.

En ole varma, onko videopuheluseksi erityisesti juttuni. Mutta on hauskaa, että sellaista voi kokeilla. Ajatus siitä kiehtoisi minua todennäköisesti huomattavasti enemmän, jos se olisi rajattu avoimen suhteen ulkopuolella. Kerroin miehellekin puhelusta.

Mitä pitää kertoa toiselle omista seikkailuista?

Mies oli viime viikolla pikkujouluissa, joissa hän viipyi sovitusti yön yli. Minusta se oli ihan kivaa.

Seuraavana päivänä mies kertoi, että oli ollut sängyssä jo aiemmin netissä tapaamansa naisen kanssa. Se on minulle täysin ok. Mutta yhdestä asiasta minulle tuli vähän paha mieli. Mies nimittäin sanoi, että oli sopinut treffit toisen naisen kanssa etukäteen, mutta ei ollut saanut kerrottua asiasta minulle. Se oli tuntunut kuulemma hankalalta.

Olen huolissani, koska koko avoimen suhteen idea perustuu meillä siihen, että hankaliakaan asioita ei jätetä kertomatta. Olen tapahtuneen jälkeen huomannut useamman kerran miettiväni, onko jotain muutakin, mitä mies ei sano, koska se tuntuu hankalalta.

Pelkään, että mahtavasti toimiva avoin suhteemme kaatuu siihen, että alamme kuitenkin jättää asioita kertomatta. Hm, ja nyt kun ihan tarkasti miettii, niin en minäkään ole tainnut kertoa miehelle yhtä juttua. Olen menossa työmatkalle ensi viikolla ja matkaa varten olen etsinyt Tinderissä seuraa. Kerroin kyllä miehelle, että olen sopinut Tinderissä löytämäni tyypin kanssa treffit. Sen sijaan jätin kertomatta, että olin alustavasti sopinut vielä  toisistakin treffeistä toisen miehen kanssa. (Se tuntui ehkä vähän kevytkenkäiseltä, niin oli helpompi jättää mainitsematta. Nyt toisaalta on hyvä, että oli varasuunnitelma, koska alkuperäiset treffit peruuntuivat…) No onneksi on tämä blogi.

Ai, eikö meillä ollutkaan avoin suhde?

Alkukesästä tilanne alkoi käydä minusta kestämättömäksi. En oikeastaan ajatellut että parisuhteemme oli erityisen huono: emme riidelleet, halusimme samanlaista arkea, arvostimme toistemme näkemyksiä jne. Kun kuuntelin kaverien tilityksiä parisuhteistaan ja kummallisista riidoistaan, pidin meitä siihen verrattuna aika onnekkaina. Samaan aikaan olin kuolla tylsyyteen. Kotona oli järkyttävän ikävystyttävää. Lähinnä siellä jaettiin puuduttavia kotihommia: leikkaa sinä lapsen kynnet, niin minä ripustan pyykit. Mieluummin olisin melkein jäänyt työpaikalle tarkistamaan budjettilaskelmia, mutta aina ei kehdannut.

Melkein vielä hankalammalta tuntui silloin harvoin, kun oli miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Nytkö pitäisi jutella syvällisiä ja heittäytyä romanttiseksi. Mutta apua, sehän voisi edetä siihen, että pitäisi olla seksiä. Sekin, ettei ajatus huvittanut, aiheutti kamalan syyllisyyden.

Olin alkukesästä jo päättänyt mielessäni, että aloittaisin sivusuhteen jonkun kanssa. Outoa kyllä, en kokenut ajatuksesta edes morkkista. Halusin mielelläni pitää parisuhteeni, mutta se ei mitenkään riittänyt. Tarvitsin sivusuhteen selvitäkseni järjissäni.

En ikinä ehtinyt aloittaa sivusuhdetta. Moraalini tai omatuntoni ei sitä estänyt, vaan käytännön hankaluudet. Hyvää sivusuhdekandidaattia ei osunut kohdalle.

Sen sijaan minulla oli yhdenillanjuttu työmatkalla ulkomaisen kollegan kanssa. Päätin, etten tietenkään paljasta siitä miehelle. Mitä hyötyä kertoa jotain, josta miehelle tulisi paha mieli. Pidin epätodennäköisenä, että enää koskaan törmäisin kollegaan.

Yhdenillanjuttu ravisteli minua kuitenkin sen verran, että kun palasin työmatkalta, otin heti nähdessämme parisuhteemme puheeksi. Juttelimme parisuhdeterapiasta ja siitä, kokeilisimmeko erillään asumista. Sain jopa sanottua, että suhteemme seksittömyys ahdistaa minua, mutta vielä enemmän ahdistaa ajatus pakkoseksistä.

Mies tuli keskustelusta surulliseksi ja se tuntui kauhealta. Mutta urheasti jatkoimme parisuhteesta keskustelua.

Loppukesästä olimme päässeet pohdinnoissamme siihen pisteeseen, että kokeilisimme avointa suhdetta.

Käytännöllinen mies lähestyi asiaa googlaamalla heti, mitä internet tiesi kertoa aiheesta. Netistä löytyikin ihan järkeviä ohjeita siihen, millaisia sääntöjä avoimeen suhteeseen kannattaa laatia. Mielestämme me kävimme omamme läpi ja päädyimme seuraaviin:

  • ei sänkyyn yhteisten tuttujen kanssa
  • kondomia on käytettävä
  • sänkykumppanille pitää kertoa rehellisesti, että on naimisissa ja että suhde on avoin
  • sivusuhteet eivät saa mennä yhteisen ajan tai perhevelvoitteiden edelle

Minusta homma oli näillä puheilla selvä. Niinpä laitoin seuraavalla viikolla meilin vanhalle heilalleni, joka toisinaan kävi Helsingissä työmatkoilla. Sovimme tapaamisesta.

Myöhemmin selvisi, että mieheni mielestä keskustelu oli jäänyt kesken. Hänen mielestään emme olleet tehneet päätöstä avoimesta suhteesta. Mutta tämä selvisi vasta kun olin jo tavannut vanhan heilani.