Onko moraalitonta tapailla varattuja?

Perheenisä seisoi hotellin takimmaisessa aulabaarissa ja selasi lehteä. Kello oli kymmenen aamupäivällä ja baari oli tyhjä. Mies ei tohtinut patsastella hotellin aulassa, vaan oli mennyt sivummalle piiloon odottamaan minua. Minusta käytös oli vähän neuroottista. Ison hotelliln aula oli kuin hollitupa. Tuskin siellä kukaan olisi arvannut, että perheenisä oli tullut riiaamaan vierasta naista.

Olimme löytäneet toisemme Tinderistä. Siellä perheenisä kertoi olevansa uraa tekevä ja crossfitiä harrastava miehinen mies (joo, noilla sanoilla), joka eli parisuhteessa ja haki vain leikkiseuraa.

Tervehdimme poskipusuilla. Tunnistin hänet videochattailystä niukin naukin. Olimme viestitelleet laiskasti puolisen vuotta. Videopuhelustakin oli aikaa useampi kuukausi. Perheenisä olisi ollut innokas puhelinsekstaaja, mutta minua konsepti pitkästytti. Kun emme olleet koskaan tavanneet, niin puhelinkontakti tuntui aika hengettömältä. Perheenisä oli soitellut toimiston kylppäristä keskellä päivää tai kotitalonsa työhuonesta, kun muu perhe oli mennyt nukkumaan. Minä en ollut kahta poikkeusta lukuunottamatta jaksanut vastata.

Valokuvaansa tai koko nimeään hän ei ollut suostunut paljastamaan. Pelkäsi ilmeisesti tosissaan, että voisin narauttaa hänet vaimolle. Olin kyllä saanut linkin sellaiseen James Bond-henkiseen kuvaan, jota voi katsoa 30 sekunttia, ennen kuin kuva tuhoutuu. Perheenisä oli ollut agenttikuvassa niin komea, että olimme sopineet treffit, kun olin työmatkalla hänen kotikaupungissaan.

Hississä matkalla huoneeseeni emme puhuneet ennen kuin kaikki muut hotellivieraat olivat jääneet kyydistä.

– Hotellit ovat vähän hermostuttavia, perheenisä sanoi.

– Minusta hotellit ovat ihania. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Huoneessa on vain välttämätön. Minun ei tarvitse tehdä mitään, ei edes pedata sänkyä, jos ei huvita, sanoin.

Huoneessani hän sulki verhot, vaikka olimme seitsemännessä kerroksessa. Perheenisällä olisi käynyt aika huono tuuri, jos juuri vastapäisen talon ikkunoista olisi katsellut aamupäivällä sisään joku hänen tuttunsa. Harrastimme yhdentekevää seksiä (teknisesti siinä ei ollut mitään vikaa, mutta kuten kirjoitin, haikailin toisen miehen perään} ja suihkun jälkeen lähdimme yhtä matkaa hotellilta keskustaan  Meillä oli sattumalta lounastapaamiset vain korttelin päässä toisistamme.

Hän kertoi olevansa avioliitossa, jossa oli kolme lasta ja seksiä kerran tai pari vuodessa. En kysellyt liitosta enempää, koska hänen asiansa eivät oikeastaan kiinnostaneet. Sen verran halusin ilmaista solidaarisuutta vaimolle, että sanoin olleeni itse samanlainen tyttöystävä ja vaimo. Minustakin parisuhdeseksi oli vaikea konsepti. Että ehkä ongelma oli parisuhde eikä vaimon ikävä luonne. Hän kertoi arvostavansa liittoaan ja haluavansa pysyä naimisissa myös lasten vuoksi.

Minulla ei ole moraalista ongelmaa mennä sänkyyn varattujen miesten kanssa. valinnan tekee se henkilö, jolla on tahollaan sitoumuksia. Hän päättää, miten haluaa seksielämänsä ratkaista. Omantunnonpistottomuuteeni vaikuttaa varmaan myös se, etten ole mustasukkainen. Minun vakaumukseni mukaan kaikki ihmiset ovat vapaita toteuttamaan itseään. Toisen omistaminen ei ole mahdollista.

Koen melkein vaikeammaksi mennä sänkyyn sinkkujen kanssa. Pelkään, että sinkku rakastuu, koska hänen elämässään voi olla tilaa sellaisille tunteille. Kun varattu ihminen palaa kotiin, hänen elämänsä on usein niin täynnä puolisoa ja perhe-elämän iloja ja vaatimuksia, ettei  tilaa ihastukselle ole. Sinkulla voi olla ja pahimmillaan hän voi kuvitella, että minä olisin sopiva täyttämään sen tilan.

Isoin ongelmani seksissä pettäjien kanssa on se, että epäilen, ettei ihminen joka elää valheessa, voi olla kauhean hyvä sängyssä. Jos ei pysty kohtaamaan seksielämäänsä rehellisesti, niin miten pystyy kommunikoimaan rehellisesti sängyssä minunkaan kanssani.

Ihanteellista olisi tietenkin löytää muita avoimessa suhteessa eläviä, mutta heitä on kyllä tosi vähän. Ja nekin harvat polyamoristit, joita Tinderistä löytyy, ovat turhan pujopartaisia, hamppupaitaisia ja lautapelihenkisiä makuuni.

 

 

Voisinko matkustaa vieraan miehen kanssa?

”Jos kerran elät avoimessa suhteessa, niin lähdettäisiinkö yhdessä viikonloppumatkalla? Tunnut tarvitsevan lomaa.” Entinen heilani toisti messenger-viestissä ehdotuksen, jonka hän oli tehnyt jo aiemmin. Voisin ihan hyvin menna tyypin kanssa sänkyyn, mutta matkalle en halua hänen kanssaan lähteä.

Deittailimme vuosia sitten joitain kuukausia. Sen jälkeen olemme olleet kerran sängyssä. Jälleennäkeminen oli seksin puolesta antoisa. Sen jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että elämäntilanteemme (tyyppi on sinkku) ja toiveemme (tyyppi etsii tyttöystävää) olivat aika kaukana toisistaan. Jossain vaiheessa syksyllä olin kysynyt häneltä, käykö hän lähiaikoina Helsingissä. Kyselyni tyyppi tulkitsi, ihan ymmärrettävästi, niin, että haluaisin tavata. Kun työmatkaa Helsinkiin ei ollut näköpiirissä hän toisti ideansa yhteisestä viikonloppumatkasta.

Mutta ei se, että avoimessa suhteessa ”saan” tavata muita miehiä, tarkoita, että haluan satsata heihin ison siivun elämästäni. Jos minulla on rahaa ja vapaata aikaa matkustaa, lähden ehdottomasti mieluiten mieheni kanssa. Meillä on harmillisen harvoin mahdollisuus tehdä asioita yhdessä. Olisin itse aika nihkeä, jos mies lähtisi Vilnaan viikonlopuksi jonkun heilansa kanssa. Paneminen ei ole minulta pois, mutta kahden päivän ajankäyttö kyllä on.

Lisäksi avoin suhde ei tarkoita, että olisin polyamorinen. Ymmärrän ihmisiä, jotka solmivat useita rakastavia ihmissuhteita partnereidensa kanssa, mutta minulla ei sellaiseen riitä paukkuja. Se emotionaalinen resurssi, jota lapsen, ystävien, sukulaisten ja töiden jälkeen on jäljellä, kohdistuu tiiviisti mieheen. Minusta ei riitä tunteita useammalle, enkä halua edes kokeilla.

Matkaintoinen heila ei myöskään ole sitä ihmistyyppiä, jonka haluaisin hyppäävän kolmanneksi pyöräksi minun ja miehen kanssa. Sellaiseen tuntuisi sopivimmalta löytää joku, jonka kanssa en ole vielä itse ollut sängyssä. Silloin kokemus toivottavasti yhdistäisi myös miestä ja minua. (Huomaan, että kirjoitan täällä jatkuvasti kolmannesta pyörästä. Selvästi ajatus kiinnostaa aika paljon.)

Parisuhde on sopimus

Olen kuullut, että avointa suhdetta nimitetään pettämiseksi luvan kanssa. Näinhän asia ei ole. Mielestäni kaikki parisuhteet ovat sopimuksia. Tiedän, että tuo ei kuulosta kovin romanttiselta näkemykseltä. Mutta koska parisuhteet ovat sopimuksia, sopimuksen rikkominen on pettämistä.

Sopimuksia voi olla todella monenlaisia, esimerkiksi meidän sopimuksemme kuuluu, että seksiä saa harrastaa muiden kanssa, kunhan siitä kertoo toiselle, se on turvallista, ja seksiä ei harrasta yhteisten tuttavien kanssa. Jos rikkoisi jotain noista säännöistä, se olisi pettämistä, ei seksi jonkun muun kanssa. Jollain muulla pariskunnalla sopimus saattaa olla sellainen, että sallittua on tanssia muiden kanssa, mutta ei suudella, puhumattakaan intiimimmästä kanssakäymisestä. Sekin on hyvä sopimus, jos osapuolet sellaisen ovat halunneet ja ovat siihen sitoutuneet.

Mielestäni ongelma on useissa parisuhteissa, mukaanlukien omat aiemmat suhteeni, on se, että sopimusta ei tehdä eksplisiittisesti. En tarkoita, että ehdot pitäisi hakata kivitauluille, jotka olisivat pankkiholvissa, vaan sitä, että parisuhteen säännöistä pitää puhua. Suomen lain mukaan suullinen sopimus on pätevä, joten toki parisuhteessakin. Parisuhteen sopimuksessa pitäisi aina puhua avoimesti molempien odotuksista, haluista ja rajoista mitä (tai ei saa) tehdä. Ja kivitaululle nakuttamisen sijaan näistä asioista tulee puhua säännöllisesti, ei vain esimerkiksi suhteen alussa. Ajan mittaan molemmat osapuolet muuttuvat, ja hyvin mahdollisesti haluavat erilaisia asioita kuin tavattaessa.

Loppujen lopuksi parisuhteen sopimus on avointa kommunikaatiota, eikä vain omia sanattomia oletuksia toisesta ja toisen haluista. Sitä soisi kaikkiin parisuhteisiin. Ja toivottavasti missään ei sopimusta tarvitse rikkoa, eli toista osapuolta pettää, vaan parisuhteissa päästäisiin molempia osapuolia tyydyttäviin sopimuksiin.

Kiinnostaako avoin suhde? Unohda vinkkilistat! Vain yksi vinkki on tärkeä.

MeNaisten nettisivulla kerrotaan Huonon äidin seksikirjan listaavan seitsemän sääntöä, jotka avoimeen suhteen heittäytyvien kannattaa käydä läpi. Tällaiset vinkkilistat on ilmeisesti klikki-imureita, koska niitä julkaistaan säännöllisesti.

Reilun vuoden avoin suhde-kokemuksen tuomalla auktoriteetilla kerron nyt seuraavan: Unohda vinkkilistat! Samat hyväätarkoittavat, tai vaan holhoavat, vinkit pitäisi myös perinteistä seurustelusuhdetta aloittavan käydä läpi.

1. Kunnioita kaikkien ihmisten sekä parisuhteiden rajoja että omaa tahtoa.

Hohhoijaa, mitenköhän tämä poikkeaa yksiavioisesta suhteesta? Siinäkö ei tarvitse kunnioittaa avopuolisoa.

2. Kaikkien on pidettävä huoli sekä itsestä, toisista että leikin tai suhteiden terveistä rajoista.

Ks edellinen kommentti.

3. Ketään ei saa vahingoittaa, loukata tai käyttää hyväksi.

Toisin kuin yksiavioisen suhteen puolisoa?

4. Jokaisella on jokaisena hetkenä oikeus perääntyä ilman syyllistämistä tai syyllistämistä.

Päästäänkö jossain vaiheessa niihin sääntöihin, jotka koskee nimenomaan avointa suhdetta?

5. Avoimet suhteet ja kimppaseksi voivat herättää myös hankalia tunteita. Mieti, oletko valmis käsittelemään niitä etukäteen ja varsinkin jälkikäteen?

Oletko vamis käsittelemään niitä hankalia tunteita, joita yksiavioisuuden vaatimus voi herättää pikkujoulujuhlien jatkoilla?

6. Mieti, haluatko oikeasti? Avoimeen suhteeseen tai kimppakivaan ei pidä suostua kumppanin mieliksi. Ketään ei myöskään saa manipuloida tai pakottaa.

Ei tietenkää saa! Ketään ei saa manipuloida tai pakottaa myöskään työpaikalla tai urheiluseurassa, sen sanoo jo Suomen lakikin.

7. Pelin säännöt on oltava kaikille osapuolille selvät, ja ne on puhuttava etukäteen selviksi.

Tämä on ainoa melkein hyvä sääntö. Kokemukseni mukaan nimittäin oleellisin asia on keskusteluyhteys miehen kanssa. Ilman sitä avoin suhteemme ei toimisi. (Ja meille tärkeää on myös turvaseksi.)

Etukäteen ja jälkikäteen kannattaa puhua niin paljon kuin suinkin. Pelin säännöt muuttuvat kuitenkin koko ajan. Omat rajat tiedostaa vasta kokemuksen myötä. Luulim esimerkiksi, että minua haittaisi, jos mies tuo vieraan naisen meille silloin kun me muu perhe olemme poissa. Nyt ei haittaisi. Toisaalta olen yllättäen huomannut, että minulle on tärkeää, että mies kertoo kaikille sivullisillekin, että kyse on avoimesta suhteesta eikä pettämisestä.

Seksiterapeutti ja Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen on lehtihaastattelussa sanonut, ettei ole mitään pakkoa sopia suhteeseen liutaa sääntöjä.”Voi miettiä, miksi meille on niin tärkeää kontrolloida kumppaniamme. Miksi rakkaus ei riitä, miksi pitää laittaa kahleet?” Niinpä.

Vakihoitoni käytös suututti miehen

”Mitä toi on?!” ilmeili mies ja tuijotti kaulaani. Ääneen hän ei iltapalapöydässä sanonut mitään. Kaulassani oli hampaanjäljet.

Olin aiemmin päivällä nähnyt kolmannen kerran ulkomaalaisen kauppamatkustajan, joka kävi työreissuillaan välillä Helsingissä. Olimme tavanneet hänen huoneessaan  hotellissa Kalevankadulla. Jostain syystä mies puri minua kaulasta, Muuten seksi oli ns. perinteistä, kuten hänen kanssaan ennenkin.

Pureminen oli minusta harmillista. En kiihotu kivusta ja mahdollinen mustelma kaulassa olisi helteellä hankala peittää. Päätin silti, että pikku ärsytyksestä en päivääni pilaisi. Mutta mies suuttui.

Loppuillan hän oli vihainen. Ei kuulemma minulle vaan kauppamatkustajalle. No minä ärinää kuitenkin kuuntelin eikä vieras mies. Miehestä fritsut olivat kuulemma olleet jo teini-iässä lapsellisia. Hän ei voinut käsittää, että joku aikuinen teki niin.

Jossain vaiheessa miehen kiukku alkoi suututtaa minua. Emme olleet etukäteen sopineet, etteikö näkyviä jälkiä kohtaamisista saisi jäädä. Jos miehellä olisi ollut kynnen jäljet selässä tai puremajälki olkapäässä, olisin vain nauranut. Eniten ärsytti se, että mies tuntui pitävän kaulaani omana omaisuutenaan. Hänen reviiriinsä oli jätetty merkkejä.

Meillä oli onneksi kaikkea kivaakin samana iltana. Juttelimme tulevasta lomasta ja surffailimme parinvaihtosivustolla. Lopulta aloimme katsoa Fifty Shades of Greytä, joka oli niin käsittämättömän kökkö, että kina unohtui.

Seuraavana päivänä meikkivoide peitti hampaanjäljet ja nopeasti be haalistuivat unohduksiin.

 

 

Treffit vieraan miehen kanssa ahdistivat

Vihkisormukseni oli lompakon kolikkotaskussa. Deitti oli mukavammannäköinen kun olin edellisen tapaamisen perusteella muistanut ja jutteli fiksuja Ranskan presidentinvaaleista. Ilta Helsingissä oli toukokuuksi poikkeuksellisen lämmin, kauppatori kuhisi cruising-autoilijoista ja Uspensikin katedraalin kupolit kimmelsivät ilta-auringossa.  Minun päällimmäinen tunteeni oli ahdistus.

Työmatkalla Ranskassa löytämäni Tinder-deitti oli halunnut poiketa Helsinkiin tapaamaan minua. Hän oli ehdottanut tapaamista kevään aikana useita kertoja. Aiemmat ehdotukset olin torpannut. Minua kiinnostaa seksi uusien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea olin huolissani, että hän ihastuisi minuun.

Kun menimme työmatkallani tammikuussa sänkyyn, ranskalainen vielä seurusteli jonkun ”täydellisen” proffan kanssa. Osin tapaamisemme vuoksi hän oli dumpannut naisystävänsä. Ei siksi, että olisi rakastunut minuun, vaan koska olin kuulemma saanut hänet tajuamaan, ettei suhteessa ollut sellaista mannerlaattojenjäristysfiilistä, jota hän kaipasi. Nyt ranskalainen oli sinkku, ja se lisäsi huoltani. Kun minä palaisin aviomieheni luo, niin jäisikö hän yksin hotellihuoneeseen haikailemaan minua?

Minua harmitti, että olin suostunut treffeihin. Kun ranskalainen skeptisyydestäni huolimatta buukkasi Tukholman työmatkansa Helsingin kautta, en kehdannut peruuttaa. Se ärsyttää. Miksi luulen, että minulla on velvollisuus esittää kiinnostunutta?

Normaalisti treffien ihanuuteen kuuluu, että haluaa olla toisen silmissä viehättävä ja kiva. On hauska miettiä, mitä laittaisi päälleen. Tällaisilla vastahankaisilla treffeillä dynamiikka on ihan toinen. Työvaatteita ei vaihdeta, kainalokarvoja ei sheivata eikä huulipunaa laiteta. Hauskimpia kommentteja ei sanota ääneen ja seksistä ei voi näyttää nauttivansa. Se ei ole kovin vaikeaa, koska ahdistuneena seksistä on aika vaikea tykätä.

Haen avoimelta suhteelta kepeyttä. Avioliiton ulkopuolisten suhteiden tehtävä on olla velvollisuuksista vapaita ja tuoda elämään lisäarvoa.

 

Kaikkein lapsellisimmalta tuntui, että koin velvoitetta mennä miehen kanssa sänkyyn. Kun olimme juoneet oluet hotellin aulabaarissa, syöneet nopean illallisen ja kävelleet kaupungilla, seurasin miehen hotellihuoneeseen. Oikeasti olisin vain halunnut kotiin. Hotellihuoneessa ranskalainen alkoi suudella, onneksi hän on siinä aika hyvä, ja riisui minut. Skeptisyyteni ilmeisesti näkyi, koska hän tiedusteli, vaivasiko omatuntoni minua. Olin rehellinen ja sanoin, että pelkäsin, että jos seksi olisi hyvää, hän ihastuisi minuun. Ranskalainen vastasi, ettei ollut tullut luokseni seksin vuoksi, sitä oli tarjolla kotikaupungissakin. Tarkoitus oli varmaankin vapauttaa minut tunnontuskista, mutta vaikutus oli lähinnä päinvastainen. Apua, vielä vähemmän kuin seksistä miehen kanssa, olin kiinnostunut henkisestä kiintymyksestä.

Kun seksi oli kestänyt sen verran, että kehtasin poistua, vetosin väsymykseeni, kävin (ranskalaisen mukaan) protestanttisen tehokkaassa suihkussa ja lähdin yöbussilla kotiin.  Nolotti, etten ollut etukäteen tajunnut torpata ideaa. Toisaalta tällä tavoin sitä kai oppii omista rajoistaan. Nyt viimeistään tiedän, mitä sivusuhteilta haluan. Haluan sitoutumatonta seksiä vieraan kanssa. Kaikki kiintymyksenilmaisut sammuttavat haluni heti.

Ahdistustreffien ainoa hyvä puoli oli, että kun kerroin fiiliksistäni seuraavana aamuna kotona miehelle, hän tiesi tasan, miltä minusta tuntui. Hän oli kokenut samaa deittinsä Helsingin-vierailulla. Oli ihanaa, kun pystyi puhumaan miehelle. Seksiäkin meillä oli. Oli mahtavaa, kun saattoi pussailla toista ja olla mahdollisimman kiva, ilman pelkoa, että  väärä ihminen tykkäisi siitä.

Onko jotain, mitä vieraissa ei saa tehdä?

Onko suuteleminen ok?, kysyi yksi satunnainen deitti minulta, kun olimme sopimassa tapaamista. Ilmeisesti hänkin oli katsonut liikaa Pretty Womania, jossa prostituoitu Vivian ei suutele asiakkaitaan suulle. En tiedä, mistä hän muuten keksi rajoitteen.

Minusta suhteen ulkopuolella voi mainiosti suudella suulle. Tekniset rajoitukset tuntuvat muutenkin keinotekoisilta. Saa nukkua yötä yhdessä, saa tavata toisenkin kerran, jos huvittaa, saa viestitellä, saa ryhtyä Facebook-kaveriksi…Minulla ei ole mitään tarvetta rajoittaa miestä. Jos mies johonkin hoitoonsa rakastuu, niin kyllä se tapahtuu, vaikka meillä olisi mitä sääntöjä.

Emme vaihda kovin yksityiskohtaisia raportteja suhteen ulkopuolisista tapaamisista. Se ei kiihota meitä (tai okei, joskus ihan vähän). Ainoa toiveeni on, että minulle kerrotaan, missä mennään henkisesti, mitä mies milta naisilta hakee, keitä mies tapaa ja ennen kaikkea, mitä hän ajattelee meidän suhteestamme.

Uskon, että hyvinkin tarkoitusperin ajateltu itsesensuuri on parisuhteellemme huomattavasti tuhoisampaa kuin totuus.

Eilen olin hetken yksin kotona. Niin taisi olla myös satunnainen deittini (se sama suutelusta kysyjä), koska hän lähetti kuvaviestin, jossa hyväili itseään. Päädyimme puhelinsekstaamaan.

En ole varma, onko videopuheluseksi erityisesti juttuni. Mutta on hauskaa, että sellaista voi kokeilla. Ajatus siitä kiehtoisi minua todennäköisesti huomattavasti enemmän, jos se olisi rajattu avoimen suhteen ulkopuolella. Kerroin miehellekin puhelusta.