Miksi pitäisi olla yksiavioinen?

Mihinkään yksityiselämäni valintaan eivät kaverit ole ottaneet niin voimakkaasti kantaa, kuin siihen, että sallimme miehen kanssa toisillemme seikkailut. Osassa ihmisistä asia herättää jopa vastarintaa.

Ajatus siitä, ettei parisuhde olisi yksiavioinen on monelle mahdoton. Minusta on outoa, ettei yksiavioisuutta kyseenalaisteta enempää. Syrjähyppyjen määrästä päätellen aika montaa houkuttaa joskus seksi muiden kanssa. Ärsyttävän Osmo Kontulan Finsex- tutkimuksen mukaan seksiä on entistä vähemmän. Eikä yksiavioisuus näytä erityisen hyvin suojaavan avioeroilta. En jaksa tähän nyt kaivaa erotilastoja, mutta havainnointi helsinkiläisen tarhan eteisessä osoittaa,  että noin joka kuudennen päiväkoti-ikäisen lapsen vanhemmat ovat laittaneet lusikat jakoon.

Tutkijoilla, mm. tämä mahtava Ethel Perel, on kiintoisa teoria yksiavioisuuden (moraalisesta) tärkeydestä. Se on nykyään ainoa asia, joka sääntelee vakavaa parisuhdetta. Enää ei tarvitse odottaa avioon saadakseen seksiä, ei ole pakko edes mennä naimisiin, ei tarvitse hankkia lapsia.. Kun ainoa normi on yksiavioisuus, siihen tartutaan sitäkin suuremmalla vimmalla.

Asennetutkimusten mukaan syrjähypyt tuomitaan 2000-luvulla entistä jyrkemmin. Toivon, että se lopetettaisiin. Kun syrjähyppyjä kerran tapahtuu, niin ne kannattaisi ottaa iisimmin. Se olisi petetyksitulleellekin helpompaa. Nykyinen puheenparsihan on, että uskottomuus aiheuttaa petetylle syvän, traumaattisen kriisin. Aiheesta kirjoitettu kirja revittelee tällä traumalla jo nimessään: Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Pelkkä kirjan nimeäminen antaa ymmärtää, että tuskinpa vain.

Mitä, jos hyväksytään, että helposti jopa puolissa kaikista ihmisisuhteissa jompi kumpi pyörähtää joskus vieraassa sängyssä. Sellaista sattuu. Siitä tuskin tunnelma aamupöydässä kohoaa, mutta onko random-pano pikkujoulujen jatkoilla oikeasti trauman väärti?

Hyvää pohdintaa uskottomuuden tabusta tässä 1843-jutussa.

Hankalia asioita

”Käytittekö te silloin kondomia?”, kysyi mies tänään. Hitto, olisihan se pitänyt arvata! Töppäilystä jää aina kiinni. Olin kesällä ollut sängyssä ulkomaisen kollegani kanssa, ja ei, emme olleet käyttäneet kondomia. Se oli idioottimaista ja kaduin sitä kovasti. (Kävin testeissä toteamassa, että kaikki oli kunnossa.) Miehelle en ollut kuitenkaan saanut asiaa kerrottua.

Olemme kokeilleet nyt kaksi ja puoli kuukautta avointa suhdetta ja olleet kuin uskoon tulleita. Yhteiselämämme on nyt niin käsittämättömän paljon aiempaa parempaa. Mutta nyt avoimen suhteen ensihuuma on loppunut ja esiin tullut ikäviä fiiliksiä. Mies oli pohtinut jo pidempään kondominkäyttöäni ja sai nyt kakistettua sen ulos. Vastasin rehellisesti ja juttelimme asian selväksi.

Lisäksi  vähän aikaa sitten kävi vahinko. Olin matkoilla yötä vieraan Tinder-pokan luona. Olin sopinut miehen kanssa, että laitan yöllä hänelle viestin, kun palaan vieraan luota hotellille. Tämä oli oma toiveeni, koska snadisti kauhistutti vieraassa kaupungissa tavata tuntematonta. Olin tuntemattoman kanssa pari tuntia ja hotelliini palatessa nakuttelin miehelle viestin. Menin tyytyväisenä nukkumaan vain herätäkseni aamulla miehen passiivis-aggressiiviseen viestiin, jossa hän ihmetteli, miksen ollut suvainnut ilmoittaa olinpaikastani. Puhelimeni näytöllä oli yöllä lähettämäni viesti, mutta miehelleni saakka se ei ollut jostain syystä tullut. Podin järkyttävää syyllisyyttä, vaikka en olisi osannut tehdä mitään toisin.

Mitä pitää kertoa toiselle omista seikkailuista?

Mies oli viime viikolla pikkujouluissa, joissa hän viipyi sovitusti yön yli. Minusta se oli ihan kivaa.

Seuraavana päivänä mies kertoi, että oli ollut sängyssä jo aiemmin netissä tapaamansa naisen kanssa. Se on minulle täysin ok. Mutta yhdestä asiasta minulle tuli vähän paha mieli. Mies nimittäin sanoi, että oli sopinut treffit toisen naisen kanssa etukäteen, mutta ei ollut saanut kerrottua asiasta minulle. Se oli tuntunut kuulemma hankalalta.

Olen huolissani, koska koko avoimen suhteen idea perustuu meillä siihen, että hankaliakaan asioita ei jätetä kertomatta. Olen tapahtuneen jälkeen huomannut useamman kerran miettiväni, onko jotain muutakin, mitä mies ei sano, koska se tuntuu hankalalta.

Pelkään, että mahtavasti toimiva avoin suhteemme kaatuu siihen, että alamme kuitenkin jättää asioita kertomatta. Hm, ja nyt kun ihan tarkasti miettii, niin en minäkään ole tainnut kertoa miehelle yhtä juttua. Olen menossa työmatkalle ensi viikolla ja matkaa varten olen etsinyt Tinderissä seuraa. Kerroin kyllä miehelle, että olen sopinut Tinderissä löytämäni tyypin kanssa treffit. Sen sijaan jätin kertomatta, että olin alustavasti sopinut vielä  toisistakin treffeistä toisen miehen kanssa. (Se tuntui ehkä vähän kevytkenkäiseltä, niin oli helpompi jättää mainitsematta. Nyt toisaalta on hyvä, että oli varasuunnitelma, koska alkuperäiset treffit peruuntuivat…) No onneksi on tämä blogi.

Paluu arkeen

Yhden illan jutustani on kulunut nyt reilu viikko. Viimeksi kun kirjoitin siitä, olin hyvin hämmentynyt tunteista joita se herätti. Nyt, kun aikaa on kulunut, se on kiva muisto. Vaihdoimme muutaman viestin vieraan naisen kanssa, ja mietimme, tapaisimmeko uudelleen. Hän ei kuitenkaan halunnut, käsittääkseni siksi, että pelkäsi ihastuvansa. Se oli mielestäni ihan järkevästi ajateltu. Jos olisimme johonkin ryhtyneet, ei suhde olisi missään tapauksessa ollut tasavertainen: minä olisin aina yhteisen ajan jälkeen palannut perheeni luokse. Toinen nainen olisi puolestaan jäänyt yksin.

Joka tapauksessa tapahtunut pyöri mielessäni muutaman päivän. Kotona nainen jopa kysyi minulta yhtenä päivänä ”et varmaan kerro jos olisit, mutta oletko ihastunut toiseen naiseen”. No, en varmaan olisikaan kertonut. Ajatukseni olivat sen verran sekavat, etten oikein tiennyt itsekään. Kun arkiviikko lähestyi loppuaan, huomasin ajattelevani tapahtunutta vähemmän ja vähemmän. Lopulta ajatus tapahtuneesta sai enää hymyn huulilleni, se oli kivaa, mutta se ei enää herätä muita tunteita. Toivon, että syntymäpäiväänsä viettänyt nainen ajattelee yhteisestä yöstämme samoin.

Kerroin tapahtuneesta eräälle ystävälleni ja samalla kerroin avoimesta suhteestamme. Olen lukenut netistä vinkkejä avoimeen suhteeseen, joissa neuvotaan pitämään avoimuus pariskunnan välisenä salaisuutena. Tuntui kuitenkin hassulta, että kerron asian ventovieraalle naiselle yöllä baarissa, mutta en hyvälle ystävälle. Olimme myös naisen kanssa sopineet, että asiasta voi puhua. Ystäväni reaktio oli odottamani: kuulostaa hyvältä, mutta varokaa ettette ihastu kehenkään. Luulen, että moni suhtautuu samoin, ajatus on kiinnostava, houkuttelevakin, mutta siinä nähdään riskejä. Tällä hetkellä en itse koe suhteessamme olevan riskejä sen enempää kuin suhteessa on aina: ainahan voi ihastua johonkin muuhun.

Aikanaan kun tapasimme naisen kanssa, suhteemme oli avoin. Emme käyttäneet sitä nimitystä silloin, mutta meillä ei ollut minkäänlaisia vaateita ”uskollisuudesta”. Molemmilla oli silloin satunnaisia muita kumppaneita. Mutta vietimme enimmän ajan yhdessä, koska me molemmat halusimme niin. Ajattelen että nyt olemme palanneet samanlaiseen suhteeseen, olemme yhdessä koska haluamme niin, emme siksi että vanhemmuus tai parisuhde niin velvoittavat. Myöskään seikkailut eivät ole pois toiselta, päinvastoin, ne piristävät arkea ja sikäli toinenkin saa toisen seikkailusta osansa. Lisäksi ne muistuttavat siitä, että tuota ihmistä haluavat muutkin, mutta hän haluaa olla kanssani.

Vieraassa vuoteessa

Olin ollut lähes koko viikon hieman melankolinen. Sopivasti viikko huipentui melankolista kitararockia soittavan nuoruuden suosikkiyhtyeen viimeiseen keikkaan. Kun soimaan alkoi kappale omasta nuoruudesta, katsoin kyyneleet silmissäni vanhentunutta laulajaa. Kaksi vuosikymmentä sitten  hän oli tyylikkäintä ja komeinta mitä mies voi olla. Komea hän oli edelleen, vaikka vuodet näkyivät, mutta niinhän ne näkyvät minullakin.

Jonotin ystäväni kanssa keikkapaikalta pois, kun huomasin takanamme kauniin, pitkän naisen punaisessa takissa. Juttelimme kaverin kanssa, mutta katsoin hänen ohitseen ja vaihdoin pitkiä katseita punatakkisen naisen kanssa. Nainen lähti ystävänsä kansaa toiseen suuntaan ja katsoi vielä kerran taakseen ja hymyilimme toisllemme, se oli viimeinen näkyni hänestä. Ystäväni lähti autolla kotiinsa, minä lähdin kohti teknoklubia, ajatellen, että enää tuskin näen komeaa laulajaa tai kaunista naista punaisessa takissaan. Hymyilin ajatukselle, heistä jäi kauniit muistot, vaikken kumpaakaan todennäköisesti kadulla tunnistaisi.

Olen pitkään haaveillut että iskisin kyseiseltä klubilta naisen ja lähtisin hänen luokseen jatkoille. Mahdollisuuksia olisi ehkä ollut ennenkin, mutten ollut fantasiaa toteuttanut, olinhan naimisissa oleva mies. Nyt avoimen suhteen myötä kävelin klubille sillä mielellä, että voisin toteuttaa fantasiani. Harvinaista kyllä, klubilla ei ollut edes tuttuja. He olisivat voineet ihmetellä toimintaani.

Klubilla oli hyvää musiikkia ja melankolia haihtui. Tanssin ja katselin ihmisiä. Eräs nainen sanoi minulle, että hänen ystävällään on syntymäpäivät, ja minun pitäisi onnitella sankaria. Naisillakin on siis wingwomaninsa. Syntymäpäiväsankari oli varsin viehättävä ja nopeasti menimme juttelemaan baarin puolelle. Totesin, että fantasian toteuttaminen etenee hyvin. Olin luvannut avoimesta suhteesta sopiessamme, että satunnaisenkin kumppanin pitää tietää minun olevan varattu, mutta muuten seikkailut ovat sallittuja.

Kertoessani asiasta jännitin sankarittaren reaktiota, en ollut varma saisinko litsarin vai suudelman. En saanut kumpaakaan, mutta asia ei näyttänyt haittaavan. Päätimme pian lähteä hänen asunnolleen. Puhuimme hieman lisää avoimesta suhteesta, johon hän totesi: ”te olette hulluja, en voisi elää noin”. No, hänellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Harrastimme seksiä, ja meillä oli kivaa. Aamun lähestyessä lähdin kotiin ja menin omaan vuoteeseen naisen viereen nukkumaan.

Seuraavana päivänä oloni oli hämmentynyt: olin tapahtuneesta innoissani, mutten tiennyt mitä siitä seuraa. Kerroin naiselle öisestä retkestäni, ja juttelimme asiasta. Hän kertoi, että omien seikkailujensa jälkeen hänen olonsa on ollut samankaltainen. Se helpotti. Olin ajatellut, että olo olisi minulle luonteenomaista: olisin herkkä ihastumaan ja se hankaloittaisi seikkailuitani.

Tänään, reilu vuorokausi myöhemmin, lähetin syntymäpäiväsankarille viestin. Se tuntui oikealta, koska vierailuni hänen luonaan pyöri mielessäni, ja olin utelias näkemään vastaisiko hän minulle. Vitsailin viestissä vanhenemisesta ja juhlien jälkeisestä päivästä, sekä kerroin että minulla oli ollut kivaa. Ilahduin, kun hän vastasi melko nopeasti ja kertoi, että hänelläkin oli ollut kivaa. Hän myös vihjasi, että haluaisi tavata toistekin.

Vaikka ilahduin vastauksesta, en tiedä mitä teen. Uusi tapaaminen kiinnostaisi, koska siihenkin varmasti sisältyisi seksiä, toisaalta oloni on hieman hämmentynyt tästä viikonlopusta.

Tältä tuntuu, kun miehellä on yhden illan juttu

Huomasin miehen yöllä klo 2.39 lähettämän tekstiviestin vasta aamulla, kun hän oli jo kotona. ”Menen vielä jatkoille, joten ei huolta vaikka menee myöhään. Suukkoja!”

”Jatkot” olivat kahdestaan kolmikymppisen naisen sängyssä. Vaikutti olleen kivaa.

Juttelimme miehen kanssa aika paljon tapahtuneesta: Siitä, miten juuri tämä nainen oli valikoitunut seuraksi (nainen oli kuulemma tehnyt aloitteen), että mies oli kertonut avoimesta suhteestamme, ja että kondomeita ei ollut mukana, mutta ne haettiin kaupasta matkalla naisen luo…

Mies oli seuraavana päivänä hämillään. Hän sanoi tapahtuneen pyörivän päässä ja mietti pitäisikö naiselle tekstata jotain.

Omissa viimeaikaisissa yhden illan jutuissani kaava on ollut samanlainen: noin kaksi vuorokautta seksin jälkeen olo on pöllämystynyt. Tapahtunutta haluaisi fiilistellä jonkun kanssa, mutta kun kyseessä on ollut nk. pettäminen, niin kaverille soittaminen tuntuu vähän hassulta. ”Hei et arvaa, panin viime yönä sellaisen vieraan miehen kanssa ja kävi tosi jännä juttu… Ja hei, nyt kun sain sut kiinni, niin tuletteko meille pariskuntaillalliselle ensi kuussa?” Olen ratkaissut asian lähettelemällä muutamia viestejä miesten kanssa. Seksin jälkeinen viestittely on vähän kuin esileikin vastinpari. Tunteetonkin seksi on  kuitenkin intiimiä ja viestittely on sen jälkipuinti. Parissa päivässä olo normalisoituu ja muisto hiipuu arkijuttujen taakse. Viestittely jää.

Olen iloinen miehen puolesta. Salilla käydessäni huomasin katsovani nuorempia naisia ja miettiväni, onkohan se ollut tuo, jonka luona mieheni viime yönä oli. Se ei tunnu pahalta, vaan lähinnä kutkuttavalta.

Miehen muualla saama seksi ei ole minulta pois (jaksoi hän antaa minullekin oman osani tänä viikonloppuna, ja se oli ihanaa). Meilläkin on selvästi enemmän seksiä avoimen suhteen myötä (no ok, lähtötaso olikin kyllä aika matala). Kun mies kertoo olleensa toisen naisen kanssa, tulen itsekin muistutetuksi hänen haluttavuudestaan. Olemme olleet pitkään yhdessä, ja kun toisen näkee joka päivä alasti, niin seksi on välillä aika kaukana mielikuvista.

Koko jutussa minusta tuntuu hankalalta vain se, että nainen arveli meidän olevan yhdessä vain lasten takia. Tuntuu kurjalta, että joku, vaikkakin ihan vieras, ajattelee meidän elävän perhehelvetissä, jossa kitkutamme vain vanhemmuuden velvoittamana. Avoimessa suhteessamme ei ole kyse siitä. Pikemminkin kyse on siitä, että jos kerran voi saada ihanan perhe-elämän ja vaihtelevaa seksiä myös muiden kanssa, niin miksi ihmeessä ei ota molempia.

Ei järvi soutamalla kulu

En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta. Kaikissa suhteessani olen ajatellut, että poikaystäväni voi tehdä, mitä haluaa.

Ensimmäinen lukioaikainen poikaystäväni vietti paljon aikaa, myös öitä, tyttöpuolisten kavereidensa kanssa. Osaa heistä en edes tuntenut. Tein suhteessa varmasti kaikki muut epäkypsän teinin virheet, mutta mustasukkaisuusriitoja meillä ei ollut.

Toisessa suhteessani avomieheni oli matkatöissä. Hänellä olisi ollut vuosittain kymmenittäin mahdollisuuksia käydä vieraissa. En usko, että hän koskaan kävi.

Minusta jokainen poikaystäväni, ja nykyinen mieheni, on ollut todella ihana. Tottakai muutkin naiset pitävät heitä puoleensavetävinä. Tottakai jokainen mies pitää useampia naisia, kuin vain virallista tyttöystäväänsä, viehättävänä ja/tai haluttavana.

Minä en omista miestäni. En tajua miksi se, että hän käy treffeillä tai sängyssä jonkun toisen luona, olisi minulta pois. ”Ei järvi soutamalla kulu” on tosi sanonta.

Olisi ihan kauheaa, jos mieheni rakastuisi johonkin toiseen ja jättäisi minut. Niinhän voi aivan yhtä todennäköisesti tapahtua, oli suhde avoin tai ei.

Joskus minulle on esitetty teoria, että vain torjun mustasukkaisuuden. Että tunne on minulle niin kivulias tms., etten kykene myöntämään sitä edes itselleni. Voihan niin olla. Joka tapauksessa elämä ilman mustasukkaisuutta on todella helppoa.

Siksi olen myönteinen miehen seuranhakuilmoitukseenkin. Ihan kauhean utelias kyllä olen. Haluaisin kuollakseni tietää, kuka nainen on. Mies ei kerro. Tajuan sen hyvin, mutta ei se tiedonhaluani sammuta.

PS. Siitä on nyt noin puolitoista kuukautta, kun parisuhdekriisimme kulminoitui. En olisi ikinä uskonut, että ihmissuhde voi näin nopeasti ja kivuttomasti, muuttua näin dramaattisesti.  Meillä on nyt aivan mahtavaa yhdessä. Haluan koko ajan halailla miestä ja kyhnätä hänen sylissään. Aiemmin en tehnyt sitä oikeastaan koskaan. Pelkäsin, että mies tulkitsee sen aloitteeksi seksiin. Nyt sekään ei kauhistuta, koska voimme keskustella siitä,  johtaako halailu seksiin vai ei.