Mitä varattujen miesten kanssa vehtaaminen on opettanut?

Otsikko on kopioitu New York Timesin keväisestä jutusta What Sleeping With Married Men Taught Me About Infidelity.

NYT:in jutun kirjoittaja oli yllättynyt siitä, miten seksittömiä monet liitot olivat. Parit olivat saattaneet sopia, että mies sai käydä vieraissa vuoteissa, koska vaimo ei enää lainkaan halunnut seksiä. Osa miehistä olisi mieluiten maannut vaimojensa kanssa, mutta kun tätä vaihtoehtoa ei ollut, tapasivat he vieraita naisia.

Millaista seksiä, ja kenen kanssa, vaimot harrastivat tai olisivat halunneet, sitä ei juttu kerro.

 

Kirjoittaja viittaa Esther Perelin loistavaan kirjaan “State of Affairs”, jossa naimisissa olevat kertovat pettämisestä. Naisille sivusuhteet mahdollistavat vapauden vastuusta, jota he vaimona ja äitinä  kantavat kotona. Avioseksi on helposti velvoite, sivusuhde  seikkailu. Tämän tunnistan. Juttelimme aiheesta viimeksi viikonloppuaamuna miehen kanssa.

Totesimme, että kun perheelliseen parisuhteeseen liittyy joka tapauksessa vino pino velvotteita ja huolehdittavaa, niin seksistä tulee helposti vielä yksi kohta päättymättömälle to do-listalle. Esimerkiksi minä toivon mieheltä enemmän kahdenkeskistä aikaa. Keskustelumme perusteella tajusin, että se tuntuu hänestä helposti vaatimukselta.

Sivusuhteessa tai yhden illan jutussa ei ole mitään kokonaisvastuupakettia. Se tekee seksistä, tai siitä kieltäytymisestä, helpompaa.

Yksi varattu mies oli kertonut NYT:in jutun kirjoittajalle, että haluaisi lähelle vaimoaan, mutta seksittömyys estää senkin. Toisaalta läheisyyden puute tekee seksistä vielä kaukaisempaa, mikä johtaa torjuntaan ja ahdistukseen.

Tunnistan tunteen huonoilta vuosiltamme. Seksittömyys, josta ei puhuttu, myrkytti ison osan suhdetta. Jos mies oli äkäinen, olin varma, että se  johtui seksittömyydestä ja syyllistyin. Fyysinen läheisyys muuttui jännitteiseksi, kun pelkäsin että mies tulkitsisi hellyyteni niin, että kohta olisi seksiä.

Parisuhteen hellyys on valtavan ihanaa: Se että halaa nukahtaessaan tuttua selkää, tai että mies tulee pussaamaan kesken leivänpaahtamisen. Mutta minulle se on ihan eri asia kuin seksi. Tukkaani saa silitellä vaikka maailman tappiin tai hartioitani hieroa, enkä kiihotu siitä, jos en jo muutenkin halua seksiä.

 

Mutta otsikkoon. En ole varma, onko varattujen miesten kanssa vehtaaminen opettanut minulle mitään miehistä. En ole edes ollut erityisen kiinnostunut oppimaan heistä mitään. Olen ollut kiinnostunut lähinnä itsestäni. On mahtavaa olla täysin vapaa kaikista odotuksista ja niistä rooleista, joita arkena kantaa. Vieras mies tietää minusta vain sen, minkä itse haluan kertoa. Sängyssä ei tarvitse miettiä, mitä satunnainen kumppani ajattelee toiveistani tai mieltymyksistäni.

Sellaisen asian olen varattujen miesten kanssa ehkä tajunnut, että kannattaa rohjeta puhua asioista. Jos parisuhde on niin hyvä, ettei halua erota tai pelkää vaarantavansa sen kertomalla mieliteoistaan, niin sitten se on varmaan niin hyvä, että se kestää rehellisen puheen.

Meidän suhteemme on parantunut 200% sen jälkeen, kun totesimme ääneen, että seksittömyys on kamalaa. Nykyään halailemme ja pussailemme. Minä haluaisin nukkua joka yö miehen kainalossa, vaikka käytännössä niin on kyllä aika vaikea nukkua. Seksittömyys on nyt neutraali asia. Puhumme siitä vähän samalla tavalla, kun voimme harmitella, ettei ole tullut treenattua, vaikka pitäisi ja teoriassa tykkääkin urheilla.

Onko moraalitonta tapailla varattuja?

Perheenisä seisoi hotellin takimmaisessa aulabaarissa ja selasi lehteä. Kello oli kymmenen aamupäivällä ja baari oli tyhjä. Mies ei tohtinut patsastella hotellin aulassa, vaan oli mennyt sivummalle piiloon odottamaan minua. Minusta käytös oli vähän neuroottista. Ison hotelliln aula oli kuin hollitupa. Tuskin siellä kukaan olisi arvannut, että perheenisä oli tullut riiaamaan vierasta naista.

Olimme löytäneet toisemme Tinderistä. Siellä perheenisä kertoi olevansa uraa tekevä ja crossfitiä harrastava miehinen mies (joo, noilla sanoilla), joka eli parisuhteessa ja haki vain leikkiseuraa.

Tervehdimme poskipusuilla. Tunnistin hänet videochattailystä niukin naukin. Olimme viestitelleet laiskasti puolisen vuotta. Videopuhelustakin oli aikaa useampi kuukausi. Perheenisä olisi ollut innokas puhelinsekstaaja, mutta minua konsepti pitkästytti. Kun emme olleet koskaan tavanneet, niin puhelinkontakti tuntui aika hengettömältä. Perheenisä oli soitellut toimiston kylppäristä keskellä päivää tai kotitalonsa työhuonesta, kun muu perhe oli mennyt nukkumaan. Minä en ollut kahta poikkeusta lukuunottamatta jaksanut vastata.

Valokuvaansa tai koko nimeään hän ei ollut suostunut paljastamaan. Pelkäsi ilmeisesti tosissaan, että voisin narauttaa hänet vaimolle. Olin kyllä saanut linkin sellaiseen James Bond-henkiseen kuvaan, jota voi katsoa 30 sekunttia, ennen kuin kuva tuhoutuu. Perheenisä oli ollut agenttikuvassa niin komea, että olimme sopineet treffit, kun olin työmatkalla hänen kotikaupungissaan.

Hississä matkalla huoneeseeni emme puhuneet ennen kuin kaikki muut hotellivieraat olivat jääneet kyydistä.

– Hotellit ovat vähän hermostuttavia, perheenisä sanoi.

– Minusta hotellit ovat ihania. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Huoneessa on vain välttämätön. Minun ei tarvitse tehdä mitään, ei edes pedata sänkyä, jos ei huvita, sanoin.

Huoneessani hän sulki verhot, vaikka olimme seitsemännessä kerroksessa. Perheenisällä olisi käynyt aika huono tuuri, jos juuri vastapäisen talon ikkunoista olisi katsellut aamupäivällä sisään joku hänen tuttunsa. Harrastimme yhdentekevää seksiä (teknisesti siinä ei ollut mitään vikaa, mutta kuten kirjoitin, haikailin toisen miehen perään} ja suihkun jälkeen lähdimme yhtä matkaa hotellilta keskustaan  Meillä oli sattumalta lounastapaamiset vain korttelin päässä toisistamme.

Hän kertoi olevansa avioliitossa, jossa oli kolme lasta ja seksiä kerran tai pari vuodessa. En kysellyt liitosta enempää, koska hänen asiansa eivät oikeastaan kiinnostaneet. Sen verran halusin ilmaista solidaarisuutta vaimolle, että sanoin olleeni itse samanlainen tyttöystävä ja vaimo. Minustakin parisuhdeseksi oli vaikea konsepti. Että ehkä ongelma oli parisuhde eikä vaimon ikävä luonne. Hän kertoi arvostavansa liittoaan ja haluavansa pysyä naimisissa myös lasten vuoksi.

Minulla ei ole moraalista ongelmaa mennä sänkyyn varattujen miesten kanssa. valinnan tekee se henkilö, jolla on tahollaan sitoumuksia. Hän päättää, miten haluaa seksielämänsä ratkaista. Omantunnonpistottomuuteeni vaikuttaa varmaan myös se, etten ole mustasukkainen. Minun vakaumukseni mukaan kaikki ihmiset ovat vapaita toteuttamaan itseään. Toisen omistaminen ei ole mahdollista.

Koen melkein vaikeammaksi mennä sänkyyn sinkkujen kanssa. Pelkään, että sinkku rakastuu, koska hänen elämässään voi olla tilaa sellaisille tunteille. Kun varattu ihminen palaa kotiin, hänen elämänsä on usein niin täynnä puolisoa ja perhe-elämän iloja ja vaatimuksia, ettei  tilaa ihastukselle ole. Sinkulla voi olla ja pahimmillaan hän voi kuvitella, että minä olisin sopiva täyttämään sen tilan.

Isoin ongelmani seksissä pettäjien kanssa on se, että epäilen, ettei ihminen joka elää valheessa, voi olla kauhean hyvä sängyssä. Jos ei pysty kohtaamaan seksielämäänsä rehellisesti, niin miten pystyy kommunikoimaan rehellisesti sängyssä minunkaan kanssani.

Ihanteellista olisi tietenkin löytää muita avoimessa suhteessa eläviä, mutta heitä on kyllä tosi vähän. Ja nekin harvat polyamoristit, joita Tinderistä löytyy, ovat turhan pujopartaisia, hamppupaitaisia ja lautapelihenkisiä makuuni.

 

 

Miksi niin monen treffikriteerit ovat ylitsepääsemättömän tiukat?

Viikonlopun iltapäivälehdessä sinkut tilittävät, miten mahdoton Tinderistä on löytää seuraa. Lähtökohta on vähän hassu, mikään pakkohan kenenkään ei Tinderiä ole käyttää. Jos siis helpommalta tuntuu löytää seuraa rautakaupasta, koirapuistosta tai kopiohuoneesta.

Hymyilytti myös haastateltujen sinkkujen tyrmistys siitä, että Tinderissä tehdään niin ronskeja seksiehdotuksia. Se, että itse etsii palvelusta seurustelukumppania ei tarkoita, etteikö joku etsisi pelkkää seksiseuraa. Omassa profiilissani lukee, että haen seuraa lyhytkestoiseen hauskanpitoon. Toivon sen varoittavan osuman kanssani saavia miehiä siitä, että voin johdattaa viestittelyn aika nopeasti siihen, kohtaavatko seksimieltymyksemme.

Mutta: minulla on myös teoria deittailun nykyvaikeuteen. Asenteet uskollisuuteen ovat tällä hetkellä tiukimmat vuosikymmeniin. Kun seurusteluun ja yksiavioisuuteen suhtaudutaan suurella periaattellisuudella, niin kynnys parisuhteen aloittamiseen kasvaa. Ja kun pettämiseen, jota asenteista huolimatta säännöllisesti tapahtuu, suhtaudutaan niin ehdottomasti, on parisuhteen polku miinoitettu . Jos hairahtaa, niin ilmapiiri voi ohjata ajattelemaan, että suhde on huono ja lopetettava.

Fanitan Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalasta. Hän on lehtihaastattelussa sanonut seuraavaa:

”Ideaalikumppanin löytämisestä otetaan hirveät paineet, eikä vain uskalleta aloittaa seurustelua. Rennompi suhde yksiavioisuuteen voisi kehittää ihmisten itsetuntoa vähemmän kumppanista riippuvaiseksi, eivätkä syrjähyppy-kriisit olisi niin traumaattisia. ”

Minusta pointissa on perää.

Parisuhde on sopimus

Olen kuullut, että avointa suhdetta nimitetään pettämiseksi luvan kanssa. Näinhän asia ei ole. Mielestäni kaikki parisuhteet ovat sopimuksia. Tiedän, että tuo ei kuulosta kovin romanttiselta näkemykseltä. Mutta koska parisuhteet ovat sopimuksia, sopimuksen rikkominen on pettämistä.

Sopimuksia voi olla todella monenlaisia, esimerkiksi meidän sopimuksemme kuuluu, että seksiä saa harrastaa muiden kanssa, kunhan siitä kertoo toiselle, se on turvallista, ja seksiä ei harrasta yhteisten tuttavien kanssa. Jos rikkoisi jotain noista säännöistä, se olisi pettämistä, ei seksi jonkun muun kanssa. Jollain muulla pariskunnalla sopimus saattaa olla sellainen, että sallittua on tanssia muiden kanssa, mutta ei suudella, puhumattakaan intiimimmästä kanssakäymisestä. Sekin on hyvä sopimus, jos osapuolet sellaisen ovat halunneet ja ovat siihen sitoutuneet.

Mielestäni ongelma on useissa parisuhteissa, mukaanlukien omat aiemmat suhteeni, on se, että sopimusta ei tehdä eksplisiittisesti. En tarkoita, että ehdot pitäisi hakata kivitauluille, jotka olisivat pankkiholvissa, vaan sitä, että parisuhteen säännöistä pitää puhua. Suomen lain mukaan suullinen sopimus on pätevä, joten toki parisuhteessakin. Parisuhteen sopimuksessa pitäisi aina puhua avoimesti molempien odotuksista, haluista ja rajoista mitä (tai ei saa) tehdä. Ja kivitaululle nakuttamisen sijaan näistä asioista tulee puhua säännöllisesti, ei vain esimerkiksi suhteen alussa. Ajan mittaan molemmat osapuolet muuttuvat, ja hyvin mahdollisesti haluavat erilaisia asioita kuin tavattaessa.

Loppujen lopuksi parisuhteen sopimus on avointa kommunikaatiota, eikä vain omia sanattomia oletuksia toisesta ja toisen haluista. Sitä soisi kaikkiin parisuhteisiin. Ja toivottavasti missään ei sopimusta tarvitse rikkoa, eli toista osapuolta pettää, vaan parisuhteissa päästäisiin molempia osapuolia tyydyttäviin sopimuksiin.

Onko pettäminen helpompi hyväksyä kuin avoin suhde?

Iltalehdessä oli juttu siitä, että pitkään yhdessä ollut suomalainen pariskunta sopi, että vaimolla oli seksisuhde nuoremman miehen kanssa. Vaimo ei aiemmin ollut ollut kenenkään muun kuin miehensä kanssa, ja aviomies toivoi järjestelyä. Pariskunnan seksielämä sai järjestelystä vipinää.

Jutun kylkeen oli kysytty patakonservatiiviselta Väestöliitolta mielipidettä asiaan. Heli Vaaranen (joka puolitoista vuotta sitten heittäytyi miesasiamieheksi ja paheksui, miten naiset aiheuttavat väheksynnällään miehille kärsimystä) sanoi, että pariskunnan nainen todennäköisesti fantasioi avioliiton henkisestä syventämisestä ja, että seksisuhteet päättyivät aina siihen, että joku rakastuu.

Selviö se sitten.

Olen itsekin kokenut, että ei-yksiavioinen ratkaisumme tuomitaan. Tuntuu, että avioliiton ulkopuolista seksiä saa harjoittaa korkeintaan pettämällä, kaikki muu on suoraan saatanasta.

Pettämiselle ulkopuolisilla on sentään konsepti. Kaikki tietävät sen kuvion: kiihkon, salailun ja katumuksen. Iltiksenkin jutussa nuori rakastaja koki itsensä huijatuksi, hän oli luullut olevansa normaali syrjähyppy. Kun selvisi, että pariskunnalla oli yhteisymmärys naisen vieraissakäynnistä, rakastaja koki itsensä huijatuksi. ”luulin että tämä oli normaalia salailua”, hän sanoo Iltalehdelle.

Sama teesi, että pettäminen on hyväksytympää kuin avoimet suhteet, toistuu kuuntelemassani vapaasta seksistä kertovassa amerikkalaisessa podcastissa Curious Couple. Siinä on pari kertaa mainittu jonkun saaneen potkut, kun selvisi että henkilö ei vain normipettänyt vaan eli vapaassa suhteessa.

On mystistä, miksi vapaa seksi, jollaista mekin harjoitamme on uhkaavampi ja vaikeampi pala kuin jos pettäisimme. Tuskin kaverini sillekään hurraisivat, mutta vähemmän he ovat tuominneet, ne kerrat kun olen pettänyt (viime kesänä viettelin kollegan sänkyyn ja yhdessä aiemmassa suhteessani minulla oli vuoden sivusuhde) kuin nykyään kun miehen kanssa vehtaamme luvan kanssa vieraissa.

Sormus jäi kotiin

“Eikö sulla ollut sormusta?!” Mies oli ollut ulkona yksinään. Kun hän kertoi naisilta saamastaan huomiosta, tajusin, että hän oli ollut liikkeellä ilman sormusta. Närkästyin vähän, koska minulle on tärkeää, ettei kukaan luule meidän pettävän toisiamme. Voi tietenkin ajatella, että mitä väliä ulkopuolisten luuloilla on, itsehän tiedämme tilanteemme parhaiten. Minusta tuntuisi silti valjulta, jos joku luulisi miehen iskevän Helsingissä vieraita naisia selkäni takana.

Minulla on treffeillä ollut pääosin sormus sormessa.  Jos menen hotelliin vartavasten panemaan jonkun kanssa, niin silloin laitan sormuksen lompakkoon. Baariin en ole koskaan lähtenyt miehiä iskemään, vaan olen löytänyt omani netistä tai tuttavapiiristä.

Pidän täysin mahdottomana, että koskaan baarista löytäisin ketään, joka lähtisi mukaani. Baari-iskeminen on minulle outoa, en itse osaa sitä, eivätkä vieraat miehet juuri lähesty minua. Ja jos joku haluaisi minut iskeä, niin toivon, että miehellä olisi niin paljon kanttia, että hän tekisi sen sormuksesta piittaamatta.

Tämän vuoksi pettämissivusto tuntuu vähän nihkeältä

Minulla ei ole omantunnonongelmia vikitellä naimisissa olevia miehiä. Vastuu tekemisistään on varatulla osapuolella. En osaa pitää moraalittomuuden huipentumana sitä, että kaksi aikuista kierii yhdessä alasti. Minulle paljon suurempi loukkaus on henkinen epälojaalisuus. Vähän aikaa sitten pahoitin mieleni miehelle, kun hän kutsuilla puhui minulle pisteliäästi. Minusta se oli tylsää valtapeliä, enkä haluaisi sellaisen kuuluvan parisuhteeseemme, Se, että panee joskus huppelissa, harkitsemattomuuttaan, vaihtelun vuoksi tai ihastuneena jonkun kanssa, ei ole minusta kovin iso juttu.

Silti pettämissivusto tuntuu vähän valjulle. Olen nyt ollut kirjautuneena sinne viisi päivää. Jokin miehissä tai sivustossa tuntuu hankalalta. Eikä se ole ainoastaan se, etten saa tarpeeksi huomiota. Oikeampi syy on, etten pysty kunniottamaan miestä, joka kertoo olevansa epätyydyttävässä suhteessa.

”Olen pitkässä suhteessa, jossa ns. arki koittanut ja seksi kuivunut, mutta erotakkaan en aio,” ”Arki rullaa perheen isänä hyvin, mutta intohimo ja romantiikka puuttuvat parisuhteesta,”  ”Seksi on kadonnutta parisuhteessa….olisi kiva aloittaa aktiivinen seksielämä taas….”

Oudosti en tunne sympatiaa miehiä kohtaan, vaikka meilläkin oli ennen seksitön parisuhde, Yritän ajatella, että miehethän ovat nyt kuitenkin tarttuneet toimeen ja aktiivisesti parantavat seksielämäänsä. Silti jokin vaivaa.

Paras analyysini tällä hetkellä on, että minua kiehtoo status. Viehätyn miehistä, joilla on sosiaalista, geneettistä tai seksuaalista pääomaa.  Mies joka julkisesti paljastaa, ettei hän saa seksiä, laskee silmissäni osakkeitaan. En halua olla hänen seksihengenpelastajansa. Haluan miehen, jonka elämässä kaikki on mallillaan, Meidän tapaamisemme on vain pieni kiva sivujuonne siihen. Vertaan varmaan miesten tilannetta omaamme vuosi sitten. Olen tosi kiitollinen, että nyt kaikki on hyvin, eikä treffeille paeta kotioloja.