Miten Tinderistä saa satunnaista seuraa?

Onneksi etsin Tinderistä satunnaista yhden-illan-seuraa, enkä lapselle isää. Nyt voin surutta klikkailla ulkonäön perusteella. Potentiaalista seuraa palvelusta näkyy löytyvän. Eri asia tietysti päädynkö kenenkään kanssa treffeille asti.

Jos etsit satunnaista naisseuraa Tinderissä, niin ainakin minun kohdallani seuraavalla nappaisi:

  • Ole komea.
  • Laita palveluun mieluummin useita kuvia itsestäsi.
  • Kirjoita profiiliin jotain. On todella paljon helpompi arvioida synkkaako, jos tietää jotain toisesta.
  • Kirjoita myös se pituus, vaikka se idioottimaiselta tuntuukin. Jos sitä ei lue, päättelen, että olet 126 cm.
  • Lähetä viesti. Ei ole oikeastaan mitään väliä, mitä siinä sanoo tai kysyy. Jos haluaa varmemmin vastauksen, kannattaa ehkä kysyä jotain. Silloin siihen voi vastata. Muuten pitää itse keksiä jotain kirjoitettavaa, ja jos se tuntuu liian vaikealta, voi viestittely tyssätä.
  • Jos toiveissasi on, että satunnainen tapaamiskerta johtaa seksiin, ota se puheeksi. Vihjaile jotain tai kysy vaikka suoraan. Elämässä ei yleensäkään kannata luottaa, että toiset tajuavat, jos asiaa ei sano ääneen. Tinderissä kaikkein vähiten.
  • Jos naisen saa puhumaan seksistä, hänet saa ajattelemaan seksiä ja seksin toteutuminen on huomattavasti paljon lähempänä. (Tämä pätee aina ja kaikkialla, myös oikeassa maailmassa.)

 

Varattu nainen Tinderissä

Asensin Tinderin. Hyvät hyssykät, miten koukuttavaa se on! Siitä puolesta ei mies ollut maininnut mitään, vaikka onkin muuten kertonut avoimesti kun on käyttänyt sitä. (Kuten yhtenä päivänä, kun töissä oli kuulemma mennyt niin tyhjäkäynnillä, että oli ollut pakko vähän svaippailla.)

En tehnyt profiilia Helsinkiin, vaan ulkomaille sellaiseen kaupunkiin, jossa käyn työjutuissa säännöllisesti. En halua deittailla Helsingissä, enkä aiheuttaa tutuille hämmennystä, jos he törmäävät profiiliini.

Tinderhän pyörii 99% kuvien ympärillä. Kuvat sinne valikoitiin Facebook-profiiliin ladatuista. Mies oli hyvin kiinnostunut projektista  ja eläytyi kuvien valintaan. Otin joitain, joissa en näytä erityisen urpolta ja joissa lapsi ei ole mukana.

Kirjoitin myös esittelytekstin. Kerroin, että etsin tilapäistä seuraa, päivämäärät, jolloin olen seuraavan kerran kaupungissa, että tykkään käydä treffeillä taidenäyttelyissä ja museoissa (ajattelin tämän karkoittavan lukutaidottomat örkit) ja, että jos treffit sujuu hyvin, niitä voi jatkaa hotellihuoneessani. Loppuun lisäsin, että en jää tekstailemaan perään. (Vanha heilani, jota tapasin Helsingissä kaksi kuukautta sitten, on lähettänyt aika monta haikeaa viestiä perään. Minulla on morkkis, etten saa vastattua, mutta kun ei ole mitään vastattavaa. En kaipaa kirjeystäviä. Siksi ajattelin Tinderissä ennaltaehkäistä riskin.)

Hassu yksityiskohta on, että esiinnyn Tinderissä tahattomasti viisi vuotta oikeaa ikääni vanhempana. Olen nimittäin laittanut Facebookiin väärän synttärin. (Se onkin kätevä tietoturvatoimi, koska muutenhan Mark Zuckerberg voisi vakoilla jotain elämästäni, eikun…)

Sitten aloin tsekkailla miestarjontaa. Sovellus on armoton. Selkäydinreaktiolla sitä pyyhkii oikealle ja vasemmalle: Häämöttääkö kuvan taustalla baarikaappi? NOPE. Puvun takki YES! Kauniit silmät YES Laskuvarjohyppääjä NOPE. Mutta ehkä joka neljäs-viides mies on kuitenkin YES.

Aika harva mies on kirjoittanut itsestään esittelyä. Niinpä heistä selviää vain ikä, työpaikka ja ulkonäkö. Ja mahdollstahan on, ettei mikään niistä ole oikea.

Sain  välittömästi noin tusinan osumaa. Puolet miehistä lähetti heti perään viestinkin: How are you doing? oli mielikuvituksellisin aloitus. Yksi kirjoitti vähän pidemmin siitä, että haluan ilmeisesti olla diskreetti ja että se sopii hänelle. Vastasin, koska mies näytti kivalta. Kun mietin tarkemmin, hän muistutti kuvassa vähän yhtä tosi mukavaa kolleegaani ja ajattelin ehkä siksi hänestä heti hyvää.

Pettämissivustolla

Nainen ehdotti että hankkisin itselleni sivusuhteen. Ajatus oli kiinnostava, hieman kiihottavakin. Olin sitä joskus miettinytkin, olihan minulla Tinder-treffikokeilunikin. Ryhdyin heti toimiin ja tein ilmoituksen ns. pettämissivustolle. Olisi helpointa, jos mahdollinen treffikumppani on varsin samassa tilanteessa, ja etsimässä samanlaista suhdetta eli pääasiassa seksiseuraa.

Keksin lyhyen esittelytekstin, kliksuttelin omat tietoni kohdalleen ja selailin hetken sivua ennen työpäivän alkua. Olin sivustosta positiivisesti yllättynyt. Sivustolla näytti olevan naisia, ja enimmäkseen he vaikuttivat aidoilta. Muistin lukeneeni Ashley Madison -tietovuodon aikoihin, että sivustolla oli hyvin vähän oikeita naiskäyttäjiä, mutta sitäkin enemmän feikkitunnuksia.

Myöhemmin palasin sivustolle ja löysin pari kiinnostavaa profiilia. Lähetin viestin naiselle, joka vaikutti olevan hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Viestittelimme siitä mitä olemme hakemassa ja vaihdoimme kuvia. Koska tunnuimme olevan varsin samanlaisin ajatuksin liikkeellä ja ulkonäkömmekin miellyttivät toisiamme, sovimme lounastapaamisen.

Lounaasta tuli melko pitkä, ja meillä oli mukavaa, joten sen lopuksi vaihdoimme puhelinnumeroita. Totesimme, että molempia kiinnostaisi tavata uudelleen. Vielä emme ole sopineet mitään, mutta on kuitenkin jännittävää mitä tästä tulee.

Deittailisitko tätä miestä?

Vaaleanruskea tukka, urheilullinen, fiksu, kiinnostunut heteroseksuaalisista suhteista. En ole vaihtamassa arkeani, mutta etsin seuraa ihaniin hetkiin…  Näin mies kuvailee itseään ilmoituksessaan netin pettämissivustolla. Kuva on kiva kasvokuva kesälomalta. Kasvot on sivuston käytännön mukaan blurrattu. Sitä en ihan ymmärrä. Eikö maksullisella sivustolla kävijät kaikki ole ihan samalla asialla? Miksi siellä pitää häveliäästi piilotella henkilöllisyyttään?

Ehdotus sivusuhteen hommaamisesta tuli minulta. Makoilimme ennen töihin lähtöä sängyssä ja minuun iski taas huono omatunto, etten halunnut seksiä. En halua kokea syyllisyyttä miehen seksittömästä elämästä.

Samana päivänä mies laati ilmoituksen. Sain vilkaista sitä. Pettämissivustokin kiinnosti. Muistan lehtien tuohtuneet lööpit, kun sellaiset lanseerattiin Suomessa nelisen vuotta sitten. Silloin ei asia juuri koskettanut. Elämässäni oli menossa vaihe, jossa oikeasti mietin, että koska ehtisin leikata kynteni. Niin kiireistä ja väsynyttä meno oli.  Ja koska aviokriisikin oli vasta tuloillaan, niin ajatus nettipettämisestä tuntui tosi kaukaiselta. Viimeksi olin miettinyt sivustoja, kun kuulin, että moraalisella motiivilla toimivat hakkerit olivat julkaisseet Ashley Madisonin käyttäjien tiedot. Se lähinnä nauratti. Ihan kuin jostain Sillan jaksosta.

Sivusto muistutti nettideittisivustoa (paitsi ärsyttävä kuvien blurraus). Seuraa hakevat naiset vaikuttivat normaaleilta ja heitä tuntui olevan aika paljon. Palvelussa olevia miehiä en päässyt mieheni tunnareilla katsomaan. Eikä nettideittailu tunnu muutenkaan ajankohtaiselta. Tinder kiinnostaa paljon enemmän. Olen jo pari vuotta ollut harmissani, ettei sitä keksitty silloin kun olin sinkku. Olisin varmasti tykännyt siitä. Miten mahtavaa, että parisuhteessa on nyt tilanne, että voin ehkä kokeillakin sitä.