Seksin kohtaanto-ongelma

Esther Perelin kirja Mating in Captivity on täynnä esimerkkejä siitä, miten vaikea yhdistelmä on pysyvä parisuhde ja kiihkeä seksi. Hänen vastaanotolla tapaamansa ihmiset sanovat, että rakastavat puolisoaan liikaa kyetäkseen estottomaan seksiin, arvelevat, etteivät heidän puolisonsa ole kiinnostuneita seksileikeistä, tai ehkä seksistä enää lainkaan, pusuttelevat ja silittelevät toisiaan kuin lapsia.

Tästä kohtaanto-ongelmasta kannattaisi puhua enemmän. Ongelman juurisyy ei nimittäin ratkea iltapäivälehtien ”hanki sukkanauhat”-vinkeillä. Meidän seksittömien vuosiemme aikana mies oli päätellyt, etten ollut enää kiinnostunut seksistä. Minä tiesin, että olin, mutta en halunnut sellaista seksiä kuin mihin kotona ylsimme. Parisuhde oli seksin edessä.

Minä arvelin, että mies halusi seksiä, mutta koska seksivelvoite ahdisti, en oikeastaan ikinä miettinyt, millaista seksiä ja kenen kanssa mies halusi. Ehkä luulin, että hän syttyi siitä, että silitteli kättäni. Myöhemmin olen tajunnut, että se oli varovainen yritys tsekata, olisinko lainkaan kiinnostunut fyysisestä kontaktista.

Kun kaksi ihmistä tapaa, heillä molemmilla on oma seksuaalisuutensa ja mieltymykset. Siltä osin, kun mieltymykset ovat yhteneväiset, niitä pääsee toteuttamaan parisuhteessa. Varsinkin seurustelusuhteideni alussa, minua on kiinnostanut tosi paljon toisen mieltymykset. Kun seurustelu vakiintuu, nousee kynnys kertoa varsinkin erikoisemmista haluista. Myöskään toisen mieltymyksistä ei jaksa kysellä. Olen varmaan luullut tuntevani kumppanini niin läpikotaisin, ettei mitään keskusteltavaa enää ole.

Jossain vaiheessa suhde on tilanteessa, jossa ei enää jaksa jutella mitään. Ei ole motivaatiota antaa itsestään niin paljon, eivätkä toisen mielipiteet enää oikeastaan kiinnosta.

Elin vuosia harhassa, että jos parisuhde on muuten kyllin hyvä, niin myös seksuaaliset mieltymykset maagisesti solahtaisivat samoiksi. Se on ihan höpöhöpöä. Seksi ja käsitys hyvästä yhteisestä arjesta kulkevat ihan omilla janoillaan. Se, että kotitöiden reilu jako toisi vipinää vällyihin on outo klikkiotsikko-väite.

Parisuhteessa on liuta asioita, jotka joko natsaavat tai eivät: toiveet yhdessä vietetystä ajasta, lasten kasvatus, huumori, ruokamieltymykset, matkamieltymykset, seurallisuus, siisteysnormi, rahankäyttö…  Miehellä ja minulla melkein kaikki osuu yksiin. Kummankaan ei tarvitse tehdä kohtuuttomia kompromisseja ja nautimme samoista jutuista. Mutta ei hyvä suhde saa minua nauttimaan hulluna kauhuleffoista tai ostereistakaan, vaikka mies niistä tykkäisi. Hyvässäkin suhteessa ihmisellä voi olla omia preferenssejä, ja se pätee myös seksiin.

Mitä voi tehdä mieltymyksille siltä osin, kun ne eivät kohtaa? Siihen nähden, kuinka paljon seksistä mediassa puhutaan, on aihe alikäsitelty. Olen joskus maininnut terapeutille haluttomuuteni ja hän kehotti minua tekemään kompromissin, niitähän parisuhteessa tulee eteen muutenkin.

Minusta seksissä on vaikea tehdä kompromisseja. Ruumiillinen koskemattomuus ja suostumuksellisuus ovat minulle pyhiä asioita. Seksi on leikkiä ja hauskuutta. Miksi ihmeessä sellaista pitäisi tehdä vastentahtoisesti? Kompromissi on muutenkin hankala: jos puoliso haluaa joka päivä anaaliyhdyntää ja minulle ajatus on vastenmielinen, niin pitääkö minun tulla puolitiehen vastaan ja suostua siihen joka toinen päivä? Tai jos minä haluaisin sänkyyn kahden työkaverin kanssa, muuta panenkin vaan toista, niin onhan sekin kompromissi…

Jos puoliso vihaa telttailua, niin kaikki ymmärtävät, että silloin sitä harjoitetaan vanhojen lippukuntakavereiden kanssa ja puoliso saa jäädä sähköverkon ääreen. Tai jos on vuosia käynyt oopperassa serkun kanssa, niin kukaan ei ajattele, että harrastus täytyy lopettaa ja ottaa jatkossa oopperaan mukaan sävelkuuro puoliso. Mutta seksin suhteen olemme päättäneet, että säännöt ovat toiset.

Olemme ainakin vuoden miehen kanssa vähintään passiivisesti pohtineet yhdessä ja tahoillamme, mitä seksiltä haluamme.

Olemme olleet onnekkaita siinä, että avoimessa suhteessa eletyn ajan olemme edenneet tasatahtia: Meillä on ollut yhtä paljon seikkailuita, olemme halunneet kotona seksiä kutakuinkin yhtä usein ja olemme molemmat motivoituneita juttelemaan suhteestamme. Jossain vaiheessa tajusin, että yksi syy, miksi oman seksuaalisuuden tutkailu tuntuu hankalalta on, että minua pelottaa. Mitä, jos asiaa pohdiskeltuamme päädymme täysin vastakkaisiin lopputulemiin? Mies haluaa tantraseksiä ja minä roikkua kattoon sidottuna tyrmässä? Onko laiha kompromissi parempi kuin lihava riita? Valju perinteinen seksielämä vs. täysin erilaiset tavat saada tyydytys?

Rationaalisesti olen sitä mieltä, että pelko on tyhmää. Toivon miehelle pelkkää hyvää. Jos hän keksii tapoja saada seksuaalisen mielihyvää, niin olen iloinen, vaikken minä noihin tapoihin liittyisikään. Meillä on valtavasti yhdistävää. Toissailtana juttelimme kolme tuntia sängyssä suhteestamme, kauhuelokuvien maailmankuvasta, seksistä ja lastenkasvatuksesta. En tiedä ketään muuta, jonka arvostelukykyyn luottaisin yhtä paljon ja jonka kanssa haluan aina jutella kaikesta. Se on minusta erinomaisen hyvä pohja parisuhteelle.

Tämän vuoksi toisen treffit ovat hyvä juttu myös kotona odottaneelle

Mies oli toissapäivänä treffeillä työmatkalla. Toivottavasti hän kertoo niistä täällä itse lisää. Ainakin whatsapp-viestien ja kotonakerrotun perusteella oli ollut kivaa.

Parisuhteessa, varsinkin kun on lapsia, eletään ihan toisessa todellisuudessa kun seurusteluaikana. Varmaan monien ihmisten mielestä se on ihanaa: syvällistä ja elämänmakuista. Minusta se on usein ankeaa. Päivät on täynnä kiirettä, väsymystä, riittämättömyyttä, loputonta tavaroiden etsintää ja hommia, joita emme tiedä halunneemme. Aikataulut sanelee joku korkeampi voima. Tiiviissä perhe-elämässä yhden huonotuulisuus tai kiukku tarttuu muihinkin.

Näissä olosuhteissa voin ajautua harhaisesti luulemaan, että mies on äärimmäisen kiinnostunut taloyhtiön hallinnosta, pieneksi jääneiden lenkkareiden uusinnasta ja vauvauintiin ilmoittautumisesta. Tuntuu oikeasti kaukaiselta, että joskus sama tyyppi oli erityisen kiinnostunut mielipiteistäni ja pyörimään kanssani alasti sängyssä.

Treffeillä pääsee irti omasta kotiminästään, siitä velvotteiden ja aikataulujen kireälle virittämästä huokailijasta. En haluaisi olla sellainen, ei kai kukaan halua. Kotona ei vaan muutakaan voi, koska sitten jäävät pyykit pesemättä, laskut maksamatta, kissat ruokkimatta ja lapset kuolevat keripukkiin.

Treffeillä ei puhuta käytännön asioita vaan kaikesta, mikä oikeasti kiinnostaa. Muistan kerran vuosia sitten olleeni aika myöhään illalla oluella ihastukseni kanssa. Juttelimme parhaillaan siitä, onko Jumalaa olemassa, kun ihastukseni avovaimo soitti ja muistutti, että ihastus toisi kissanruokaa tullessaan.

Ihanan Esther Perelin mukaan ihmisiä kiinnostaa syrjähypyissä jopa enemmän se uusi puoli omaa persoonaa, joka niissä pääsee esiin, kuin se ihminen, jonka kanssa petetään. (Tästä olen kirjoittanut monta kertaa, mm. täällä.)

Perelin mukaan joskus ihmiset onnistuvat tuomaan sivusuhteessa löytämänsä persoonan omaan parisuhteeseensa. Minusta avoin suhde toimii niin! Kun ei tarvitse salailla olleensa treffeillä ja/tai sängyssä muualla, niin niiltä jäänyt hyväntuulisuus voi parhaimmillaan tarttua puolisoonkin. Ainakin meillä on useamman kerran ollut seksiä sen jälkeen, kun toinen on palannut treffeiltä.

Olen vuosia sitten pettänyt silloista avopuolisoani. Pettämisestä ei taatusti heijastunut mitään myönteistä kotiin. Avopuolisossa ärsytti eniten kaikki. Osin se johtui siitä, ettei hän ollut se henkilö, johon olin ihastunut, osin varmaan huonosta omastatunnosta.

Nyt se, että mies käy treffeillä, muistuttaa minua siitä, että häntä kiinnostaa muukin kuin kotirumba. Pystyn eläytymään siihen toiseen naiseen, joka odottaa treffejä juuri mieheni kanssa. Näen miehen treffikumppanina enkä osana keittiönkalustoa.

Avoimiin suhteisiin perehtyneet kutsuvat ilmiötä uuden suhteen energiaksi. Meillä ei ole kokemuksia siitä, että toisen ihastus haittaisi meidän välistä suhdettamme. Ehkä yksi avain siihen, toimiiko avoin suhde, on se, heijastuuko treffeiltä tai kodin ulkopuolisista ihastuksista ammennettava energia omaan parisuhteeseen. Toistaiseksi meillä on heijastunut.

Ainakin minä tunnen onnistuneiden treffien jälkeen niin suurta kiitollisuutta miehelle, jonka kanssa saan elää näin vapaasti, että tykkään hänestä vielä normaaliakin enemmän.

 

 

Mitä varattujen miesten kanssa vehtaaminen on opettanut?

Otsikko on kopioitu New York Timesin keväisestä jutusta What Sleeping With Married Men Taught Me About Infidelity.

NYT:in jutun kirjoittaja oli yllättynyt siitä, miten seksittömiä monet liitot olivat. Parit olivat saattaneet sopia, että mies sai käydä vieraissa vuoteissa, koska vaimo ei enää lainkaan halunnut seksiä. Osa miehistä olisi mieluiten maannut vaimojensa kanssa, mutta kun tätä vaihtoehtoa ei ollut, tapasivat he vieraita naisia.

Millaista seksiä, ja kenen kanssa, vaimot harrastivat tai olisivat halunneet, sitä ei juttu kerro.

 

Kirjoittaja viittaa Esther Perelin loistavaan kirjaan “State of Affairs”, jossa naimisissa olevat kertovat pettämisestä. Naisille sivusuhteet mahdollistavat vapauden vastuusta, jota he vaimona ja äitinä  kantavat kotona. Avioseksi on helposti velvoite, sivusuhde  seikkailu. Tämän tunnistan. Juttelimme aiheesta viimeksi viikonloppuaamuna miehen kanssa.

Totesimme, että kun perheelliseen parisuhteeseen liittyy joka tapauksessa vino pino velvotteita ja huolehdittavaa, niin seksistä tulee helposti vielä yksi kohta päättymättömälle to do-listalle. Esimerkiksi minä toivon mieheltä enemmän kahdenkeskistä aikaa. Keskustelumme perusteella tajusin, että se tuntuu hänestä helposti vaatimukselta.

Sivusuhteessa tai yhden illan jutussa ei ole mitään kokonaisvastuupakettia. Se tekee seksistä, tai siitä kieltäytymisestä, helpompaa.

Yksi varattu mies oli kertonut NYT:in jutun kirjoittajalle, että haluaisi lähelle vaimoaan, mutta seksittömyys estää senkin. Toisaalta läheisyyden puute tekee seksistä vielä kaukaisempaa, mikä johtaa torjuntaan ja ahdistukseen.

Tunnistan tunteen huonoilta vuosiltamme. Seksittömyys, josta ei puhuttu, myrkytti ison osan suhdetta. Jos mies oli äkäinen, olin varma, että se  johtui seksittömyydestä ja syyllistyin. Fyysinen läheisyys muuttui jännitteiseksi, kun pelkäsin että mies tulkitsisi hellyyteni niin, että kohta olisi seksiä.

Parisuhteen hellyys on valtavan ihanaa: Se että halaa nukahtaessaan tuttua selkää, tai että mies tulee pussaamaan kesken leivänpaahtamisen. Mutta minulle se on ihan eri asia kuin seksi. Tukkaani saa silitellä vaikka maailman tappiin tai hartioitani hieroa, enkä kiihotu siitä, jos en jo muutenkin halua seksiä.

 

Mutta otsikkoon. En ole varma, onko varattujen miesten kanssa vehtaaminen opettanut minulle mitään miehistä. En ole edes ollut erityisen kiinnostunut oppimaan heistä mitään. Olen ollut kiinnostunut lähinnä itsestäni. On mahtavaa olla täysin vapaa kaikista odotuksista ja niistä rooleista, joita arkena kantaa. Vieras mies tietää minusta vain sen, minkä itse haluan kertoa. Sängyssä ei tarvitse miettiä, mitä satunnainen kumppani ajattelee toiveistani tai mieltymyksistäni.

Sellaisen asian olen varattujen miesten kanssa ehkä tajunnut, että kannattaa rohjeta puhua asioista. Jos parisuhde on niin hyvä, ettei halua erota tai pelkää vaarantavansa sen kertomalla mieliteoistaan, niin sitten se on varmaan niin hyvä, että se kestää rehellisen puheen.

Meidän suhteemme on parantunut 200% sen jälkeen, kun totesimme ääneen, että seksittömyys on kamalaa. Nykyään halailemme ja pussailemme. Minä haluaisin nukkua joka yö miehen kainalossa, vaikka käytännössä niin on kyllä aika vaikea nukkua. Seksittömyys on nyt neutraali asia. Puhumme siitä vähän samalla tavalla, kun voimme harmitella, ettei ole tullut treenattua, vaikka pitäisi ja teoriassa tykkääkin urheilla.

Miten saada erillisyyttä ja sen tuomaa jännitystä pitkään suhteeseen?

Kirjoitin jo pitkän postauksen siitä, miksi meillä ei ollut neljään viikkoon seksiä.

Pitkässä parisuhteessa seksiä latistaa muukin kun väsymys, nimittäin  toisen tuttuus. Seksiterapeutti Esther Perel on kirjoittanut tästä kokonaisen hyvän kirjan Mating in Captivity (suomeksi suunnilleen Pariutuminen vankeudessa). Siinä käsitellään sitä ristiriitaa, että haluamme parisuhteelta vakautta ja läheisyyttä, mutta juuri samat turvallisuus ja läheisyys tappavat halun. Seksi kun tykkää jännityksestä ja erillisyydestä.

On vaikea heittäytyä lihan iloihin, kun saman miehen kanssa on juuri keskustellut vanhempainillasta tai kiistellyt kotihommista. Seksissä on läsnä koko parisuhde eikä sen unohtaminen ole aina ihan helppoa.

Minulla erillisyyden tunteeseen on auttanut avoin suhde. Mies ei ole vain minun vaan hän on vapaa tapaamaan muita. Silloin hän on haluttavampi myös minun silmissäni. Sen jälkeen kun aloitimme reilu vuosi sitten avoimen suhteen, on seksin määrä suhteessamme moninkertaistunut. Aloitustaso tosin oli aika matala.

Kesän ja alkusyksyn aikana kävimme viisillä treffeillä muiden parinvaihtajien kanssa. Vielä emme ole niiltä päätyneet sänkyyn, vaan ainoastaan jutelleet kahvilassa. Mutta jo se, että näkee miehen treffeillä, lisää hänen viehätysvoimaansa. Näen hänet vieraan naisen silmin.

Vieraista kumppaneista seuraa toinenkin yhteistä seksielämäämme piristävä asia. Kuukauden seksittömyys päättyi siihen, kun mies kävi Helsingissä Tinder-treffeillä. Siellä hän meni treffikumppanin kanssa sänkyyn. Kun hän tuli illalla kotiin, oli selvää , että hän olisi halunnut seksiä myös minun kanssani. Olin kuitenkin taas liian väsynyt ja se jäi.

Sattumalta minulla oli tahollani treffit seuraavana iltana. Tapasin työmatkalla kaupunkiin tulleen nettitutun ekaa kertaa. Kävimme yksillä ja harrastimme hänen hotellihuoneessaan keskinkertaista ja nopeaa seksiä. Kotiinkävellessä halusin miestä tosi paljon. Vieraan kanssa oli insentiivi mennä sänkyyn juuri sinä iltana, seuraavana päivänä hän lähtisi kaupungista. Ja kun seksiä sitten oli, tulin muistutetuksi sen kivuudesta. Ja siitä, miten hyvää seksi oman miehen kanssa on.

Olemme sopineet, että juttelemme jatkossa enemmän siitä, mitä touhuamme vieraiden kanssa, mutta toistaiseksi olemme vaihtaneet vain ylimalkaisia raportteja. Seksissä on selvästi yhä ainakin minulle nolottavia elementtejä. Huomaan myös, että huonoista kokemuksista, kuten liian suorituskeskeisistä panoista, kertominen on helpompaa kun hyvistä. Ehkä pelkään, että mies tulisi mustasukkaiseksi. Tätä puolta on helpottanut se, ettei minulla ole kuukausiin ollut yhtään erityisen hyvää avioliiton ulkopuolista kohtaamista.

Mutta silti haluan edelleen, että voin tavata myös muita miehiä. Yleensä heidän kanssaan on kivaa, joskus seksikin on hyvää ja ainakin aina tulen muistutetuksi sen olemassaolosta ja siiitä voi sitten jatkaa miehen kanssa kotona.