Onko moraalitonta tapailla varattuja?

Perheenisä seisoi hotellin takimmaisessa aulabaarissa ja selasi lehteä. Kello oli kymmenen aamupäivällä ja baari oli tyhjä. Mies ei tohtinut patsastella hotellin aulassa, vaan oli mennyt sivummalle piiloon odottamaan minua. Minusta käytös oli vähän neuroottista. Ison hotelliln aula oli kuin hollitupa. Tuskin siellä kukaan olisi arvannut, että perheenisä oli tullut riiaamaan vierasta naista.

Olimme löytäneet toisemme Tinderistä. Siellä perheenisä kertoi olevansa uraa tekevä ja crossfitiä harrastava miehinen mies (joo, noilla sanoilla), joka eli parisuhteessa ja haki vain leikkiseuraa.

Tervehdimme poskipusuilla. Tunnistin hänet videochattailystä niukin naukin. Olimme viestitelleet laiskasti puolisen vuotta. Videopuhelustakin oli aikaa useampi kuukausi. Perheenisä olisi ollut innokas puhelinsekstaaja, mutta minua konsepti pitkästytti. Kun emme olleet koskaan tavanneet, niin puhelinkontakti tuntui aika hengettömältä. Perheenisä oli soitellut toimiston kylppäristä keskellä päivää tai kotitalonsa työhuonesta, kun muu perhe oli mennyt nukkumaan. Minä en ollut kahta poikkeusta lukuunottamatta jaksanut vastata.

Valokuvaansa tai koko nimeään hän ei ollut suostunut paljastamaan. Pelkäsi ilmeisesti tosissaan, että voisin narauttaa hänet vaimolle. Olin kyllä saanut linkin sellaiseen James Bond-henkiseen kuvaan, jota voi katsoa 30 sekunttia, ennen kuin kuva tuhoutuu. Perheenisä oli ollut agenttikuvassa niin komea, että olimme sopineet treffit, kun olin työmatkalla hänen kotikaupungissaan.

Hississä matkalla huoneeseeni emme puhuneet ennen kuin kaikki muut hotellivieraat olivat jääneet kyydistä.

– Hotellit ovat vähän hermostuttavia, perheenisä sanoi.

– Minusta hotellit ovat ihania. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Huoneessa on vain välttämätön. Minun ei tarvitse tehdä mitään, ei edes pedata sänkyä, jos ei huvita, sanoin.

Huoneessani hän sulki verhot, vaikka olimme seitsemännessä kerroksessa. Perheenisällä olisi käynyt aika huono tuuri, jos juuri vastapäisen talon ikkunoista olisi katsellut aamupäivällä sisään joku hänen tuttunsa. Harrastimme yhdentekevää seksiä (teknisesti siinä ei ollut mitään vikaa, mutta kuten kirjoitin, haikailin toisen miehen perään} ja suihkun jälkeen lähdimme yhtä matkaa hotellilta keskustaan  Meillä oli sattumalta lounastapaamiset vain korttelin päässä toisistamme.

Hän kertoi olevansa avioliitossa, jossa oli kolme lasta ja seksiä kerran tai pari vuodessa. En kysellyt liitosta enempää, koska hänen asiansa eivät oikeastaan kiinnostaneet. Sen verran halusin ilmaista solidaarisuutta vaimolle, että sanoin olleeni itse samanlainen tyttöystävä ja vaimo. Minustakin parisuhdeseksi oli vaikea konsepti. Että ehkä ongelma oli parisuhde eikä vaimon ikävä luonne. Hän kertoi arvostavansa liittoaan ja haluavansa pysyä naimisissa myös lasten vuoksi.

Minulla ei ole moraalista ongelmaa mennä sänkyyn varattujen miesten kanssa. valinnan tekee se henkilö, jolla on tahollaan sitoumuksia. Hän päättää, miten haluaa seksielämänsä ratkaista. Omantunnonpistottomuuteeni vaikuttaa varmaan myös se, etten ole mustasukkainen. Minun vakaumukseni mukaan kaikki ihmiset ovat vapaita toteuttamaan itseään. Toisen omistaminen ei ole mahdollista.

Koen melkein vaikeammaksi mennä sänkyyn sinkkujen kanssa. Pelkään, että sinkku rakastuu, koska hänen elämässään voi olla tilaa sellaisille tunteille. Kun varattu ihminen palaa kotiin, hänen elämänsä on usein niin täynnä puolisoa ja perhe-elämän iloja ja vaatimuksia, ettei  tilaa ihastukselle ole. Sinkulla voi olla ja pahimmillaan hän voi kuvitella, että minä olisin sopiva täyttämään sen tilan.

Isoin ongelmani seksissä pettäjien kanssa on se, että epäilen, ettei ihminen joka elää valheessa, voi olla kauhean hyvä sängyssä. Jos ei pysty kohtaamaan seksielämäänsä rehellisesti, niin miten pystyy kommunikoimaan rehellisesti sängyssä minunkaan kanssani.

Ihanteellista olisi tietenkin löytää muita avoimessa suhteessa eläviä, mutta heitä on kyllä tosi vähän. Ja nekin harvat polyamoristit, joita Tinderistä löytyy, ovat turhan pujopartaisia, hamppupaitaisia ja lautapelihenkisiä makuuni.

 

 

Lipsahti ihastuksen puolelle

Menin sitten kuitenkin ihastumaan.

Kun kertoo ihmisille, että elää avoimessa suhteessa, niin usein reaktio liittyy huoleen siitä, että jompi kumpi meistä ihastuu vieraaseen.

Olen asennoitunut ihastumiseen ylimielisesti.  Olen aika varautunut, suhtaudun useimpiin tunteisiin analyyttisesti ja vaivani on pikemminkin (pahamaineisen alistajan) Aku Louhimiehen Levottomista tuttu ”kun mikään ei tunnu miltään”.

Treffailuni ovat osoittaneet, etten ihastu helposti. Silloinkin, kun seksi on hyvää tai tyyppi hauska, pidän tapahtunutta vain kivana kokemuksena. Sivutreffit ovat dynamiikaltaan aivan erilaiset kuin sinkkuaikojen treffit, joihin sisältyi aina haaveita jatkosta ehkä jopa yhteisestä tulevaiuudesta.

Kun aloitimme avoimen suhteen, olin ensimmäisten treffien jälkeen päiviä häkeltynyt, mutta huomasin, että tunteet neutraloituivat nopeasti. Normaalisti olen jo paluulennolla  jättänyt treffit taakseni ja pohdin työhönpaluuta.

Tällä kertaa en päässyt deitistä yli.

Tapasimme syksyllä Tinder-treffeillä työmatkallani. Tyyppi oli niin mutkaton, etten empinyt ottaa yhteyttä, kun kävin samassa kaupungissa puoli vuotta myöhemmin. Söimme italialaisessa ravintolassa illallista ja harrastimme seksiä hotellihuoneessani. Emme jutelleet mitään erityisen henkilökohtaista, mikä sopi minulle mainiosti.

Emme sopineet yhteydenpidosta. Tinder-profiilissani lukee eksplisiittisesti, että en jää viestittelemään perään. Haluan jo etukäteen pestä käteni siltä, että saisin huonon omantunnon, kun jätän vastaamatta viesteihin.

Hiukan myöhemmin päädyimme kolmannenkin kerran samaan kaupunkiin. Tällä kerralla vietimme enemmän aikaa yhdessä, kevät oli kaunis ja söimme kolme aamiaista yhdessä. Deitti kantoi matkakassini ja luuttusi yöpaikkamme lattian. En ollut ihastunut, mutta meillä oli kivaa yhdessä. (Ufoista tai pyramideista ei puhuttu.) Kerran deitti tosin joi liikaa ja alkoi riidellä baarihenkilökunnan kanssa.Se oli kiusallista ja ärsyttävää. Lähdimme baarista eri matkaa pois. Minulla oli ainoa avain yöpaikkaan, joten olin vahvoilla. Aamulla hän pahoitteli käytöstään. Minua ei erityisemmin stressannut edes humalainen räyhääminen. Olihan hän satunnainen tuttavuus, jonka luonteen puutteet jäisivät pian taas taakse.

Kun palasin kotiin, pidin yhteisiä päiviä hauskana muistona. Viestittelimme kuulumisia ja vaikka saatoin välillä miettiä deittiä, en ollut tunteistani pätkääkään huolissani. Tiesin olevani ihastumisriskin yläpuolella.

Taktiikka toimi, kunnes seuraavan kerran, noin kuukautta myöhemmin menin toisessa kaupungissa treffeille uuden Tinder-tuttavan kanssa. Tällä kertaa kumppani oli brasilialainen itsepuolustuksen opettaja. Viestittelymme oli ollut flirttailevaa ja kungfu-sankari kuvien perusteella komea. Tapasin hänet avoimin mielin, mutta viimeistään kun vaatteet riisuttiin, törmäsin seinään. Kungfu-sankari ei kiinnostanut minua pätkääkään, vaan huomasin kaipaavani salaliittoteoreetikkoa. Laitoin silmät kiinni ja toivoin olon menevän ohi.

Se ei mennyt ohi. Sama toistui toisillakin treffeillä.

Olin hämmentynyt. Olinko ihastunut? Minullehan ei pitänyt käydä näin!

Ihastus on avoimessa suhteessa tavallaan helpompaa kuin normisuhteessa. Ensinnäkään minun ei tarvitse salata sitä mieheltäni. On käsittämättömän ihanaa, että hänelle voi kertoa kaikki asiat. (Mies on vielä luonteeltaan sellainen, joka suhtautuu rauhallisen hyväksyvästi, mikä ikinä minua kuohuttaakin.) Minun ei myöskään tarvitse pohtia, onko nykysuhteessa jotain vikaa, kun tunnen näin tai että pitäisikö vaihtaa nykyinen kumppani toiseen.

Toisaalta tässä ihastuksessa on hankaliakin asioita. Salaliittoteoreetikko on tehnyt selväksi, että hän etsii vakituista suhdetta ja haluaa perheen. Siinä tilanteessa hän ei ole kiinnostunut pitämään minua sivuhoitona. Meidän suhteeseemme käytetty aika ja tunne-energia on pois vakavan suhteen etsimisestä. Hän on antanut ymmärtää (tai ehkä toiveajattelen), että pelkää rakastuvansa minuun, mikä myös vaikeuttaisi vakavan suhteen löytämistä.

Kun sinkkuna olin epätoivoisesti ja/tai yksipuolisesti ihastunut, niin asia olisi ratkennut vain sillä, että ihastuksen kohde olisi vastannut tunteisiin. Tässä ihastuksessani tunteisiin vastaaminen ratkaisisi vain pienen osan ongelmaa.

Salaliittoteoreetikko on katkaissut yhteydenpidon. Hänellä on ymmärtääkseni seurustelusuhde ja veikkaan radiohiljaisuuden johtuvan siitä.

Minä yritän iloita ihastuksen tunteista. Ne ovat minulle vähän uusi kokemus. Tylsää on se, että kiinnostus muihin treffeihin on nolla.

Voisinko matkustaa vieraan miehen kanssa?

”Jos kerran elät avoimessa suhteessa, niin lähdettäisiinkö yhdessä viikonloppumatkalla? Tunnut tarvitsevan lomaa.” Entinen heilani toisti messenger-viestissä ehdotuksen, jonka hän oli tehnyt jo aiemmin. Voisin ihan hyvin menna tyypin kanssa sänkyyn, mutta matkalle en halua hänen kanssaan lähteä.

Deittailimme vuosia sitten joitain kuukausia. Sen jälkeen olemme olleet kerran sängyssä. Jälleennäkeminen oli seksin puolesta antoisa. Sen jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että elämäntilanteemme (tyyppi on sinkku) ja toiveemme (tyyppi etsii tyttöystävää) olivat aika kaukana toisistaan. Jossain vaiheessa syksyllä olin kysynyt häneltä, käykö hän lähiaikoina Helsingissä. Kyselyni tyyppi tulkitsi, ihan ymmärrettävästi, niin, että haluaisin tavata. Kun työmatkaa Helsinkiin ei ollut näköpiirissä hän toisti ideansa yhteisestä viikonloppumatkasta.

Mutta ei se, että avoimessa suhteessa ”saan” tavata muita miehiä, tarkoita, että haluan satsata heihin ison siivun elämästäni. Jos minulla on rahaa ja vapaata aikaa matkustaa, lähden ehdottomasti mieluiten mieheni kanssa. Meillä on harmillisen harvoin mahdollisuus tehdä asioita yhdessä. Olisin itse aika nihkeä, jos mies lähtisi Vilnaan viikonlopuksi jonkun heilansa kanssa. Paneminen ei ole minulta pois, mutta kahden päivän ajankäyttö kyllä on.

Lisäksi avoin suhde ei tarkoita, että olisin polyamorinen. Ymmärrän ihmisiä, jotka solmivat useita rakastavia ihmissuhteita partnereidensa kanssa, mutta minulla ei sellaiseen riitä paukkuja. Se emotionaalinen resurssi, jota lapsen, ystävien, sukulaisten ja töiden jälkeen on jäljellä, kohdistuu tiiviisti mieheen. Minusta ei riitä tunteita useammalle, enkä halua edes kokeilla.

Matkaintoinen heila ei myöskään ole sitä ihmistyyppiä, jonka haluaisin hyppäävän kolmanneksi pyöräksi minun ja miehen kanssa. Sellaiseen tuntuisi sopivimmalta löytää joku, jonka kanssa en ole vielä itse ollut sängyssä. Silloin kokemus toivottavasti yhdistäisi myös miestä ja minua. (Huomaan, että kirjoitan täällä jatkuvasti kolmannesta pyörästä. Selvästi ajatus kiinnostaa aika paljon.)

Pitkästä aikaa onnistuneet treffit

”Voiko kylähullulla olla noin kaunis kashmirinen ulsteri?”, pohdin kun treffeistä oli kulunut kymmenen minuuttia ja treffikumppani oli vihjannut, että pyramidit olivat ehkä avaruusolioiden rakentamia.

Päätin vaihtaa puheenaihetta. Treffikumppanilla oli kuitenkin kiva harmaantuva kihara tukka ponnarilla ja hän oli sosiaalisesti taitava. Sellaista epäujoa ihmistyyppiä, joka ei käännä katsettaan ensin, jos häntä katsoo silmiin. Tinderissä olin valinnut hänet pituuden vuoksi. Ja myös siksi, että hän oli kirjoittanut nimeni oikein. On nihkein mahdollinen alku chattailulle, kun tervehdyksessä on väärin kirjoitettu nimi.

Lisäksi treffikumppani oli chattaillessa ollut kohtelias ja vastannut viesteihin, mutta ei itse missään vaiheessa ehdottanut tapaamista. Huomasin, että minulle sopii paremmin sellainen dynamiikka, jossa minä saan tehdä aloitteen, liika innokkuus saa minut vain pakittamaan. Pahinta on jatkuva whatsapp-viesti-tykitys ja närkästys jos en rivakasti vastaa niihin.

Kävelimme pimenevässä keskieurooppalaisessa kaupungissa, kävimme alkudrinkeillä ja ilalllisella todella kivassa pienessä ravintolassa, johon seuralaiseni oli varannut pöydän.

En ollut treffeistä etukäteen erityisen innoissani. Kymmeneen kuukauteen eivät Tinder-treffit  olleet tuntuneet miltään. En jaksanut edes vastata flirttaileviin chat-viesteihin. Se masensi, koska aluksi treffailu oli ollut niin jännittävää.

Olin jo kuukausia ollut tyytymätön. Edellisen vuoden seksielämämme oli miehen kanssa jatkuvasti kehittynyt, treffeillä oli hauskaa ja sain uusia oivalluksia siitä, mikä minua kiihotti. Viime aikoina ei kiihottanut tai edes kiinnostanut juuri mikään.

Kunnes ennen tätä työmatkaani likesin Tinderissä lentokapteenia (jep jep, niin varmaan), joka halusi dominoida. En erityisemmin miettinyt valintaani, mutta kun hän lähetti ensimmäisen viestin, tapahtui jotain. Ensimmäistä kertaa kuukausiin chattailu tuntui joltain.

Lentokapteeni oli kuitenkin työmatkalla, emmekä nähneet. Sen sijaan olin sopinut treffit tämän pitkän ja hyvinpukeutuvan salaliittoteoreetikon kanssa.

Treffit olivat onnistuneimmat Tinder-treffini tähän saakka. Treffikumppani ei ollut  kylähullu (varoin tosin johdattamasta keskustelua uudelleen pyramidien suuntaan) vaan kivaa seuraa. Hänelle oli itsestäänselvää käyttää kondomia.

Treffit onnistuivat siinä hankalassa lajissa, että oli sen verran läheistä ja luottamuksellista, että seksi oli hyvää, mutta ilman mitään romanttisia viboja tai lammasmaisia katseita, jotka saisivat minut ahdistumaan. (Niin kävi alkuvuodesta treffikumppanin kanssa.)

Treffikumppani ei kysellyt mitään perheestäni, ihmetellyt avointa suhdetta, tai spekuloinut tapaammeko vielä joskus. Sitä kun ei mitenkään voi tietää.

 

Kiinnostaako avoin suhde? Unohda vinkkilistat! Vain yksi vinkki on tärkeä.

MeNaisten nettisivulla kerrotaan Huonon äidin seksikirjan listaavan seitsemän sääntöä, jotka avoimeen suhteen heittäytyvien kannattaa käydä läpi. Tällaiset vinkkilistat on ilmeisesti klikki-imureita, koska niitä julkaistaan säännöllisesti.

Reilun vuoden avoin suhde-kokemuksen tuomalla auktoriteetilla kerron nyt seuraavan: Unohda vinkkilistat! Samat hyväätarkoittavat, tai vaan holhoavat, vinkit pitäisi myös perinteistä seurustelusuhdetta aloittavan käydä läpi.

1. Kunnioita kaikkien ihmisten sekä parisuhteiden rajoja että omaa tahtoa.

Hohhoijaa, mitenköhän tämä poikkeaa yksiavioisesta suhteesta? Siinäkö ei tarvitse kunnioittaa avopuolisoa.

2. Kaikkien on pidettävä huoli sekä itsestä, toisista että leikin tai suhteiden terveistä rajoista.

Ks edellinen kommentti.

3. Ketään ei saa vahingoittaa, loukata tai käyttää hyväksi.

Toisin kuin yksiavioisen suhteen puolisoa?

4. Jokaisella on jokaisena hetkenä oikeus perääntyä ilman syyllistämistä tai syyllistämistä.

Päästäänkö jossain vaiheessa niihin sääntöihin, jotka koskee nimenomaan avointa suhdetta?

5. Avoimet suhteet ja kimppaseksi voivat herättää myös hankalia tunteita. Mieti, oletko valmis käsittelemään niitä etukäteen ja varsinkin jälkikäteen?

Oletko vamis käsittelemään niitä hankalia tunteita, joita yksiavioisuuden vaatimus voi herättää pikkujoulujuhlien jatkoilla?

6. Mieti, haluatko oikeasti? Avoimeen suhteeseen tai kimppakivaan ei pidä suostua kumppanin mieliksi. Ketään ei myöskään saa manipuloida tai pakottaa.

Ei tietenkää saa! Ketään ei saa manipuloida tai pakottaa myöskään työpaikalla tai urheiluseurassa, sen sanoo jo Suomen lakikin.

7. Pelin säännöt on oltava kaikille osapuolille selvät, ja ne on puhuttava etukäteen selviksi.

Tämä on ainoa melkein hyvä sääntö. Kokemukseni mukaan nimittäin oleellisin asia on keskusteluyhteys miehen kanssa. Ilman sitä avoin suhteemme ei toimisi. (Ja meille tärkeää on myös turvaseksi.)

Etukäteen ja jälkikäteen kannattaa puhua niin paljon kuin suinkin. Pelin säännöt muuttuvat kuitenkin koko ajan. Omat rajat tiedostaa vasta kokemuksen myötä. Luulim esimerkiksi, että minua haittaisi, jos mies tuo vieraan naisen meille silloin kun me muu perhe olemme poissa. Nyt ei haittaisi. Toisaalta olen yllättäen huomannut, että minulle on tärkeää, että mies kertoo kaikille sivullisillekin, että kyse on avoimesta suhteesta eikä pettämisestä.

Seksiterapeutti ja Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen on lehtihaastattelussa sanonut, ettei ole mitään pakkoa sopia suhteeseen liutaa sääntöjä.”Voi miettiä, miksi meille on niin tärkeää kontrolloida kumppaniamme. Miksi rakkaus ei riitä, miksi pitää laittaa kahleet?” Niinpä.

Miten saada erillisyyttä ja sen tuomaa jännitystä pitkään suhteeseen?

Kirjoitin jo pitkän postauksen siitä, miksi meillä ei ollut neljään viikkoon seksiä.

Pitkässä parisuhteessa seksiä latistaa muukin kun väsymys, nimittäin  toisen tuttuus. Seksiterapeutti Esther Perel on kirjoittanut tästä kokonaisen hyvän kirjan Mating in Captivity (suomeksi suunnilleen Pariutuminen vankeudessa). Siinä käsitellään sitä ristiriitaa, että haluamme parisuhteelta vakautta ja läheisyyttä, mutta juuri samat turvallisuus ja läheisyys tappavat halun. Seksi kun tykkää jännityksestä ja erillisyydestä.

On vaikea heittäytyä lihan iloihin, kun saman miehen kanssa on juuri keskustellut vanhempainillasta tai kiistellyt kotihommista. Seksissä on läsnä koko parisuhde eikä sen unohtaminen ole aina ihan helppoa.

Minulla erillisyyden tunteeseen on auttanut avoin suhde. Mies ei ole vain minun vaan hän on vapaa tapaamaan muita. Silloin hän on haluttavampi myös minun silmissäni. Sen jälkeen kun aloitimme reilu vuosi sitten avoimen suhteen, on seksin määrä suhteessamme moninkertaistunut. Aloitustaso tosin oli aika matala.

Kesän ja alkusyksyn aikana kävimme viisillä treffeillä muiden parinvaihtajien kanssa. Vielä emme ole niiltä päätyneet sänkyyn, vaan ainoastaan jutelleet kahvilassa. Mutta jo se, että näkee miehen treffeillä, lisää hänen viehätysvoimaansa. Näen hänet vieraan naisen silmin.

Vieraista kumppaneista seuraa toinenkin yhteistä seksielämäämme piristävä asia. Kuukauden seksittömyys päättyi siihen, kun mies kävi Helsingissä Tinder-treffeillä. Siellä hän meni treffikumppanin kanssa sänkyyn. Kun hän tuli illalla kotiin, oli selvää , että hän olisi halunnut seksiä myös minun kanssani. Olin kuitenkin taas liian väsynyt ja se jäi.

Sattumalta minulla oli tahollani treffit seuraavana iltana. Tapasin työmatkalla kaupunkiin tulleen nettitutun ekaa kertaa. Kävimme yksillä ja harrastimme hänen hotellihuoneessaan keskinkertaista ja nopeaa seksiä. Kotiinkävellessä halusin miestä tosi paljon. Vieraan kanssa oli insentiivi mennä sänkyyn juuri sinä iltana, seuraavana päivänä hän lähtisi kaupungista. Ja kun seksiä sitten oli, tulin muistutetuksi sen kivuudesta. Ja siitä, miten hyvää seksi oman miehen kanssa on.

Olemme sopineet, että juttelemme jatkossa enemmän siitä, mitä touhuamme vieraiden kanssa, mutta toistaiseksi olemme vaihtaneet vain ylimalkaisia raportteja. Seksissä on selvästi yhä ainakin minulle nolottavia elementtejä. Huomaan myös, että huonoista kokemuksista, kuten liian suorituskeskeisistä panoista, kertominen on helpompaa kun hyvistä. Ehkä pelkään, että mies tulisi mustasukkaiseksi. Tätä puolta on helpottanut se, ettei minulla ole kuukausiin ollut yhtään erityisen hyvää avioliiton ulkopuolista kohtaamista.

Mutta silti haluan edelleen, että voin tavata myös muita miehiä. Yleensä heidän kanssaan on kivaa, joskus seksikin on hyvää ja ainakin aina tulen muistutetuksi sen olemassaolosta ja siiitä voi sitten jatkaa miehen kanssa kotona.

Yksi konsti joka auttaa nuutuneisuuden yli, että edes joskus olisi seksiä

Meillä ei ollut kuukauteen miehen kanssa lainkaan seksiä. Siihen ei ollut mitään syytä. Päin vastoin, muistan hyvin, miten toiseksi viimeinen kerta syyskuussa hotellihuoneessa vieraassa kaupungissa oli nautinnollinen. Mies sitoi käteni solmiollaan ja meillä oli tosi ihanaa. Olimme silloin yrittäneet houkutella puolitutun mieshenkilön mukaan kolmanneksi pyöräksi, mutta hän ei päässyt. Silti pelkkä ajatus ryhmäseksistä lisäsi jännitystä.

Ja viimeinen kerta kahdestaan sovitusti lauantai-iltapäivänä omassa sängyssä oli kivaa. Näiden muistojen luulisi innostavan uusintoihin, mutta ei. Väsymys, hyvä kirja, iltatyöt ja Netflix torppasivat seksin kokonaiseksi kuukaudeksi. Muuten meillä oli kyllä kivaa ja aika monena iltana jaksoimme sängyssä sentään jutella.

Parisuhteessa kynnys seksiin on korkea. Ei ole insentiiviä ryhtyä hommiin juuri tänä iltana, kun huomennakin voi, tai ylihuomenna, tai joululomalla. Harvoin pitkässä parisuhteessa halu saa niin vallan, että se raivaisi kaikki esteet tieltään. Tai edes väsymyksen.

Huomaan, että olen selvästi jumiutunut käsitykseen spontaanista halusta. Seksi-ihanteeni näyttää olevan alkukantainen halu, joka saa osapuolet kiihkoissaan riipimään vaatteet toistensa yltä. Sellaista minulla on elämässäni ollut ehkä parikymmentä kertaa. Eikä koskaan vakituisen poikaystävän kanssa alkuhuuman jälkeen. Se on kuitenkin minusta se ihanin ja aidoin syy seksiin.

Vuosia ajattelin, ettei parisuhde ole minua varten. Kaipasin sekopäistä halua ja tunsin karmeaa syyllisyyttä siitä, etten halunnut minkäänlaista seksiä vakikumppanin kanssa. Turvallisessa suhteessa oli hyviäkin puolia, mutta ei niin paljon, että ne olisivat kompensoineet seksielämän ahdistavuuden ja kiihkon puutteen.

Tajusin vasta viime vuonna, että moni muukin kärsii pitkän suhteen latistavasta vaikutuksesta seksiin, myös oma mieheni. Valtaosa varatuista miehistä, joiden kanssa olen viimeisen puolentoista vuoden kanssa päätynyt sänkyyn, on ottanut aiheen puheeksi. Ihmettelen, ettei kohtaanto-ongelmasta puhuta enempää. Olen kyllä nähnyt iltapäivälehtien vinkkilistat siihen, miten suhdetta voi piristää vaikka rohkeilla alusvaatteilla. Mutta minusta se on laiha rohto vakavaan ongelmaan.

Kaksi vuotta sitten olisin pitänyt täysin mahdottomana, että olisimme laastaroineet ahdistavaa seksielämäämme seksileluilla. Jos fiilis puuttuu tai ainoa seksin herättämä tunne on huono omatunto, on vaikea heittäytyä eroottisiin leikkeihin.

Nyt näen, että hullun kiihkon ihanne on rajoittanut vuosia seksielämääni. En edelleenkään halua harrastaa kalenteriin keskiviikkoiltaisin merkattua kiintiöseksiä, mutta sen sijaan olemme puhuneet seksirituaaleista. Esimerkiksi bdsm:n sitominen ja roolit voivat tuupata nuutuneen parin tuttuuden ja väsymyksen yli.

En enää ajattele, että meidän kannattaa miehen kanssa odottaa, että fiilis seksiin veisi mukanaan. Jos jäämme odottamaan sitä, meillä on seksiä ehkä kerran vuodessa. Sen sijaan yritän harjoitella suhtautumaan seksiin, niin, että ajankohta voidaan sopia ja sitten tehdään jotain sen verran jännää, että halu löytyy.

Seksiterapeutit puhuu tästä hullun kiihkon vastakohdasta responsiivisena haluna. Se tarkoittaa, että vaikkei olisi aluksi erityisen halukas, niin homman alkaessa lämpeneekin ajatukselle.

Olin pitkään idealle aika skeptinen. Niin kauan kun seksi oli meidän parisuhteessamme ahdistavaa, poissaolevaa ja velvollisuudesta suoritettua, en yleensä lämmennyt sen kuluessakaan. Kuten aiemmin kirjoitin, nautin uein seksissä eniten siitä, että kun se suoritettiin, oli homma hetkeksi pois päiväjärjestysestä.

Mutta nyt kun meillä on kivaa ja seksi perustuu omaehtoiseen haluun, niin responsiivinen halu toimii. Olemme pari kertaa varanneet kalenterista seksiajan, kun lapsi on ollut hoidossa, ja meillä on ollut hauskaa. Kokemus noista kerroista ja responsiivisesta halusta ylipäätään on, että sitä auttaa, jos seksiin liittyy jotain rituaalinomaista, kuten käsien tai silmien sitominen. Pelkkä tukan silittely tai pussailu ei pitkän yhteisen historian jälkeen aina tunnu riittävän siihen, että omassa sängyssä pääsee nuutuneisuuden ja väsymyksen yli.

Olen sen vuoksi aika kiinnostunut ylipäätään bdsm:stä. Luettiin miehen kanssa aiheesta kirjakin (bdsm-aapinen), mutta se ei herättänyt erityisiä ajatuksia.

Viime aikoina ollaan juteltu siitä, että kutsutaan toinen mies mukaan. Toistaiseksi käytännön esteet ei ole mahdollistanut tätä, mutta minua kiinnostaisi aika paljon. Yksi hyvä ehdokaskin on sitoutettu hankkeeseen.