Kriittinen lähiluku Trendin mikropettämis-jutusta

Viehättävän työkaverin Instagram-kuvista tykkääminen voi olla portti kauheuksiin. Tätä en tietäisi, jos en olisi lukenut tuoreen Trendi-lehden juttua mikropettämisestä.

Mikropettäminen on uusi termi, joka tarkoittaa neuroottista versiota siitä, mitä joskus on sanottu henkiseksi pettämiseksi. Idea on, että käyttäydytään tavoilla, jotka ovat varatun ihmisen kohdalla epäilyttäviä.

Trendin jutussa minua ärsyttää melkein kaikki. Tässä päällimmäiset:

Jutussa kerrotaan, että mikropettäjä koettelee parisuhteessa sovittuja uskollisuuden rajoja. Ongelmahan on, että aniharva pari sopii mitään. Yhdellä ihmisellä pettämisen raja menee tukan letityksessä (kuten telkkarin Vieraissa-sarjan Harrilla) ja toisella yhdynnässä, Mutta näistä rajoista ei puhuta, oletetaan vain.

Väestöliiton mukaan (heidän asiantuntijaansa on tietenkin haastateltu mikropettämisjuttuun) kyse on siitä, että ihmiset tarvitsevat turvallisia rajoja. ”Siihen liittyy tiettyjä sopimuksia. Jos niitä rikkoo, se haavoittaa kiintymyssuhdetta”, asiantuntija sanoo.

Hän ei kerro, mihin pohjaa varmuus siitä, että meillä olisi niin suuri tarve turvallisille rajoille. Voi ollakin. Toisaalta tilastojen valossa moni pettää. (Mitään supervarmaa tilastotietoa pettämisestä on vaikea saaada, kun pettämisen raja voi olla niin erilainen ja aiheesta voi olla myös houkutus valehdella, mutta Väestöliiton FINSEX-tutkimuksen mukaan 30% naisista ja 39% miehistä on joskus solminut ulkopuolisia tai rinnakkaisia suhteita.) Koska Väestöliitto usein julkisuudessa pönkittää yksiavioisuuden vaatimusta, niin minulla on fiilis, että ajatus turvallisten rajojen autuudesta pohjaa lähinnä järjestön arvoihin.

Mikropettämis-varoitteluun liittyy myös sosiaalisen median paheksunta. ”Helpottaahan se yhteydenpitoa ihastuksiin, eksiin ja jopa tuntemattomiin.”

Sitten pitäisi vaan tajuta, että mitä pahaa on pitää yhteyttä ihastuksiin, eksiin ja jopa tuntemattomiin?

Se, että jonkun toisen Instagram-kuvien tykkääminen haavoittaisi kiintymyssuhdetta, kuulostaa oudolta. Kai nyt pariutuneella ihmiselläkin on oikeus kommunikoida vapaasti ja lähettää sydämiä ilman että kumppani traumatisoituu siitä?

Väestöliiton asiantuntijan väite, että suhde, jossa ei ole mitään rajoja, ei ole enää oikein suhdekaan, on moralisoiva. Ei ystävyyssuhteissakaan ole erityisiä rajoja ja silti ne ovat suhteita, usein jopa helpompia ja toimivampia kun parisuhteet. Parisuhteen mystifiointi ei palvele ihmisiä, vaan johtaa vaan suhteiden kontrollointiin erilaisilla säännöillä. Koska pitkissä suhteissa ihmiset tuntevat monenlaisia asioita, tutustuvat erilaisiin ihmisiin ja joskus myös ihastuvat heihin, näitä sääntöjä rikotaan. Se ei liity välttämättä mitenkään kumppaniin, vaan siihen, että maailmassa on monia ihastuttavia ihmisiä.

Eniten vastustan mikropettämisen kyttäämisessä sitä ajatusta, että pariutuneen ihmisen kaikki toiminta liittyisi hänen kumppaniinsa. Trendin jutussakin sanotaan, että jos ihastuu, pitää miettiä, miten oma suhde voi. Samoin, jos flirttailee muille, voi se johtua siitä, ettei saa kumppanilta huomiota.

Ajatus siitä, että ihminen, jolla on toimiva suhde ei voisi ihastua muihin on höpöhöpöä! Minä voin helposti ihastua vaikka puoleen tusinaan ihmisiä, eikä se tarkoita, että meillä olisi miehen kanssa joku ongelma. Ja toisaalta, silloin aikanaan, kun oli meillä oli ongelma ja meni huonosti, en ollut ihastunut muihin, ainoastaan ahdistunut.

Maailmassa on valtavia ongelmia, esimerkiksi se, että kolmannes luonnosta meinaa tuhoutua, kuten luontopaneeli juuri varoitti. Ihmissuhteissakin on kauheita ongelmia, kuten että Suomessa kuolee vuodessa noin 20 naista kumppaninsa tappamina.

Se, että ihminen flirttailee somessa entisen lomaheilan kanssa, ei ole oikea ongelma.

Mikropettämisestä puhuminen on suhteen mikromanageerausta. Yritetään kontrolloida kaikkea ja kuvitellaan, että kaikki pariutuneen ihmisen elämässä pyörisi kumppanin ympärillä.

Mikropettämisen rajaa voisi alkaa vetää vaikka mihin: voihan kumppania harmittaa vaikka se, että nauran itseni kipeäksi kollegoiden kanssa lounaalla. Onko sekin häneltä pois? Tai jos istun megakomean miehen viereen bussissa ja hekumoin sillä, että reitemme ovat vastakkain..

Trendin jutussa ihanaa on seksuaaliterapeutti Elina Tanskasen huomio siitä, että yksi kumppani ei voi olla kenellekään kaikkea. On  hyvä, että on muutakin sosiaalista elämää, muitakin luottamuksellisia suhteita, joissa voi saada ymmärrystä.

 

PS. Pahoittelut kaikille, jotka seuraavat blogia, koska haluavat lukea vereviä tarinoita meidän rakkauselämästämme ja törmäävätkin pelkkään mediakritiikkiin.