Paljonko puolisolle kerrotaan omista menoista?

Kerrotko sinä meistä miehellesi?, kysyy melkein jokainen treffikumppani. Vastaan aina, että kerron, vaikka oikeastaan vaihdamme miehen kanssa aika niukasti tietoa treffikumppaneistamme.

Minä kertoisin, mutta harvoin mies kysyy mitään. Yleisin arvio treffeistä meillä molemmilla on ”oli ihan kivaa”. Ehkä joka viides tapaaminen on tosi kivaa.

Laitan miehelle ennen treffejä yleensä tiedoksi seuralaiseni koko nimen. Tämä on lähinnä turvallisuustoimi, jos minulle kävisi jotain. Mies on sanonut, ettei edes googlaa treffikumppaneitani. Heidän Facebook-profiilinsa ei kuulemma kiinnosta.

Toissaviikolla tapasin reippaasti Tinderissä viestivän herra Darcyn näköisen 38-vuotiaan saksalaisen perijän. (Perijyys selvisi vasta treffeillä, sitä hän ei ollut sentään laittanut Tinder-profiiliinsa). Niistä treffeistä kerroin kotona, että deittikumppani puhui neljä tuntia itsestään.

Perijä kertoi intialaisista häistä joissa oli ollut vieraana, polttareista Amsterdamissa, joissa pelattiin lasersotaa, ettei haluaisi harrastaa seksiä prostituoidun kanssa, koska pelkäisi, että joku syyläinen vanha mies olisi voinut juuri harrastaa saman naisen kanssa seksiä (tämä mielipide oli musta tunkkainen, mutta emme alkaneet keskustella seksityöstä, koska en saanut suunvuoroa), äidistään, joka oli juuri ottanut botoxia ja toivoi nyt seitsemänkymppisenä pääsevänsä siskonsa varjosta, setänsä sairauksista, Marbellan suosikkidiskoistaan, että oli New Yorkissa kun 9/11 tapahtui…. Sen verran perijä sentään kysyi, että uteli, olenko ihan lämpimissä väleissä aviomiehen kanssa vaikka meillä on avoin suhde. Vakuutin, että olen.

Perijässä kivaa oli, että hän vei minut tosi kivaan rantabaariin, jota en olisi taatusti muuten löytänyt. Pussailimme siellä sohvalla, mutta minusta tuntui, että perijä pussaili velvollisuudentunnosta, kun kerran treffeillä oltiin. Suurimmat kiksit hän sai puhumisesta.

Aina on hyvä syyttää myös patriarkaattia. Miehillä on kulttuuriset paineet menestyä ja valloittaa, ja varmaan siksi he joskus ryhtyvät treffeillä pätemään. Kerran aiemmin yksi komea ja mukava mies luetteli ensitapaamisemme aluksi kahvilan terassilla koko työhistoriansa aivan kuin työhaastattelussa.

Osaa treffikumppaneista tuntuu kuumottavan ajatus, että juttelen heistä miehen kanssa. Ehkä he pelkäävät minun vertailevan seksisuorituksia tai pohtivat hekumoimmeko miehen kanssa keskenämme sängyssä puhumalla muista. Yksi mies (häntä en ole tavannut, olemme vain viestitelleet) on sanonut suoraan, että häntä kiihottaa ajatus siitä, että olen naimisissa ja että menen meidän tapaamisemme jälkeen takaisin aviomieheni luo.  Tämän mies olisi kuulemma itse halunnut, että joku toinen olisi pannut hänen tyttöystäväänsä.

Meillä on avoimessa suhteessa hyvin vähän sääntöjä. Yksi sellainen on, että aina pitää voida kysyä toiselta treffeistä kaikki mikä kiinnostaa. Jostain syystä minua ei ole erityisemmin kiinnostanut. En tunne miehen treffikumppaneita (vaikka Helsinki on kyllä niin pieni, että osa heistä on kyllä puolituttuja tai ainakin nimi kuulostaa tutulta) eikä mies ole tavannut heistä kuin muutamia useampia kertoja. Yksi miehen deiteistä, menestynyt graafikko, kuulosti minusta tosi kiinnostalta. Jos mies olisi jatkanut hänen treffailuaan, olisin varmaan kysellyt siitä.

 

Mies on aiemmin kirjoittanut tästä samasta aiheesta täällä otsikolla Mikä kiinnostaa naisen muissa kumppaneissa?