Onko avoin suhde seksin perässä juoksemista?

Saamme tavata muita, mutta käytännössä elämme 95 prosenttisesti ihan perinteisesti. Käymme kahdestaan treffeillä, jos saamme lapsenvahdin, käymme perheenä Lintsillä ja uimassa, grillaamme kavereiden kanssa ja suunnittelemme lomamatkoja.

Avoimen suhteemme yksi tekijä on kuitenkin mahdollisuus aktiivisesti hakea muuta seuraa. Nettikommenttien perusteella vaikuttaa, että toinen avoin järjestely on sellainen, missä on lupa lähteä, vaikka juhlista kiinnostavan tyypin luo yöksi, mutta aktiivista hakua ei saa harrastaa. Monilla tuntuu olevan myös sääntönä, ettei pokaa saa tavata toiste. Meillä on vain vähäinen tarve säännöille. Kirjoitin säännöistämme täällä.

Olemme avoimen suhteen aikana käyneet keskimäärin harvemmin kuin kerran kuukaudessa treffeillä muiden kanssa. Minun tahtini on ollut noin joka toinen kuukausi, miehen ehkä vähän tiheämpi. Minun kohdalleni on osunut vain kaksi tyyppiä, joita olen halunnut nähdä useammin kuin kerran (varattu kauppamatkustaja ja ihastus). Mies on ollut yhtä vaihtelunhaluinen.

Muistan, että vuosi sitten näihin aikoihin olin melankolinen. Avoimen suhteen alkuhuuma oli laantunut, enkä tiennyt mitä haluaisin. Yhdenillanjutut eivät tyydyttäneet ja treffikumppaneita, jotka kolahtivat oli vaikea löytää. Kismitti, että olisin teoriassa saanut tehdä mitä vaan, mutten oikein edes tiennyt, mitä halusin tehdä.

Tilanne on pääosin sama, mutta fiilikseni eri. Nyt lasini on puolitäynnä: Nautin arjesta ja lomasta miehen kanssa, eikä hinku treffeille ole akuutti. Jos joku tyyppi yllättäen natsaisi, voin mennä hänen kanssaan sänkyyn. Se tuo elämääni sellaista vapautta, joka tuntuu tärkeältä. Ajatus siitä, että kaikki parisuhteen ulkopuoliset haluni olisivat kiellettyjä tai uhka yhteiselollemme tuntuu karmean tukahduttavalta. Minun on vaikea ymmärtää, että valtaosa pareista haluaa yksiavioisuuden kahleen suhteeseensa.

Minulla ei ole edes pakottavaa tarvetta juuri nyt keksiä mitä sängyssä haluan. Luotan siihen, että vaisto vie minua oikeaan suuntaan. Tähänkin asti on kohdalle säännöllisesti osunut erinomaisia seksikokemksia, eiköhän niitä osu jatkossakin.

2 kommenttia artikkeliin ”Onko avoin suhde seksin perässä juoksemista?

  1. Törmäsin toistamiseen googlaillessani blogiinne : on ihana lukea, kun joku toinen pohtii, tai sanoittaa omia kokemuksia, niin paljon asioita ”just näin se on, just tältä se tuntuu!”. Vaikka itse sanon aina (…no oikeasti täältä ”kaapista” en sano kellekään, paitsi itselleni ja miehelleni, ehkä siksi tuli myös tarve kirjoittaa kommenttia), ettei vapaasuhteilulla tai vastaavalla (meidän tapauksessa hot-wife /vixen-stag tyyppinen järjestely) kannata yrittää korjata rikkinäistä tai huonoa suhdetta, tunnistan vastaavan tapahtumien kulun kuin teillä: Vuosien ahdistus ”seksikellosta” ja haluttomuudesta (…ja kuinka vaikea on myöntää, että halua on, mutta muita, kuin omaa miestä kohtaan). Vaikka tästä ei ole paikka-aineeksi huonoon suhteeseen, saattanee se kuitenkin tuoda sen kaivatun lisäpalikan, ja asiat alkaa sen myötä loksahtelemaan kohdalleen: Omalta osalta kyse on vapauden tunteesta: mies on jossain määrin ripustautuva, vaikkakaan ei lainkaan mustasukkainen, tunnen että rajoittaminen näivettää, ja vapaus saa hehkumaan ja kiinnittymään toiseen vahvemmin. Kyse on myös oman, ennen pidättyvän ja jäissä olleen, seksuaalisuuden tutkimisesta, erilaisien asetelmien tunnustelusta. Oma suhdekin siis hyötyy näistä löydöksistä, ja siitä, että ”löydän itseäni” tätä kautta. Me kun tapasimme toisemme jo teini-iässä, tuntuu nyt kolmekymppisenä, kun on jo hyvää pataa itsensä kanssa, hyvältä kerätä sellaisia kokemuksia (”leikkiä treffejä”), mitkä on jäänyt ”nuoruudessa” kokonaan väliin. Ensimmäisillä okemuksilla ja askeleilla oli dramaattisen hyviä vaikutuksia ja oivalluksia isoimpiin lukkoihin ja ajatusten noiden kehään. Nyttemmin (n.3 vuotta takana) tilanne on tasaantunut, niinkuin tekin taisitte kirjoittaa. Ehkä pitäisi jaksaa nähdä enemmän vaivaa tunnustella kokemuksia ja keskustella, eikä vaan ottaa sitä nautintoa ja jättää ”hedelmät poimimatta”.

    Tykkää

    1. Kiitos Tuulikello kommentista! Mahtavan hauska kuulla, että sinulla samanlaisia keloja. Kauniisti kirjoitit, että ”vapaus saa hehkumaan ja kiinnittymään toiseen vahvemmin”. Noin minäkin koen.

      Varmasti on niin, ettei huonoa suhdetta pelasta sen avaaminen. Mutta meillä järjestely on tuonut rentoutta suhteeseen. Nykyään pystymme iloitsemaan kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on, kun ei tarvitse pohtia (yksin mielessään) seksiä koko ajan. Olemme toistemme hyvät kaverit tavalla, jota en ole ennen suhteissa kokenut. Seksuaalinen omistaminen näyttää usein vievän parisuhteesta kaveruuden, kun kaikki ulkopuoliset halunsa pitää sensuroida. Nyt meillä mies esim. joskus ilahduttaa mua kännykällä salaa napatulla kuvalla jostain komeasta hepusta. Se on ihanaa.

      Terv. Nainen

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s