Voisinko matkustaa vieraan miehen kanssa?

”Jos kerran elät avoimessa suhteessa, niin lähdettäisiinkö yhdessä viikonloppumatkalla? Tunnut tarvitsevan lomaa.” Entinen heilani toisti messenger-viestissä ehdotuksen, jonka hän oli tehnyt jo aiemmin. Voisin ihan hyvin menna tyypin kanssa sänkyyn, mutta matkalle en halua hänen kanssaan lähteä.

Deittailimme vuosia sitten joitain kuukausia. Sen jälkeen olemme olleet kerran sängyssä. Jälleennäkeminen oli seksin puolesta antoisa. Sen jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että elämäntilanteemme (tyyppi on sinkku) ja toiveemme (tyyppi etsii tyttöystävää) olivat aika kaukana toisistaan. Jossain vaiheessa syksyllä olin kysynyt häneltä, käykö hän lähiaikoina Helsingissä. Kyselyni tyyppi tulkitsi, ihan ymmärrettävästi, niin, että haluaisin tavata. Kun työmatkaa Helsinkiin ei ollut näköpiirissä hän toisti ideansa yhteisestä viikonloppumatkasta.

Mutta ei se, että avoimessa suhteessa ”saan” tavata muita miehiä, tarkoita, että haluan satsata heihin ison siivun elämästäni. Jos minulla on rahaa ja vapaata aikaa matkustaa, lähden ehdottomasti mieluiten mieheni kanssa. Meillä on harmillisen harvoin mahdollisuus tehdä asioita yhdessä. Olisin itse aika nihkeä, jos mies lähtisi Vilnaan viikonlopuksi jonkun heilansa kanssa. Paneminen ei ole minulta pois, mutta kahden päivän ajankäyttö kyllä on.

Lisäksi avoin suhde ei tarkoita, että olisin polyamorinen. Ymmärrän ihmisiä, jotka solmivat useita rakastavia ihmissuhteita partnereidensa kanssa, mutta minulla ei sellaiseen riitä paukkuja. Se emotionaalinen resurssi, jota lapsen, ystävien, sukulaisten ja töiden jälkeen on jäljellä, kohdistuu tiiviisti mieheen. Minusta ei riitä tunteita useammalle, enkä halua edes kokeilla.

Matkaintoinen heila ei myöskään ole sitä ihmistyyppiä, jonka haluaisin hyppäävän kolmanneksi pyöräksi minun ja miehen kanssa. Sellaiseen tuntuisi sopivimmalta löytää joku, jonka kanssa en ole vielä itse ollut sängyssä. Silloin kokemus toivottavasti yhdistäisi myös miestä ja minua. (Huomaan, että kirjoitan täällä jatkuvasti kolmannesta pyörästä. Selvästi ajatus kiinnostaa aika paljon.)

Miksi niin monen treffikriteerit ovat ylitsepääsemättömän tiukat?

Viikonlopun iltapäivälehdessä sinkut tilittävät, miten mahdoton Tinderistä on löytää seuraa. Lähtökohta on vähän hassu, mikään pakkohan kenenkään ei Tinderiä ole käyttää. Jos siis helpommalta tuntuu löytää seuraa rautakaupasta, koirapuistosta tai kopiohuoneesta.

Hymyilytti myös haastateltujen sinkkujen tyrmistys siitä, että Tinderissä tehdään niin ronskeja seksiehdotuksia. Se, että itse etsii palvelusta seurustelukumppania ei tarkoita, etteikö joku etsisi pelkkää seksiseuraa. Omassa profiilissani lukee, että haen seuraa lyhytkestoiseen hauskanpitoon. Toivon sen varoittavan osuman kanssani saavia miehiä siitä, että voin johdattaa viestittelyn aika nopeasti siihen, kohtaavatko seksimieltymyksemme.

Mutta: minulla on myös teoria deittailun nykyvaikeuteen. Asenteet uskollisuuteen ovat tällä hetkellä tiukimmat vuosikymmeniin. Kun seurusteluun ja yksiavioisuuteen suhtaudutaan suurella periaattellisuudella, niin kynnys parisuhteen aloittamiseen kasvaa. Ja kun pettämiseen, jota asenteista huolimatta säännöllisesti tapahtuu, suhtaudutaan niin ehdottomasti, on parisuhteen polku miinoitettu . Jos hairahtaa, niin ilmapiiri voi ohjata ajattelemaan, että suhde on huono ja lopetettava.

Fanitan Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalasta. Hän on lehtihaastattelussa sanonut seuraavaa:

”Ideaalikumppanin löytämisestä otetaan hirveät paineet, eikä vain uskalleta aloittaa seurustelua. Rennompi suhde yksiavioisuuteen voisi kehittää ihmisten itsetuntoa vähemmän kumppanista riippuvaiseksi, eivätkä syrjähyppy-kriisit olisi niin traumaattisia. ”

Minusta pointissa on perää.

Parisuhde on sopimus

Olen kuullut, että avointa suhdetta nimitetään pettämiseksi luvan kanssa. Näinhän asia ei ole. Mielestäni kaikki parisuhteet ovat sopimuksia. Tiedän, että tuo ei kuulosta kovin romanttiselta näkemykseltä. Mutta koska parisuhteet ovat sopimuksia, sopimuksen rikkominen on pettämistä.

Sopimuksia voi olla todella monenlaisia, esimerkiksi meidän sopimuksemme kuuluu, että seksiä saa harrastaa muiden kanssa, kunhan siitä kertoo toiselle, se on turvallista, ja seksiä ei harrasta yhteisten tuttavien kanssa. Jos rikkoisi jotain noista säännöistä, se olisi pettämistä, ei seksi jonkun muun kanssa. Jollain muulla pariskunnalla sopimus saattaa olla sellainen, että sallittua on tanssia muiden kanssa, mutta ei suudella, puhumattakaan intiimimmästä kanssakäymisestä. Sekin on hyvä sopimus, jos osapuolet sellaisen ovat halunneet ja ovat siihen sitoutuneet.

Mielestäni ongelma on useissa parisuhteissa, mukaanlukien omat aiemmat suhteeni, on se, että sopimusta ei tehdä eksplisiittisesti. En tarkoita, että ehdot pitäisi hakata kivitauluille, jotka olisivat pankkiholvissa, vaan sitä, että parisuhteen säännöistä pitää puhua. Suomen lain mukaan suullinen sopimus on pätevä, joten toki parisuhteessakin. Parisuhteen sopimuksessa pitäisi aina puhua avoimesti molempien odotuksista, haluista ja rajoista mitä (tai ei saa) tehdä. Ja kivitaululle nakuttamisen sijaan näistä asioista tulee puhua säännöllisesti, ei vain esimerkiksi suhteen alussa. Ajan mittaan molemmat osapuolet muuttuvat, ja hyvin mahdollisesti haluavat erilaisia asioita kuin tavattaessa.

Loppujen lopuksi parisuhteen sopimus on avointa kommunikaatiota, eikä vain omia sanattomia oletuksia toisesta ja toisen haluista. Sitä soisi kaikkiin parisuhteisiin. Ja toivottavasti missään ei sopimusta tarvitse rikkoa, eli toista osapuolta pettää, vaan parisuhteissa päästäisiin molempia osapuolia tyydyttäviin sopimuksiin.

Seksillä on itseisarvo

Amerikkalainen homomies kirjoittaa blogissaan panneensa jopa 3500 miehen kanssa elämänsä aikana.

Määrä on minustakin hurjan korkea. Itse olen ollut noin viidentoista-kahdenkymmenen miehen kanssa. Silti Vicen entinen heronisti, sarjapanija ja nykyisin kolmen kimpassa polyamoristina elävä homomies onnistuu blogissaan kuvaamaan minunkin fiiliksiäni. Sitä, miten korkeakaan määrä ei tarkoita, että partnereilla ei olisi merkitystä. Näin hän asian muotoilee:

”Even in the most anonymous of hookups, there’s something magical to be found; blowing a stranger in a bathroom can be as intimate and mind-blowing as any sex. Sex is transcendental and beautiful, even if that stranger pushes you away, zips up, and leaves. Even if you never see your partner again. Sometimes, especially if you never see them again.”

Seksillä on myös itseisarvo. Seksi ei ole vain parisuhdetta lujittava voima, vaikka siinä valossa se yleensä esitetäänkin.

Hyväksyin seksin itseisarvon vasta, kun viime vuonna luin kirjan Ihana kiihko. Siinä Salla Nazarenko-niminen suomalainen kirjailija kertoo seksin taikavoimasta. Eikä taikavoimaa tässä kirjassa käytetä vain aviovuoteessa, vaan seksi vie ja ihmiset vikisevät.

 

Pitkästä aikaa onnistuneet treffit

”Voiko kylähullulla olla noin kaunis kashmirinen ulsteri?”, pohdin kun treffeistä oli kulunut kymmenen minuuttia ja treffikumppani oli vihjannut, että pyramidit olivat ehkä avaruusolioiden rakentamia.

Päätin vaihtaa puheenaihetta. Treffikumppanilla oli kuitenkin kiva harmaantuva kihara tukka ponnarilla ja hän oli sosiaalisesti taitava. Sellaista epäujoa ihmistyyppiä, joka ei käännä katsettaan ensin, jos häntä katsoo silmiin. Tinderissä olin valinnut hänet pituuden vuoksi. Ja myös siksi, että hän oli kirjoittanut nimeni oikein. On nihkein mahdollinen alku chattailulle, kun tervehdyksessä on väärin kirjoitettu nimi.

Lisäksi treffikumppani oli chattaillessa ollut kohtelias ja vastannut viesteihin, mutta ei itse missään vaiheessa ehdottanut tapaamista. Huomasin, että minulle sopii paremmin sellainen dynamiikka, jossa minä saan tehdä aloitteen, liika innokkuus saa minut vain pakittamaan. Pahinta on jatkuva whatsapp-viesti-tykitys ja närkästys jos en rivakasti vastaa niihin.

Kävelimme pimenevässä keskieurooppalaisessa kaupungissa, kävimme alkudrinkeillä ja ilalllisella todella kivassa pienessä ravintolassa, johon seuralaiseni oli varannut pöydän.

En ollut treffeistä etukäteen erityisen innoissani. Kymmeneen kuukauteen eivät Tinder-treffit  olleet tuntuneet miltään. En jaksanut edes vastata flirttaileviin chat-viesteihin. Se masensi, koska aluksi treffailu oli ollut niin jännittävää.

Olin jo kuukausia ollut tyytymätön. Edellisen vuoden seksielämämme oli miehen kanssa jatkuvasti kehittynyt, treffeillä oli hauskaa ja sain uusia oivalluksia siitä, mikä minua kiihotti. Viime aikoina ei kiihottanut tai edes kiinnostanut juuri mikään.

Kunnes ennen tätä työmatkaani likesin Tinderissä lentokapteenia (jep jep, niin varmaan), joka halusi dominoida. En erityisemmin miettinyt valintaani, mutta kun hän lähetti ensimmäisen viestin, tapahtui jotain. Ensimmäistä kertaa kuukausiin chattailu tuntui joltain.

Lentokapteeni oli kuitenkin työmatkalla, emmekä nähneet. Sen sijaan olin sopinut treffit tämän pitkän ja hyvinpukeutuvan salaliittoteoreetikon kanssa.

Treffit olivat onnistuneimmat Tinder-treffini tähän saakka. Treffikumppani ei ollut  kylähullu (varoin tosin johdattamasta keskustelua uudelleen pyramidien suuntaan) vaan kivaa seuraa. Hänelle oli itsestäänselvää käyttää kondomia.

Treffit onnistuivat siinä hankalassa lajissa, että oli sen verran läheistä ja luottamuksellista, että seksi oli hyvää, mutta ilman mitään romanttisia viboja tai lammasmaisia katseita, jotka saisivat minut ahdistumaan. (Niin kävi alkuvuodesta treffikumppanin kanssa.)

Treffikumppani ei kysellyt mitään perheestäni, ihmetellyt avointa suhdetta, tai spekuloinut tapaammeko vielä joskus. Sitä kun ei mitenkään voi tietää.