Onko pettäminen helpompi hyväksyä kuin avoin suhde?

Iltalehdessä oli juttu siitä, että pitkään yhdessä ollut suomalainen pariskunta sopi, että vaimolla oli seksisuhde nuoremman miehen kanssa. Vaimo ei aiemmin ollut ollut kenenkään muun kuin miehensä kanssa, ja aviomies toivoi järjestelyä. Pariskunnan seksielämä sai järjestelystä vipinää.

Jutun kylkeen oli kysytty patakonservatiiviselta Väestöliitolta mielipidettä asiaan. Heli Vaaranen (joka puolitoista vuotta sitten heittäytyi miesasiamieheksi ja paheksui, miten naiset aiheuttavat väheksynnällään miehille kärsimystä) sanoi, että pariskunnan nainen todennäköisesti fantasioi avioliiton henkisestä syventämisestä ja, että seksisuhteet päättyivät aina siihen, että joku rakastuu.

Selviö se sitten.

Olen itsekin kokenut, että ei-yksiavioinen ratkaisumme tuomitaan. Tuntuu, että avioliiton ulkopuolista seksiä saa harjoittaa korkeintaan pettämällä, kaikki muu on suoraan saatanasta.

Pettämiselle ulkopuolisilla on sentään konsepti. Kaikki tietävät sen kuvion: kiihkon, salailun ja katumuksen. Iltiksenkin jutussa nuori rakastaja koki itsensä huijatuksi, hän oli luullut olevansa normaali syrjähyppy. Kun selvisi, että pariskunnalla oli yhteisymmärys naisen vieraissakäynnistä, rakastaja koki itsensä huijatuksi. ”luulin että tämä oli normaalia salailua”, hän sanoo Iltalehdelle.

Sama teesi, että pettäminen on hyväksytympää kuin avoimet suhteet, toistuu kuuntelemassani vapaasta seksistä kertovassa amerikkalaisessa podcastissa Curious Couple. Siinä on pari kertaa mainittu jonkun saaneen potkut, kun selvisi että henkilö ei vain normipettänyt vaan eli vapaassa suhteessa.

On mystistä, miksi vapaa seksi, jollaista mekin harjoitamme on uhkaavampi ja vaikeampi pala kuin jos pettäisimme. Tuskin kaverini sillekään hurraisivat, mutta vähemmän he ovat tuominneet, ne kerrat kun olen pettänyt (viime kesänä viettelin kollegan sänkyyn ja yhdessä aiemmassa suhteessani minulla oli vuoden sivusuhde) kuin nykyään kun miehen kanssa vehtaamme luvan kanssa vieraissa.

Monensillako treffeillä kannattaa mennä sänkyyn?

Tapasin kaverin kautta kiinnostavan naisen. Kaveri oli käynyt hänen kanssaan treffeillä, mutta heillä ei juttu edennyt. Meidät kaveri esitteli kertomalla minun elävän avoimessa suhteessa. Hän tiesi, että tällä naisellakin oli kokemusta epäkonventionaalisista suhteista, esimerkiksi pariskuntien kanssa. Varmasti osittain sen takia meillä natsasi heti, katselimme bileissä toisiamme, ja oli ilmiselvää, että tunsimme vetoa. Emme kuitenkaan lähteneet yhdessä jatkoille, vaikka se oli lähellä.

Tapasimme nopeasti uudelleen ja juttelimme ihmissuhteista, taustoistamme ja siitä, että tunsimme vetoa toisiimme. Naisella oli kuitenkin muutakin menoa, joten lasillisia pidemmälle emme ehtineet. Tapaaminen oli kuitenkin niin mukava, että tajusin, miksen ollut halunnut tapailla aikaisemmin tapaamiani naisia pidempään: vaikka sängyssä oli mukavaa, minulla ei ollut synkannyt heidän kanssaan tarpeeksi hyvin. En ajattele naisen tavoin, että sänkykumppanin pitäisi olla vieras, se on hänen juttunsa, ei minun.

Tapasimme uudelleen jonkin ajan kuluttua, tällöin naisen luona. Jälleen juttelimme aika pitkään ennenkuin päädyimme suutelemaan ja pikkuhiljaa riisuutumaan. Hiplailimme toisiamme ja voi tapahtunutta sanoa seksiksi, mutta yhdynnässä emme olleet, sillä minulla ei seissyt. No, sitä sattuu. Sanoin tilanteen ääneen, että nyt kävi näin. Jokatapauksessa meillä oli mukavaa.

Myöhemmin mietin kuitenkin tilanteen dynamiikkaa. Tapasimme kolmatta kertaa, ja olimme ennen sänkyyn päätymistä jutelleet tosi paljon henkilökohtaisia asioita. Ja vaikken haekaan samanlaista anonyymiutta kumppanissa kuin nainen, tuntuu että kynnys seksissä kasvaa. Jos olisimme päätyneet ensitapaamiselta suoraan sänkyyn, siinä olisi ollut vähemmän ajatuksia mukana, ja veikkaan että silloin ei olisi käynyt kuten nyt kävi.

Tulemme tapaamaan vielä uudelleen, ja uskon että sekä juttelut että seksi tulevat olemaan hyvää, mutta tämä tapaus avasi kuitenkin silmiäni ihmisten välisestä dynamiikasta.

Besserwisser sitoi käteni

En olisi baarissa kääntynyt treffikumppanin perään. Hän oli liian nössö ollakseen tyyppiäni. Silti arvasin jo, ennen kun näin hänen kasvonsa, että päätyisimme lähitunteina sänkyyn.

Olin nettipalstalla kirjoitellut miehen kanssa, josta tiesin lähinnä hänen pituutensa (190), painonsa (87) ja seksuaaliset mieltymyksensä (ryhmässä, roolileikit, sitominen…) Viestinvaihdossa sain hänestä vähän besserwisser-viboja, mutta joka tapauksesa tyyppi ilmaisi itseään fiksusti ja vastasi chattiviesteihin heti. Ja kai nyt yhdet sokkotreffit kestää miesselittäjänkin kanssa. Aina sellainen on parempi kuin outo peräkammarinpoika tai sarjahukuttaja…

Kiinnostavaa oli, kun tyyppi chatissa kertoi konkreettisesti, millaisia alistussessioita hän piti nykyisen subinsa kanssa. Minulla ei ole kokemusta S/M:stä eikä kipu kiihota minua, mutta olen utelias selvittämään, mistä kaikesta voi saada kiksejä.
Sovimme besserwisserin kanssa lounastreffit ilman mitään sitoumuksia seksistä.

Miksi arvasin jo ennen treffien alkua, että päätyisimme sänkyyn? Todennäköisesti, koska tyyppi oli pitkä ja hoikka ja liikkui itsevarmasti.

Satunnaisseksikumppaneiden vetovoima on epämääräinen asia. Kun aikanaan etsi poikaystävää tai lapselle isää, olivat vaatimukset aivan toisenlaisia (luotettavuus, arvomaailma, tolkku päihteiden käytössä…). Nyt haen parin tunnin viihdykettä ja kriteerit ovat lähinnä esteettinen viehättävyys, rohkeus (ujon kanssa ei parissa tunnissa pääse edes pitämään kädestä), samanlainen käsitys tapaamisen luonteesta ja oletus siitä, että treffikumppani on hyvä sängyssä.

Olen kyllä nirso. Hermostunut hihitys, avoimen suhteeni päivittely tai vääränlainen kaulakoru voi aiheuttaa torjuntareaktion. Alle 33-vuotiaat miehet eivät yleensä puhuttele. Ulkonäön pitää viehättää ja ruumiinrakenteen olla urheilullinen. (Tämä kranttuilu vaikeuttaa huomattavasti seksiseuran löytämistä, mutta minkäs teen.)
Besserwisserin kanssa juttelimme treffeillä aluksi lähinnä seksistä. Se on minusta kivin keskustelunaihe, joten sikäli homma eteni hyvin. Kolmen vartin päästä totesimme, että haluamme käyttää treffien seksioption, vaikka aikaa oli muiden menojemme vuoksi niukasti.

Menimme miehen työhuoneelle. Siellä hän alkoi hellästi suudella ja riisua minua. Löin jarrut päälle. Suutelu tuntui täysin väärältä ja vähän pitkästyttävältäkin. Minua ei kiinnostanut lämmitellä mitään romanttista roihua. Tykkään suudella mieheni kanssa (ja kaksi entistä poikaystävääni ovat olleet kiitollisia pussailtavia). Miehen kanssa on kivaa, että pussailu muuttuu kiihkeämmäksi ja joskus johtaa seksiin. Mutta tuntemattoman kanssa halusin panna. Mikään viestinvaihdossamme ei ollt varoittanut suukottelusta. Se oli ollut suoraviivaista ja käsitellyt sitä, että alistuminen kiinnosti minua. Nyt vastassa olikin tukan silittelyä.

Lopetimme pussailun ja jatkoimme juttelua. Se oli miellyttävää. (Valitettavasti en osannut kertoa treffikumppanille, miksi pussailu tuntui väärältä. En siinä hetkessä vielä itsekään tajunnut, miksi löin liinat kiinni.)

Seksistä juttelu oli paitsi miellyttävää myös kiihottavaa. En tiedä tajuavatko kaikki miehet, että nainen kannattaa saada juttelemaan seksistä. Muistutettakoon siitä: Jos naisen saa ajattelemaan seksiä, on toimeenpanokin huomattavasti lähempänä.
Vartin jälkeen ehdotin, että mitä jos kuitenkin. Voisiko treffikumppani sitoa käteni ja harrastaisimme seksiä. Hän soitti seuraavaan tapaamiseen myöhästyvänsä vähän ja teki työtä käskettyä.

Kokemus oli kiinnostava. Seksi kesti ehkä puolituntia ja sain orgasmin. Olin itse aika passiivinen, koska käteni olivat sidotut. Se alistetuksi tulemisessa ilmeisesti kiihottaakin, että voi vain antautua ja toinen vie tilannetta eteenpäin.
Noin kaksi tuntia sen jälkeen, kun olimme tavanneet erosimme.
Olemme sen jälkeen lähettäneet viestejä, että mahdollisesti näemme myöhemmin uudelleen.

Avoin suhde on vuodessa muuttanut radikaalisti käsitystäni seksistä. Seksi on yhtä aikaa valtava voima ja toisaalta minulle paljon aiempaa epädramaattisempaa. On vapauttavaa tajuta, että aikuiset ihmiset voivat leikkiä alasti keskenään, ilman että kenenkään sydän särkyy, ilman että joutuu kiirastuleen tai että maine menee.

Miksi me sitten olemme naimisissa?

“Mutta miksi te sitten edes olette naimisissa”, kysyi tuttava minulta, kun hänelle selvisi, että meillä on lupa avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.
Loukkaannuin kysymyksestä. En ehkä juuri tästä yhdestä kysymyksestä, mutta on raskasta, kun ajatus ei-yksiaviollisuudesta herättää niin paljon vastustusta.

Olen halunnut kertoa ratkaisustamme kaikille yhtään läheisemmille kavereille. Pelkään, että jos he eivät tiedä näin oleellista asiaa elämästäni, kasvan heistä erilleen. Sitä en halua, koska kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä, osa todella rakkaita.
(Olemme aikaisemmin blogissa kertoneet muiden reaktioista, lisää niistä täällä.)
Myöhemmin pohdin loukkaantumistani. Ehkä ylireagoin kysymykseen. Eihän tuttava voi nähdä pääni sisälle ja kysymättä tietää, että minusta on nykyään aivan mahtavaa olla naimisissa.

Olemme naimisissa, koska tykkäämme toistemme seurasta, kasvatamme lasta yhdessä, mies on paras kaverini, en tiedä mistä löytäisin millään mittarilla paremman miehen, tiedän, että hän auttaa ja tukee minua valinnoissan ja haluan kertoa hänelle kaikki ajatukseni.

Viimeksi kerroin miehelleni illanvietosta Suomi Areenalla. Paikalla oli varattu työtuttavani, johon olen ihastunut. On aivan mahtavaa, kun voi jakaa aviomiehen kanssa ihastumisfiilikset. Luulen, että, jos se ei olisi mahdollista ja kertoisin flirttailuista vain tyttökavereilleni, ihastus kasvaisi päässäni. Avoimen suhteen myötä tällaiset pinnalliset ihastumiset eivät pelota. Tiedän, että jos saisin haluamani, eli työtutun sänkyyni, niin pari tuntia riittäisi minulle. En ala kehitellä fantasioita uusioperheestä ja yhteisestä purjeveneestä, koska se, mitä haen on pari tuntia työtutun kanssa hotellihuoneessa. Ja koska seksi ei olisi salaista, ei salailun tarvitsisi yhdistää minua vieraaseen kumppaniin.  Minulla on niin tyydyttävä perhe-elämä oman miehen kanssa, etten ole pätkääkään huolissani ihastumisista.

Seksisuhteet muihin vievät ajastamme tällä hetkellä muutaman tunnin kuukaudessa. Muun ajan olemme perinteisellä tavalla aviopari, paitsi erittäin onnellinen sellainen.
Meillä on myös huomattavasti parempi seksielämä, kuin yksiavioisuuden aikoihin. (Entisen elämän seksittömyydestä täällä.) Ja kun meillä ei välillä ole seksiä, ei se ole ahdistavaa. Meillä on läheisyyttä ja välillä haluaisin miestä. Kynnys avioseksiin on tyhmää kyllä aika korkea. Siitä lisää täällä ja täällä.

Sormus jäi kotiin

“Eikö sulla ollut sormusta?!” Mies oli ollut ulkona yksinään. Kun hän kertoi naisilta saamastaan huomiosta, tajusin, että hän oli ollut liikkeellä ilman sormusta. Närkästyin vähän, koska minulle on tärkeää, ettei kukaan luule meidän pettävän toisiamme. Voi tietenkin ajatella, että mitä väliä ulkopuolisten luuloilla on, itsehän tiedämme tilanteemme parhaiten. Minusta tuntuisi silti valjulta, jos joku luulisi miehen iskevän Helsingissä vieraita naisia selkäni takana.

Minulla on treffeillä ollut pääosin sormus sormessa.  Jos menen hotelliin vartavasten panemaan jonkun kanssa, niin silloin laitan sormuksen lompakkoon. Baariin en ole koskaan lähtenyt miehiä iskemään, vaan olen löytänyt omani netistä tai tuttavapiiristä.

Pidän täysin mahdottomana, että koskaan baarista löytäisin ketään, joka lähtisi mukaani. Baari-iskeminen on minulle outoa, en itse osaa sitä, eivätkä vieraat miehet juuri lähesty minua. Ja jos joku haluaisi minut iskeä, niin toivon, että miehellä olisi niin paljon kanttia, että hän tekisi sen sormuksesta piittaamatta.

Avoin suhde pitää seksin mielessä

Arkeen ei tunnu välillä millään mahtuvan seksiä. On yhtiövastikesäätöä, pensasaidan leikkuuta, kehityskeskustelut, punkkirokotteet, kännykän rikkoutunut lasi, kevätjuhlalahjat opettajille…. Aivot ovat niin täynnä kaikkea, että ei-henkeä-tai-irtaimistoa-välittömästi-uhkaava, kuten seksi, ei tylsää kyllä mahdu sinne.
Ne kaudet, kun seksi on paljon mielessä ovat paljon hauskempia. Töissä ja lasten kanssa on jotenkin kepeämpää, mies vetää puoleensa ja olen paljon iloisempi. Seksi onnistuu laittamaan arjelle kampoihin.
Seksin määrä ei tietenkään ole vakio. Mitä enemmän se, vaikka ulkopuolisten toimesta, muistuttaa olemassaolostaan, sitä enemmän sitä meidänkin välillämme on.
Siksi tykkään chattailla irtosuhdemiesten kanssa. Vaikka emme olisi tapaamassa, punastuttava viesti tuo seksin edes mieleen.
Ja siksi on vain myönteistä, jos miehellä on treffit tahollaan. Vaikka itse olisi ryytyneenä kotona siivoamassa, niin seksi ikään kuin koputtaa suhdettamme olalle, tällaistakin on, muistakaa se.

Tuplatreffien vaikeus

Toivoin, että olisimme miehen kanssa sopineet jonkun merkin, jolla viestiä kiinnostaako pariskunta. Jos sellainen olisi ollut, olisin vimmatusti viestittänyt ”EI!”. Ikinä en menisi tuon nuoren miehen kanssa sänkyyn. Tiesin sen samalla sekunnilla, kun näimme pariskunnan kahvilassa. Juttelimme heidän kanssaan töistä, matkoista ja heidän kokemuksistaan parinvaihtosivustolla. He olivat käyneet nuorten (alle 40-vuotiaiden) swinger-bileissä Etelä-Suomessa ja kertoivat niistä.
Keskustelu ei ollut niin säkenöivää, että olisin jaksanut sitä loputtomiin. Mies näytti viihtyvän paremmin. Oli jännittävä tarkkailla miestä treffimiljöössä. Pystyin kuvittelemaan, miten ihanana pariskunnan nuori nainen näki mieheni. Kahden tunnin jälkeen minä lähdin kotiin ja mies jäi jatkamaan iltaa.
Neljän ihmisen henkilökemioiden yhdistäminen oli juuri niin vaikeaa, kun olin uumoillutkin.

 

Miehen versio:

Kirjoitan omankin näkemykseni samaan postaukseen. Tapasimme pariskunnan tosiaan baarissa. Mielestäni he olivat mukavia, erityisesti nainen. Vieras nainen oli muutenkin viehättävä. Arvasin silti heti, että pariskunta ei kiinnostaisi naista.

Naisen lähdettyä mietin hetken, että ehdotanko jatkoja kolmistaan, siksi paljon pidin pariskunnan naisesta. Ujostelin kuitenkin, enkä ehdottanut mitään ja erosimme omille teillemme. Tarinan opetus: aina kannattaa ainakin yrittää, niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä.