Kummalla meistä on enemmän vientiä?

”Kumpi teistä löytää enemmän seksiseuraa?”, kysyi ruotsalainen mies minulta Tinderissä. Olin juuri kertonut, että elän avoimessa avioliitossa.

”Me ei nähdä tätä kilpailuna”, vastasin. Ja olin jopa rehellinen. Minä en treffaile muita näyttääkseni miehelle, enkä oikeasti laske deittejämme. Paitsi juuri tänään satuin pohtimaan asiaa. Mutta siitä vähän myöhemmin.

Meillä on sattumalta ollut suunnilleen yhtä monet treffit. Päädymme vieraisiin sänkyihin ehkä kerran kuussa tai vähän harvemmin. Mies on deittaillut enemmän Helsingissä, minä matkoillani.

Emme kontrolloi toistemme treffikumppaneita tai sitä, kuinka usein saa käydä vieraissa. Yhteisten tuttujen kanssa emme mene sänkyyn. Tiedän, jos mies on menossa treffeille ja jotain seuralaisestakin.

Minusta on ollut kiva kertoa miehelle, minkätyyppinen treffikumppani on. Esimerkiksi Tinderistä löytämäni perheellinen kauppamatkustaja on epäromanttisin tapaamani ihminen, mutta ehkä juuri siksi meillä synkkasi hyvin. Tällaisia asioita kerron miehelle. Mies referoi yhtenä iltana chatissa naisille kertomiaan Absolutely fabulous-vitsejä. Arvatenkin naiset olivat ihastuneita. Mitään intiimeitä detaljeja emme ole jakaneet. Minulla ei ole tarvetta puhua seikkailuistani, enkä edes juuri mieti niitä, Muutaman päivän treffien jälkeen ihminen voi pyöri mielessä ja joskus, kun hyväilen itseäni, voin palata ajatuksissani johonkin kymmenen sekunnin klippiin. Muulloin mietin ihan muita asioita, kun deittejäni.

Vielä siitä, miksi pohdin sitä, kummalla meistä käy parempi flaksi.

Kirjaduin toissapäivänä pettämissvustolle. Miehellä on käynyt siellä flaksi ja oletin, että naisena saisin valtavasti huomiota ja voisin valita useiden (kymmenien) viehättävien miesten joukosta. Näin ei ole käynyt. Tai saan kyllä virtuaaliflirttiä ja näissä kahdessa päivässä on tullut kolmetoista viestiäkin. Mutta kukaan kontakteista ei ole vaikuttanut hyvältä seuralaiselta lähellä pääkaupunkiseutua.

Meillä on siis suunnilleen yhtä paljon vientiä, mutta olen ehkä silti hiukan kateellinen miehelle. Koen, että tilastollisesti minulla pitäisi olla enemmän vientiä. Pettämissivustolla kun on vähemmän naisia. Toisaalta mies on kyllä tosi komea ja laittanut sivuille ihan tunnistettavan kuvan itsestään. Sitä minä en ole rohjennut tehdä.

Toistaiseksi kokemus on, että työmatkoilla Tinderistä on löytynyt nopeammin ja helpommin seuraa kun suomalaiselta pettämissivustolta. Olen ehkä aika ronkeli. Pettämissivustolla voi kertoa omasta ulkonäöstään asteikolla todella komea, komea, tavallinen. Olen laittanut kriteeriksi, että miehen pitää olla todella komea. Ensinnäkin tykkään kauniitsa miehistä, toisekseen hyvä itseluottamus on viehättävää.

Onneksi minulla on toisaalta netistä löydetty deitti. Hänet löysin parinvaihtosivustolta, jonne teimme miehen kanssa profiilin. Deitti on kuvissa komea (toivottavasti kuva omia eikä Dressmanin mainoksesta) ja elää myös avoimessa suhteessa. Olemme menossa lähipäivinä lasilliselle katsomaan synkkaako meillä.

Tekstiä muokattu 31.5.2017 kun mies antoi palautetta, etten tekstissä vastaa klikkiotsikon kysymykseen. 

Loin profiilin pettämissivustolle

Pettämissivusto on tehokas: Kesti tunnin profiilin luomisesta siihen, että sain ensimmäisen treffitarjouksen. Tyyppi, joka sen lähetti oli laittanut profiiliin kuvansa (plussaa siitä), hän oli minua pidempi ja verbaalisesti lahjakas. Myös hiukan vatsakas, ja valitettavasti olen niin pinnallinen, että se vaikuttaa tapaamishaluihini.

Tein pettämissivustolle profiilin, kun tajusin, miten hankala on löytää satunnaista seksiseuraa Helsingistä. Olin viikonlopun yksin kaupungissa ja olisin hyvin ehtinyt treffeille. Mutta kotikaupungissa en tohdi etsiä seuraa Tinderissä ja baaripokailu tuntuu aikasyöpöltä sokkoammunnalta.

Mutta onneksi on netti! Nyt testataan löytyisikö pettämissivustolta seuraa. Mies on käyttänyt samaa sivustoa ja löytänyt sitä kautta kolme ihan kivaa deittiä. Kahden kanssa hän on päätynyt sänkyyn asti.

Konsultoin miestä profiilin tekemisessä. Hän kehotti kirjoittamaan jotain itsestään. Naisten profiilien joukossa on kuulemma paljon feikkejä, ja jos profiilissa ei lue mitään, herää epäilys, että kyse on feikkiprofiilista.

Profiilikuvan suhteen muistan lukeneeni, että kannattaa varoa, etteivät korut tai kengät paljasta sinua tutuille. Valitsin lomamatkalla otetun kuvan, jossa päälläni on mekko, jota käytän harvoin. Pettämissivuston tarjoamalla työkalulla blurrasin kasvot profiilikuvasta.

Kirjoitin niukan esittelyn itsestäni. Yllättäen useilla miehillä oli tosi kekseliäitä ja persoonallisia tekstejä, tyyliin: ”Haluan jutella, avautua maailman keljuudesta, heittää rivoa herjaa ja katsoa kumpi punastuu ensin.” ja oivaltavia kuvauksia siitä, mitä hakevat ”Sanavalmis, pitkä ja empaattinen esteetikko vailla läheisyyttä ja halutuksi tuntemista. Jaetaanko salaisuuksia?”.

Moni mies kirjoittaa avioliittonsa olevan intohimoton. Se on minusta vähän luotaantyöntävää, vaikka tietty ymmärrettävää, siksihän sivustolle varmaan useimmiten tullaan.

Koomista on, että kun selailin miesten profiileita, niin törmäsin yhteen, josta mietin hetken, että onpa kivannäköinen. Se olikin miehen profiili!

 

Päätäni särki treffeillä

Nainen vietti illan muutaman kuukauden takaisen heilansa kanssa. Mies oli viestitellyt ymmärtääkseni paljon, ja nainen oli suostunut lopulta uuteen tapaamiseen. Olin saanut käsityksen, että heillä oli ollut mukavaa, mutta nainen ei oikein jaksanut viestien intensiteettiä. Nainen kuitenkin sopi tapaamisen.

Seuraavana aamuna kysyin, oliko ollut mukavaa. Nainen oli vähän vaikeana heti. Olin tästä yllättynyt, mutta kun hän kertoi mistä kiikasti, ymmärsin heti. Myös oma, ulkomainen deittini vieraili Helsingissä taannoin. Aluksi ajatus hänen tapaamisestaan oli ollut kiva, mutta mitä lähemmäs vierailu tuli, sitä epätoivoisempi olin sen suhteen. Deitti on mukava, mutta olin huolissani siitä, ottaako hän juttumme liian vakavasti. Ja se huoli vaikutti omaan mielialaani niin, että olisin halunnut perua koko viikonlopun, enkä ainakaan olisi halunnut sänkyyn hänen kanssaan. En kuitenkaan kehdannut perua viikonloppua: olihan hän varannut lentonsa siten, että jäisi minun vuokseni kaupunkiin.

Puhuimme suhteemme luonteesta heti kun tapasimme. Hän vakuutti ymmärtävänsä missä menemme, ja että suhteeseen eivät liity tunteet, vaan kyseessä on friends with benefits -järjestely. Se ei kuitenkaan enää vienyt huoltani pois, tai muuttanut fiiliksiäni tapaamisesta. Lopputulos oli, että viikonlopun aikana mm. vetosin väsymykseen välttääkseni harrastamasta seksiä. En ole eläessäni tehnyt niin.

Jännä juttu on, että pidän ulkomaisesta naisesta: hän on hauska, älykäs ja kiinnostunut monista samoista asioista kuin minäkin. Hänen kanssaan on mukava viettää iltaa. Mutta seksi on erilaista kuin muu kanssakäyminen: jotta seksiä haluaa ja se olisi mukavaa, pitää siitä olla innostunut. Lisäksi, vaikka sivusuhteet ovat täysin vapaaehtoisia, on todella vaikea sanoa toiselle, että anteeksi, mutta jätetään tapaaminen sittenkin väliin.

Näin ulkomaisen deitin vielä kerran tuon viikonlopun jälkeen, hänen kotikaupungissaan. Hän vei minut todella kivaan ravintolaan, ja meillä oli hauska ilta. Tiesin kuitenkin koko ajan, että ilta oli minusta miellyttävä, koska sinä iltana emme tulisi päätymään sänkyyn, tai edes lähelle sitä.

Treffit vieraan miehen kanssa ahdistivat

Vihkisormukseni oli lompakon kolikkotaskussa. Deitti oli mukavammannäköinen kun olin edellisen tapaamisen perusteella muistanut ja jutteli fiksuja Ranskan presidentinvaaleista. Ilta Helsingissä oli toukokuuksi poikkeuksellisen lämmin, kauppatori kuhisi cruising-autoilijoista ja Uspensikin katedraalin kupolit kimmelsivät ilta-auringossa.  Minun päällimmäinen tunteeni oli ahdistus.

Työmatkalla Ranskassa löytämäni Tinder-deitti oli halunnut poiketa Helsinkiin tapaamaan minua. Hän oli ehdottanut tapaamista kevään aikana useita kertoja. Aiemmat ehdotukset olin torpannut. Minua kiinnostaa seksi uusien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea olin huolissani, että hän ihastuisi minuun.

Kun menimme työmatkallani tammikuussa sänkyyn, ranskalainen vielä seurusteli jonkun ”täydellisen” proffan kanssa. Osin tapaamisemme vuoksi hän oli dumpannut naisystävänsä. Ei siksi, että olisi rakastunut minuun, vaan koska olin kuulemma saanut hänet tajuamaan, ettei suhteessa ollut sellaista mannerlaattojenjäristysfiilistä, jota hän kaipasi. Nyt ranskalainen oli sinkku, ja se lisäsi huoltani. Kun minä palaisin aviomieheni luo, niin jäisikö hän yksin hotellihuoneeseen haikailemaan minua?

Minua harmitti, että olin suostunut treffeihin. Kun ranskalainen skeptisyydestäni huolimatta buukkasi Tukholman työmatkansa Helsingin kautta, en kehdannut peruuttaa. Se ärsyttää. Miksi luulen, että minulla on velvollisuus esittää kiinnostunutta?

Normaalisti treffien ihanuuteen kuuluu, että haluaa olla toisen silmissä viehättävä ja kiva. On hauska miettiä, mitä laittaisi päälleen. Tällaisilla vastahankaisilla treffeillä dynamiikka on ihan toinen. Työvaatteita ei vaihdeta, kainalokarvoja ei sheivata eikä huulipunaa laiteta. Hauskimpia kommentteja ei sanota ääneen ja seksistä ei voi näyttää nauttivansa. Se ei ole kovin vaikeaa, koska ahdistuneena seksistä on aika vaikea tykätä.

Haen avoimelta suhteelta kepeyttä. Avioliiton ulkopuolisten suhteiden tehtävä on olla velvollisuuksista vapaita ja tuoda elämään lisäarvoa.

 

Kaikkein lapsellisimmalta tuntui, että koin velvoitetta mennä miehen kanssa sänkyyn. Kun olimme juoneet oluet hotellin aulabaarissa, syöneet nopean illallisen ja kävelleet kaupungilla, seurasin miehen hotellihuoneeseen. Oikeasti olisin vain halunnut kotiin. Hotellihuoneessa ranskalainen alkoi suudella, onneksi hän on siinä aika hyvä, ja riisui minut. Skeptisyyteni ilmeisesti näkyi, koska hän tiedusteli, vaivasiko omatuntoni minua. Olin rehellinen ja sanoin, että pelkäsin, että jos seksi olisi hyvää, hän ihastuisi minuun. Ranskalainen vastasi, ettei ollut tullut luokseni seksin vuoksi, sitä oli tarjolla kotikaupungissakin. Tarkoitus oli varmaankin vapauttaa minut tunnontuskista, mutta vaikutus oli lähinnä päinvastainen. Apua, vielä vähemmän kuin seksistä miehen kanssa, olin kiinnostunut henkisestä kiintymyksestä.

Kun seksi oli kestänyt sen verran, että kehtasin poistua, vetosin väsymykseeni, kävin (ranskalaisen mukaan) protestanttisen tehokkaassa suihkussa ja lähdin yöbussilla kotiin.  Nolotti, etten ollut etukäteen tajunnut torpata ideaa. Toisaalta tällä tavoin sitä kai oppii omista rajoistaan. Nyt viimeistään tiedän, mitä sivusuhteilta haluan. Haluan sitoutumatonta seksiä vieraan kanssa. Kaikki kiintymyksenilmaisut sammuttavat haluni heti.

Ahdistustreffien ainoa hyvä puoli oli, että kun kerroin fiiliksistäni seuraavana aamuna kotona miehelle, hän tiesi tasan, miltä minusta tuntui. Hän oli kokenut samaa deittinsä Helsingin-vierailulla. Oli ihanaa, kun pystyi puhumaan miehelle. Seksiäkin meillä oli. Oli mahtavaa, kun saattoi pussailla toista ja olla mahdollisimman kiva, ilman pelkoa, että  väärä ihminen tykkäisi siitä.