Mies vietti viikonloppua toisen kanssa

Mies vietti viikonlopun toisen naisen kanssa. Tämä oli sovittu toista kuukautta sitten ja oli minulle periaatteessa ok. Oli silti lähellä, ettei aiheesta tullut riitaa.

Edeltävän viikon mies oli äreä. En ymmärtänyt yhtään miksi. Hänellähän oli edessä vapaa viikonloppu, mahdollisesti vielä romantiikan merkeissä. Minä kävin viikolla kyllä tahollani hotellissa moikkaamassa  kaupungissa vierailevaa kaupparatsua, mutta mikään miehen käytöksessä ei vaikuttanut siltä, että nämä parin tunnin treffini olisivat hänen harminsa syy.

Torstai-iltana selvisi, että miehen kireyden takana oli se, että häntä ahdisti viikonloppu. Hän oli huolissaan, että vieras nainen odotti häneltä sellaisia tunteita tai sitoumuksia, joihin hän ei ollut valmis. (Mies voi ehkä kirjoittaa myöhemmin tarkemmin, mikä häntä korpesi. Minä en oikein tajunnut sitä. Sivusuhteiden auvoisuus kun itselleni liittyy juuri sihen, ettei niissä ole mitään velvoitteita. Minä en suostu stressaamaan vieraiden miesten nautinnosta, parisuhteista tai tunteista,  enkä siitä vastaanko viesteihin tai teenkö oharit.)

Minua vähän ärsytti miehen ylikorostunut velvollisuudentunto juuri tässä kohtaa. Ennen kaikkea ärsytti se, että ahdistus purkautui yrmytyksenä minua kohtaan. Saimme kuitenkin asian juteltua ennen kuin mies pakkasi viikonloppukassinsa ja lähti. (Hiukan koomista on, että mies oli viikonlopputreffeillä kaikista Helsingin hotelleista just samassa, jossa itse pari päivää aiemmin kävin moikkaamassa kaupparatsua.)

En viettänyt viikonloppua kelloa vilkuillen ja pohtien, että mitäköhän mies hommailee. Välillä oli vähän ikävä. Viestittelemme normaalisti aika paljon ja nyt en viitsinyt häiritä viikonlopun viettäjiä.

Sitä kyllä pohdin, että oliko miehestä hankalaa liikkua kaupungilla vieraan naisen kanssa. Kun minulla puoli vuotta sitten oli entinen heila Helsingissä käymässä, niin olin tosi vaivaantunut koko ajan, kun liikuimme ihmisten ilmoilla. Varsinkin lauantai-iltana baarissakäynti tuntui kiusalliselta. Pelkäsin, että joku tuttu näkee ja ihmettelee vierasta miesseuraani. Muutenhan Helsingissä olisi ollut ihana leikkiä turistia.

Tänään mies palasi vähän väsyneenä, mutta hyväntuulisena ja juuri siihen aikaan kun oli luvannutkin. Oli kivaa nähdä. Mies kertoi, missä ravintoloissa he olivat käyneet ja että vieras nainen oli kysellyt meidän parisuhteestamme ja vähän hämmästellyt liberaalia linjaamme.

Mies mainitsi myös, ettei seksi ollut ollut yhtä kivaa kuin minun kanssani. Vaikka olen teoriassa sitä mieltä, ettei seksiä eri ihmisten kanssa voi laittaa paremmuusjärjestykseen, niin siitä tuli silti hyvä mieli.

 

 

 

 

 

 

Avoimessa suhteessa tärkeintä on suhde

Nainen kirjoitti meistä artikkelin, joka julkaistiin sekä Me Naisissa että Ilta-Sanomissa. Luin huvikseni Ilta-Sanomien sivuilta ja Facebookista kommentteja. Ne olivat itseasiassa yllättävän positiivisia, odotin tuomitsevampaa ja trollailevampaa sävyä.

Kommenteista tuli kuitenkin mieleeni asia, josta olen puhunut ystävieni kanssa, kun olemme puhuneet avoimesta suhteestamme. Avoin suhde kiinnostaa, ja ystävät ovat siitä kyselleet. Avoin suhde on hyvin konkreettinen asia parisuhteessa, siksi ymmärrän hyvin, että se kiinnostaa. Mutta olen aina jossain vaiheessa keskustelua sanonut, että avoin suhde ei itseasiassa ole se suurin ja tärkein muutos suhteessamme. Tärkeintä on, että nyt puhumme suhteestamme toisillemme. Puhumme niin positiivisista kuin negatiivisista tunteista, mitä kaikissa suhteissa aina on. Puhumme seksistä, mistä kiihotumme tai mitä haluaisimme kokeilla. Puhumme myös muista kumppaneistamme, vaikkapa millaisia viestejä olemme saaneet. Se, että puhumme kaikesta koko ajan, mahdollistaa avoimen suhteen siten, että välillämme on vahva tunneside, muttei mustasukkaisuutta.

Meille avoin suhde ei ole vain lupa käydä vieraissa vuoteissa, vaan eritoten meidän välistä avoimuutta. Ja avoimen suhteemme tärkein suhde on meidän suhteemme.