Paluu arkeen

Yhden illan jutustani on kulunut nyt reilu viikko. Viimeksi kun kirjoitin siitä, olin hyvin hämmentynyt tunteista joita se herätti. Nyt, kun aikaa on kulunut, se on kiva muisto. Vaihdoimme muutaman viestin vieraan naisen kanssa, ja mietimme, tapaisimmeko uudelleen. Hän ei kuitenkaan halunnut, käsittääkseni siksi, että pelkäsi ihastuvansa. Se oli mielestäni ihan järkevästi ajateltu. Jos olisimme johonkin ryhtyneet, ei suhde olisi missään tapauksessa ollut tasavertainen: minä olisin aina yhteisen ajan jälkeen palannut perheeni luokse. Toinen nainen olisi puolestaan jäänyt yksin.

Joka tapauksessa tapahtunut pyöri mielessäni muutaman päivän. Kotona nainen jopa kysyi minulta yhtenä päivänä ”et varmaan kerro jos olisit, mutta oletko ihastunut toiseen naiseen”. No, en varmaan olisikaan kertonut. Ajatukseni olivat sen verran sekavat, etten oikein tiennyt itsekään. Kun arkiviikko lähestyi loppuaan, huomasin ajattelevani tapahtunutta vähemmän ja vähemmän. Lopulta ajatus tapahtuneesta sai enää hymyn huulilleni, se oli kivaa, mutta se ei enää herätä muita tunteita. Toivon, että syntymäpäiväänsä viettänyt nainen ajattelee yhteisestä yöstämme samoin.

Kerroin tapahtuneesta eräälle ystävälleni ja samalla kerroin avoimesta suhteestamme. Olen lukenut netistä vinkkejä avoimeen suhteeseen, joissa neuvotaan pitämään avoimuus pariskunnan välisenä salaisuutena. Tuntui kuitenkin hassulta, että kerron asian ventovieraalle naiselle yöllä baarissa, mutta en hyvälle ystävälle. Olimme myös naisen kanssa sopineet, että asiasta voi puhua. Ystäväni reaktio oli odottamani: kuulostaa hyvältä, mutta varokaa ettette ihastu kehenkään. Luulen, että moni suhtautuu samoin, ajatus on kiinnostava, houkuttelevakin, mutta siinä nähdään riskejä. Tällä hetkellä en itse koe suhteessamme olevan riskejä sen enempää kuin suhteessa on aina: ainahan voi ihastua johonkin muuhun.

Aikanaan kun tapasimme naisen kanssa, suhteemme oli avoin. Emme käyttäneet sitä nimitystä silloin, mutta meillä ei ollut minkäänlaisia vaateita ”uskollisuudesta”. Molemmilla oli silloin satunnaisia muita kumppaneita. Mutta vietimme enimmän ajan yhdessä, koska me molemmat halusimme niin. Ajattelen että nyt olemme palanneet samanlaiseen suhteeseen, olemme yhdessä koska haluamme niin, emme siksi että vanhemmuus tai parisuhde niin velvoittavat. Myöskään seikkailut eivät ole pois toiselta, päinvastoin, ne piristävät arkea ja sikäli toinenkin saa toisen seikkailusta osansa. Lisäksi ne muistuttavat siitä, että tuota ihmistä haluavat muutkin, mutta hän haluaa olla kanssani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s