Itsetutkiskelua

Kirjoitin jo aiemmassa postauksessa olleeni melankolinen lähes viikon. En ollut mistään erityisestä asiasta surullinen, vaan enemmänkin mietin miten olen itse toiminut erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ja millaisia omat sosiaaliset suhteeni ovat olleet.

Olen ollut ujo ja introvertti. Nyt mietin että ei olisi kannattanut. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty, pitkälti sitä on, mitä on. Mutta muutos on mahdollista ja olenkin ajatellut parisuhdekriisiämme mahdollisuutena henkiseen kasvuun. Samalla kun moni aikaisemmin olettamani rakenne on mennyt uusiksi, on ollut sekä pakko että mahdollista tarkastella omaa käyttäytymistään, ja ryhtyä toimimaan uudella tavalla. Voin päästää irti vanhoista tavoista ja opetella toimimaan uudella tavalla. Se on ollut palkitsevaa, muttei aivan helppoa.

Vähän karrikoiden voisi sanoa että pitkään katsoin tyttöjä kaukaa haaveillen, puhuminen noille kauniille olennoille tuntui vaikealta. Päädyin silti treffeille ja seurustelemaankin, varmasti enemmän tyttöjen, kuin oman aloitteellisuuden takia. Olen myös ajatellut, että kiinnyn nopeasti, enkä ole erityisen hyvä lyhytaikaisessa tapailussa. Olen lähes poikkeuksetta päätynyt pitkiin suhteisiin jos olen käynyt saman naisen kanssa treffeillä useamman kerran. Olen tulkinnut sitä merkkinä siitä, että kiinnyn helposti. Toisaalta voihan sen kääntää toisinkin: naiset, joita olen tapaillut yhtään enempää, ovat halunneet olla kanssani.

Olen vanhetessani tullut sosiaalisesti rohkeammaksi, osittain naisen antaman esimerkin myötä, hän on hyvin sosiaalinen. Olen edelleen introvertti, mutta sosiaaliset tilanteet eivät jännitä ja uusienkin ihmisten kanssa on mukava jutella. Myönnän auliisti, että parisuhteemme ongelmat olivat isolta osalta oma vikani: en osannut puhua tunteistani ja ongelmistani.

Tilanne muuttui hetkessä ja olen omaksunut uuden tavan toimia yllättävän nopeasti ja helposti. Se kuitenkin vaati tilanteen kärjistymisen sellaiseksi, että ymmärsi asioiden olevan pakko muuttua. Kun aikaisemmat keskustelun tulpat on nyt purettu, on puhuminen helppoa ja luontevaa. Kun pari iltaa meni töiden takia vähän myöhempään, tuli yhteistä ajatusten jakamista ikävä.

Olen myös pohtinut mustasukkaisuutta. Olen ollut mustasukkainen, mutta vähitellen huomasin, että ne liittyvät enemmän parisuhteen tilaan kuin naisen yhden yön juttuihin. Minulle mustasukkaisuus oli epävarmuutta suhteen tilasta: en ollut varma tuleeko suhde jatkumaan, vai mitä tapahtuu. Kun parisuhdekriisin myötä ongelmista keskusteltiin ja niitä ratkaistiin, samalla todettiin että molemmilla on halua jatkaa parisuhdetta. Vaikka nainen, tai minä itse, saattaa rakastua johonkin muuhun palavasti ja se johtaisi suhteen päättymiseen, on tämä mahdollista aina. Siksi sitä ei mielestäni kannata stressata, muuten sitä joutuisi murehtimaan aina, jokaisessa ihmissuhteessa. Nyt suhteemme on tilassa jossa molemmat tietävät toisen haluavan olla toisen kanssa, huolimatta mahdollisista muista kumppaneista. Tämän jälkeen en ole tuntenut mustasukkaisuutta.

2 kommenttia artikkeliin ”Itsetutkiskelua

  1. Terve pieni mustasukkaisuus on hyvästä, sehän kertoo vain siitä että välittää toisesta. Jos mikään ei tuntuisi parisuhteessa pistoksena niin se kertoisi minusta välinpitämättömyydestä toista kohtaan. Itse ajattelen niin miten hienoa on olla parisuhteessa miehen kanssa joka kelpaa muillekin naisille, naiset haluavat miestäni kuten minä, olen ylpeä siitä:) Kamalaahan se olisi niin päin jos naiset eivät näkisi miestäni haluttavana.
    Usein valtaväestön epäily avoimesta suhteesta on rakastuminen toiseen…mutta voihan se tapahtua muutenkin, ilman tälläistä suhdetta jos on tapahtuakseen, vaikka töissä, harrastuksissa, baarissa yms. Uskallan väittää että ne keillä avoin suhde todella toimii, -heidän parisuhteet on vahvalla pohjalla! Itse ainakin kunnioitan suuresti miestäni että antaa minun mennä ja olla muidenkin kanssa, näin tunnen sen miten suuri luottamus meillä on toisiimme. Puhumme aivan kaikesta, ja myös siitä jos jokin alkaisi häiritsemään tässä kuviossa. Olkaa ylpeitä ja onnellisia toisistanne, suvaitsevaisuus on sitä että antaa toiselle tilaa ja saa olla oma itsensä. Jos joutuisi vuosikausia piilottamaan halunsa muita kohtaan…siinä muuttaisi samalla omaa persoonaansa joka tukahtuisi vähitellen. On rikkaus saada olla parisuhteessa juuri sellainen kuin on, ilman että se aiheuttaa ristiriitoja:)

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s