Avoin suhde: välitilinpäätös

Olemme kokeilleet tämän syksyn avointa suhdetta. Mielestäni oikeastaan kaikki on ollut siinä hyvää: omat seikkailut ovat olleet jännittäviä ja kotona on ollut paljon kivempaa kuin ennen. Täysin ristiriidatonta ei tietenkään tämä syksy ole ollut.

Olin jo etukäteen varautunut mielessäni siihen, että kaikki ei olisi auvoista, vaan omat ja naisen seikkailut saattaisivat herättää ristiriitaisia tunteita. Naisella oli ensimmäinen seikkailu, josta tiesin etukäteen. Huomasin hänen lähdettyään, että asia on mielessä, eikä oloni ole täysin normaali. En mitenkään riutunut, mutta jokin tuntui oudolta. Koska mustasukkaisuus ei ole yksi tunne, yritin eritellä tunteitani. Tulin siihen lopputulokseen, että tunteeni olivat ikävän, ja ehkä pienen kateuden yhdistelmä. Naisella on jotain, mitä minulla ei sillä hetkellä ole: jännitystä ja todennäköisesti seksiä. Tiesin, ettei minulla olisi oikeasti syytä tuntea niin: näkisimme jälleen pian ja todennäköisesti meilläkin olisi taas pian seksiä. Lisäksi minulla oli ollut seikkailu vain vähän aiemmin. En ollut peloissani suhteestamme: toisin kuin mies, jota nainen tapaisi, minä olisin taas pian naisen kanssa. Mutta tunteethan eivät ole määrättävissä, enkä halunnut yrittääkään kieltää niitä.

Olimme sopineet, että nainen ilmoittaa minulle kun hänen treffinsä ovat ohi. Hänkin oli toivonut tällaista järjestelyä tuomaan turvallisuutta, ja minustakin se tuntui kivalta. Heräsin yöllä ja katsoin puhelintani, eikä viestiä ollut tullut. Sitten en nukahtanutkaan uudelleen, ja jäin miettimään miksi viestiä ei ollut tullut. Olin varma, että nainen ei ollut toiminut sopimallamme tavalla. Unettomana sen miettiminen suututti minut ja valvoin tunteja. Aikaisin aamulla lähetin närkästyneen viestin ja tilanne selvisi: nainen oli lähettänyt viestin, mutta se ei ollut saapunut puhelimeeni.

Unettomana yönä mietin muutakin, esimerkiksi olin epäillyt naisen ensimmäisellä seikkailullaan unohtaneen kondomin. Seuraavana päivänä puhuimme naisen kanssa asiasta. Nainen tunnusti, että kondomia ei käytetty. Arvostan, että hän oli rehellinen. Ymmärrän, että siitä oli ollut vaikea puhua, mutta sen kertomatta jättäminen oli vakavaa, asiahan olisi saattanut vaikuttaa minun terveyteeni. Saimme asian selvitettyä, mutta se oli osoitus, että meillä molemmilla on kuitenkin asioita, joista on vaikea puhua.

Minä en puolestani saanut kerrottua yksistä treffeistäni naiselle etukäteen. Tiesin toimivani typerästi, mutta olin kokenut että nainen ei täysin hyväksy treffikumppania, vaikka vakuutteli että on ok tavata häntä. Hän ilmeisesti ajatteli, että saisin paremmankin. Mielestäni siitä oli oppina, ettei toisen deittiä tule arvostella, vaikka olisikin sitä mieltä ettei hän ole kaunis, komea tai muuten sopiva.

Avoimen suhteen syksy on ollut hyvää aikaa parisuhteessamme. Vaikka on asioita, joista puhuminen on puolin ja toisin edelleen vaikeaa, olemme kuitenkin valtavasti avoimempia kuin aikaisemmin. Minulla on ollut kaksi seikkailua: klubilla ja treffisivustolla tapaamieni naisten kanssa. Ne ovat olleet kivoja, ja haluan että minulla on mahdollisuus seikkailuihin myöhemminkin. Naisen seikkailu ei tuntunut minusta pahalta, ennemmin vain ikävöin naista ja hänet on ihana nähdä kun hän palaa.

Parasta syksyssä eivät ole kuitenkaan olleet muut kumppanit, vaan oma suhteemme. Olemme läheisiä, puhumme paljon, meillä on seksiä ja kotiin on aina kiva tulla nykyään.

Hankalia asioita

”Käytittekö te silloin kondomia?”, kysyi mies tänään. Hitto, olisihan se pitänyt arvata! Töppäilystä jää aina kiinni. Olin kesällä ollut sängyssä ulkomaisen kollegani kanssa, ja ei, emme olleet käyttäneet kondomia. Se oli idioottimaista ja kaduin sitä kovasti. (Kävin testeissä toteamassa, että kaikki oli kunnossa.) Miehelle en ollut kuitenkaan saanut asiaa kerrottua.

Olemme kokeilleet nyt kaksi ja puoli kuukautta avointa suhdetta ja olleet kuin uskoon tulleita. Yhteiselämämme on nyt niin käsittämättömän paljon aiempaa parempaa. Mutta nyt avoimen suhteen ensihuuma on loppunut ja esiin tullut ikäviä fiiliksiä. Mies oli pohtinut jo pidempään kondominkäyttöäni ja sai nyt kakistettua sen ulos. Vastasin rehellisesti ja juttelimme asian selväksi.

Lisäksi  vähän aikaa sitten kävi vahinko. Olin matkoilla yötä vieraan Tinder-pokan luona. Olin sopinut miehen kanssa, että laitan yöllä hänelle viestin, kun palaan vieraan luota hotellille. Tämä oli oma toiveeni, koska snadisti kauhistutti vieraassa kaupungissa tavata tuntematonta. Olin tuntemattoman kanssa pari tuntia ja hotelliini palatessa nakuttelin miehelle viestin. Menin tyytyväisenä nukkumaan vain herätäkseni aamulla miehen passiivis-aggressiiviseen viestiin, jossa hän ihmetteli, miksen ollut suvainnut ilmoittaa olinpaikastani. Puhelimeni näytöllä oli yöllä lähettämäni viesti, mutta miehelleni saakka se ei ollut jostain syystä tullut. Podin järkyttävää syyllisyyttä, vaikka en olisi osannut tehdä mitään toisin.

Mitä pitää kertoa toiselle omista seikkailuista?

Mies oli viime viikolla pikkujouluissa, joissa hän viipyi sovitusti yön yli. Minusta se oli ihan kivaa.

Seuraavana päivänä mies kertoi, että oli ollut sängyssä jo aiemmin netissä tapaamansa naisen kanssa. Se on minulle täysin ok. Mutta yhdestä asiasta minulle tuli vähän paha mieli. Mies nimittäin sanoi, että oli sopinut treffit toisen naisen kanssa etukäteen, mutta ei ollut saanut kerrottua asiasta minulle. Se oli tuntunut kuulemma hankalalta.

Olen huolissani, koska koko avoimen suhteen idea perustuu meillä siihen, että hankaliakaan asioita ei jätetä kertomatta. Olen tapahtuneen jälkeen huomannut useamman kerran miettiväni, onko jotain muutakin, mitä mies ei sano, koska se tuntuu hankalalta.

Pelkään, että mahtavasti toimiva avoin suhteemme kaatuu siihen, että alamme kuitenkin jättää asioita kertomatta. Hm, ja nyt kun ihan tarkasti miettii, niin en minäkään ole tainnut kertoa miehelle yhtä juttua. Olen menossa työmatkalle ensi viikolla ja matkaa varten olen etsinyt Tinderissä seuraa. Kerroin kyllä miehelle, että olen sopinut Tinderissä löytämäni tyypin kanssa treffit. Sen sijaan jätin kertomatta, että olin alustavasti sopinut vielä  toisistakin treffeistä toisen miehen kanssa. (Se tuntui ehkä vähän kevytkenkäiseltä, niin oli helpompi jättää mainitsematta. Nyt toisaalta on hyvä, että oli varasuunnitelma, koska alkuperäiset treffit peruuntuivat…) No onneksi on tämä blogi.

Miten Tinderistä saa satunnaista seuraa?

Onneksi etsin Tinderistä satunnaista yhden-illan-seuraa, enkä lapselle isää. Nyt voin surutta klikkailla ulkonäön perusteella. Potentiaalista seuraa palvelusta näkyy löytyvän. Eri asia tietysti päädynkö kenenkään kanssa treffeille asti.

Jos etsit satunnaista naisseuraa Tinderissä, niin ainakin minun kohdallani seuraavalla nappaisi:

  • Ole komea.
  • Laita palveluun mieluummin useita kuvia itsestäsi.
  • Kirjoita profiiliin jotain. On todella paljon helpompi arvioida synkkaako, jos tietää jotain toisesta.
  • Kirjoita myös se pituus, vaikka se idioottimaiselta tuntuukin. Jos sitä ei lue, päättelen, että olet 126 cm.
  • Lähetä viesti. Ei ole oikeastaan mitään väliä, mitä siinä sanoo tai kysyy. Jos haluaa varmemmin vastauksen, kannattaa ehkä kysyä jotain. Silloin siihen voi vastata. Muuten pitää itse keksiä jotain kirjoitettavaa, ja jos se tuntuu liian vaikealta, voi viestittely tyssätä.
  • Jos toiveissasi on, että satunnainen tapaamiskerta johtaa seksiin, ota se puheeksi. Vihjaile jotain tai kysy vaikka suoraan. Elämässä ei yleensäkään kannata luottaa, että toiset tajuavat, jos asiaa ei sano ääneen. Tinderissä kaikkein vähiten.
  • Jos naisen saa puhumaan seksistä, hänet saa ajattelemaan seksiä ja seksin toteutuminen on huomattavasti paljon lähempänä. (Tämä pätee aina ja kaikkialla, myös oikeassa maailmassa.)

 

Avoimuuden puolesta

Kun olen käsitellyt aviokriisiämme, olen puhunut siitä paitsi naisen ja terapeutin, myös monien ystävieni kanssa. En ole aiemmin ollut erityisen avoin yksityisasioistani, mutta olen ajatellut, että näin vahvistan parisuhteen avoimuuden kulttuuria puhumalla parisuhteesta kaikkien kanssa varsin samalla tavalla.

Olen tehnyt kaksi mielenkiintoista havaintoa. Ensinnäkin vapautuu paljon energiaa, kun ei pohdi asioita yksin, vaan jakaa ne. Kun asia on sanottu, sen voi vetää yli henkiseltä työlistalta ja se saa oikeat mittasuhteet. Osa asioista tulee kuitattua pienenä, osa aiheuttaa paljonkin keskustelua. En kuitenkaan joudu yksin käsittelemään niitä.

Toinen havaintoni on, että kun puhuu omista parisuhdeongelmistaan, ihmiset tarttuvat niihin välittömästi. He tunnistavat samoja ongelmia omissa suhteissaan, tai avautuvat omista, erilaisista, ongelmistaan. Se tuntuu hyvin voimauttavalta: emme ole yksin ongelminemme ja niistä voi puhua monien ihmisten kanssa. Samalla kuulee erilaisia näkökulmia, ja ratkaisuja asioihin. Se on hyvin antoisaa.

Taannoisissa juhlissa kävin kolme kiinnostavaa keskustelua. Ne kaikki liittyivät parisuhteisiin tai seksiin. Moni, sinänsä kiva, keskustelu esimerkiksi työasioista jäi niiden varjoon. Keskustelujen aiheet vaihtelivat avioerosta ja parisuhdekriisistä ystävän ehdotukseen että kävisimme naisen kanssa kinky-klubilla. Hän ajatteli että pitäisimme siitä.

Ainakin osa keskusteluista olisi jäänyt käymättä, ellen olisi itse avautunut samoille ihmisille aikaisemmin. Nyt pääsin jakamaan ajatuksia, ja toivottavasti tukemaan ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Ja sain hyvän vinkin mitä tehdä seuraavalla pariskuntalomalla.

Varattu nainen Tinderissä

Asensin Tinderin. Hyvät hyssykät, miten koukuttavaa se on! Siitä puolesta ei mies ollut maininnut mitään, vaikka onkin muuten kertonut avoimesti kun on käyttänyt sitä. (Kuten yhtenä päivänä, kun töissä oli kuulemma mennyt niin tyhjäkäynnillä, että oli ollut pakko vähän svaippailla.)

En tehnyt profiilia Helsinkiin, vaan ulkomaille sellaiseen kaupunkiin, jossa käyn työjutuissa säännöllisesti. En halua deittailla Helsingissä, enkä aiheuttaa tutuille hämmennystä, jos he törmäävät profiiliini.

Tinderhän pyörii 99% kuvien ympärillä. Kuvat sinne valikoitiin Facebook-profiiliin ladatuista. Mies oli hyvin kiinnostunut projektista  ja eläytyi kuvien valintaan. Otin joitain, joissa en näytä erityisen urpolta ja joissa lapsi ei ole mukana.

Kirjoitin myös esittelytekstin. Kerroin, että etsin tilapäistä seuraa, päivämäärät, jolloin olen seuraavan kerran kaupungissa, että tykkään käydä treffeillä taidenäyttelyissä ja museoissa (ajattelin tämän karkoittavan lukutaidottomat örkit) ja, että jos treffit sujuu hyvin, niitä voi jatkaa hotellihuoneessani. Loppuun lisäsin, että en jää tekstailemaan perään. (Vanha heilani, jota tapasin Helsingissä kaksi kuukautta sitten, on lähettänyt aika monta haikeaa viestiä perään. Minulla on morkkis, etten saa vastattua, mutta kun ei ole mitään vastattavaa. En kaipaa kirjeystäviä. Siksi ajattelin Tinderissä ennaltaehkäistä riskin.)

Hassu yksityiskohta on, että esiinnyn Tinderissä tahattomasti viisi vuotta oikeaa ikääni vanhempana. Olen nimittäin laittanut Facebookiin väärän synttärin. (Se onkin kätevä tietoturvatoimi, koska muutenhan Mark Zuckerberg voisi vakoilla jotain elämästäni, eikun…)

Sitten aloin tsekkailla miestarjontaa. Sovellus on armoton. Selkäydinreaktiolla sitä pyyhkii oikealle ja vasemmalle: Häämöttääkö kuvan taustalla baarikaappi? NOPE. Puvun takki YES! Kauniit silmät YES Laskuvarjohyppääjä NOPE. Mutta ehkä joka neljäs-viides mies on kuitenkin YES.

Aika harva mies on kirjoittanut itsestään esittelyä. Niinpä heistä selviää vain ikä, työpaikka ja ulkonäkö. Ja mahdollstahan on, ettei mikään niistä ole oikea.

Sain  välittömästi noin tusinan osumaa. Puolet miehistä lähetti heti perään viestinkin: How are you doing? oli mielikuvituksellisin aloitus. Yksi kirjoitti vähän pidemmin siitä, että haluan ilmeisesti olla diskreetti ja että se sopii hänelle. Vastasin, koska mies näytti kivalta. Kun mietin tarkemmin, hän muistutti kuvassa vähän yhtä tosi mukavaa kolleegaani ja ajattelin ehkä siksi hänestä heti hyvää.

Kevytero

Ystäväni kertoi, että hän oli muuttanut erilleen kumppaninsa kanssa. He eivät ole eronneet, vaan käyvät pariterapiassa ja pohtivat suhteensa jatkoa.

Mekin mietimme joskus erillään asumista. Olin myös jossain vaiheessa niin ahdistunut suhteemme tilasta, että lähes kysyin kaverin asuntoa lainaksi.

Puhuttuani ystäväni kanssa, mietin mitä olisi tapahtunut, jos olisimme muuttaneet erillimme. Rehellisesti sanottuna en usko että olisimme palanneet enää yhteen. Yksin asuminen olisi varmasti helpottanut ahdistusta, parisuhdeongelmia ei olisi tarvinnut kohdata päivittäin. Lisäksi olin jo aiemmin kokeillut Tinderiä, ja löytänyt sieltä treffiseuraa, joten olisin varmasti päätynyt kokeilemaan sitä Helsingissäkin. Ja uskon että olisin päätynyt treffeille täälläkin, ja huomannut, että maailmassahan on naisia, jotka ovat viehättäviä, kivoja ja kiinnostuneita minusta. Kun kotona ei näin ollut, kiusaus erota olisi ollut suuri.

Miellänkin että erilleen muuttaessa, vaikka vain väliaikaisesti, on eroamisesta jo päätetty. Tarkoituksena on vain pehmentää eroa. Ja se saattaa olla hyvä ratkaisu, se ehkä estää tilanteen kärjestymisen ja tekee erosta sopuisamman.

Emme kokeilleet erillään asumista. Minulle suuri syy siihen oli lapsi. Tuntui vaikealta selittää hänelle, miksemme olisi koko perhe yhdessä. Vaikkemme ole yhdessä lapsen takia, toimi hän kriittisessä vaiheessa parisuhteen liimana, joka pakotti miettimään muita ratkaisuja ongelmiin.