Käännekohta

Oli aurinkoinen syyssunnuntai, kun laskin viikonloppukassini eteisemme lattialle. Olin ollut kaksi yötä kämäisessä helsinkiläisessä hotelli Arthurissa. Toisen yön nukuin vapaana ja tyytyväisenä, toisena harrastin seksiä vanhan heilani kanssa.

Vapaudentunne oli ollut huumaava. Kukaan, yhtä kaveriani lukuunottamatta, ei tiennyt missä olin. Melkein kuin olisi ollut ulkomailla. Paitsi ettei ihan. Illalla oli todella hankala keksiä, mihin olisimme menneet heilan kanssa syömään, en halunnut törmätä tuttuihin, ja Helsinki on aika pieni.

Sunnuntaina palasin retkeltäni kotiin. Olin etukäteen ilmoittanut miehelle, että olen viikonlopun poissa. Häntä oli selvästi ärsyttänyt todella paljon. Hänen ärsyyntymisensä ärsytti minua. Teoriassa hän kannusti siihen, että tekisin omia juttuja ja lähtisin kotoa retkilleni, mutta käytännössä mökötti, kun tartuin toimeen.

Itse olin pelännyt, että huumautuisin vapaudestani niin, etten pystyisi enää palaamaan. Huoli oli turha. Viikonlopun vapauden jälkeen minusta oli ihan kivaa nähdä perhettä ja pinnanikin oli tavallista pidempi. Mies oli palatessani paljon paremmalla tuulella kuin lähtiessäni. Se oli iloinen yllätys. Hänellä oli myös kirje minulle.

Kirjeessä mies tilitti enemmän fiiliksistään, harmistaan tökeröä häipymistä kohtaan ja omia tekojaan (lisää tässä postauksessa) , kuin mitä oli ilmaissut koko vuosia kestäneen parisuhteemme aikana. Olin melko pöllämystynyt. Kirje oli ehdottomasti parasta mitä meidän suhteessa oli tapahtunut vuosiin.

Samana iltapäivänä pystyttiin puhumaan, ehkä ekaa kertaa, rehellisesti suhteestamme. Kerroin pettäneeni miestä kaksi kertaa. En kyllä käyttänyt sanaa pettäminen. Minusta tunteeton random-seksi ei oikeastaan ole pettämistä. Arvaan, että jonkun mielestä on. Keskustelua avitti miehen Tinder-tunnustus. Vaikka hänen toimintasa oli ollut aika viatonta, niin minua helpotti, ettei tarvinnut tuntea olevansa suhteen ainoa täysin renttu osapuoli.

Avain kaikkeen oli, että sanoimme ääneen, että suhteemme nykytila oli ankea. Sen jälkeen pystyi alkaa pohtia, miten hommasta voisi selvitä kunnialla.

Meillä oli suhteemme ensimmäinen aviokriisi. Outoa kyllä se teki yhteiselosta heti paljon vähemmän tylsää. Avioero oli yhtäkkiä siirtynyt huomattavasti aiempaa kauemmas.

2 kommenttia artikkeliin ”Käännekohta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s