Vieraassa vuoteessa

Olin ollut lähes koko viikon hieman melankolinen. Sopivasti viikko huipentui melankolista kitararockia soittavan nuoruuden suosikkiyhtyeen viimeiseen keikkaan. Kun soimaan alkoi kappale omasta nuoruudesta, katsoin kyyneleet silmissäni vanhentunutta laulajaa. Kaksi vuosikymmentä sitten  hän oli tyylikkäintä ja komeinta mitä mies voi olla. Komea hän oli edelleen, vaikka vuodet näkyivät, mutta niinhän ne näkyvät minullakin.

Jonotin ystäväni kanssa keikkapaikalta pois, kun huomasin takanamme kauniin, pitkän naisen punaisessa takissa. Juttelimme kaverin kanssa, mutta katsoin hänen ohitseen ja vaihdoin pitkiä katseita punatakkisen naisen kanssa. Nainen lähti ystävänsä kansaa toiseen suuntaan ja katsoi vielä kerran taakseen ja hymyilimme toisllemme, se oli viimeinen näkyni hänestä. Ystäväni lähti autolla kotiinsa, minä lähdin kohti teknoklubia, ajatellen, että enää tuskin näen komeaa laulajaa tai kaunista naista punaisessa takissaan. Hymyilin ajatukselle, heistä jäi kauniit muistot, vaikken kumpaakaan todennäköisesti kadulla tunnistaisi.

Olen pitkään haaveillut että iskisin kyseiseltä klubilta naisen ja lähtisin hänen luokseen jatkoille. Mahdollisuuksia olisi ehkä ollut ennenkin, mutten ollut fantasiaa toteuttanut, olinhan naimisissa oleva mies. Nyt avoimen suhteen myötä kävelin klubille sillä mielellä, että voisin toteuttaa fantasiani. Harvinaista kyllä, klubilla ei ollut edes tuttuja. He olisivat voineet ihmetellä toimintaani.

Klubilla oli hyvää musiikkia ja melankolia haihtui. Tanssin ja katselin ihmisiä. Eräs nainen sanoi minulle, että hänen ystävällään on syntymäpäivät, ja minun pitäisi onnitella sankaria. Naisillakin on siis wingwomaninsa. Syntymäpäiväsankari oli varsin viehättävä ja nopeasti menimme juttelemaan baarin puolelle. Totesin, että fantasian toteuttaminen etenee hyvin. Olin luvannut avoimesta suhteesta sopiessamme, että satunnaisenkin kumppanin pitää tietää minun olevan varattu, mutta muuten seikkailut ovat sallittuja.

Kertoessani asiasta jännitin sankarittaren reaktiota, en ollut varma saisinko litsarin vai suudelman. En saanut kumpaakaan, mutta asia ei näyttänyt haittaavan. Päätimme pian lähteä hänen asunnolleen. Puhuimme hieman lisää avoimesta suhteesta, johon hän totesi: ”te olette hulluja, en voisi elää noin”. No, hänellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Harrastimme seksiä, ja meillä oli kivaa. Aamun lähestyessä lähdin kotiin ja menin omaan vuoteeseen naisen viereen nukkumaan.

Seuraavana päivänä oloni oli hämmentynyt: olin tapahtuneesta innoissani, mutten tiennyt mitä siitä seuraa. Kerroin naiselle öisestä retkestäni, ja juttelimme asiasta. Hän kertoi, että omien seikkailujensa jälkeen hänen olonsa on ollut samankaltainen. Se helpotti. Olin ajatellut, että olo olisi minulle luonteenomaista: olisin herkkä ihastumaan ja se hankaloittaisi seikkailuitani.

Tänään, reilu vuorokausi myöhemmin, lähetin syntymäpäiväsankarille viestin. Se tuntui oikealta, koska vierailuni hänen luonaan pyöri mielessäni, ja olin utelias näkemään vastaisiko hän minulle. Vitsailin viestissä vanhenemisesta ja juhlien jälkeisestä päivästä, sekä kerroin että minulla oli ollut kivaa. Ilahduin, kun hän vastasi melko nopeasti ja kertoi, että hänelläkin oli ollut kivaa. Hän myös vihjasi, että haluaisi tavata toistekin.

Vaikka ilahduin vastauksesta, en tiedä mitä teen. Uusi tapaaminen kiinnostaisi, koska siihenkin varmasti sisältyisi seksiä, toisaalta oloni on hieman hämmentynyt tästä viikonlopusta.

Tältä tuntuu, kun miehellä on yhden illan juttu

Huomasin miehen yöllä klo 2.39 lähettämän tekstiviestin vasta aamulla, kun hän oli jo kotona. ”Menen vielä jatkoille, joten ei huolta vaikka menee myöhään. Suukkoja!”

”Jatkot” olivat kahdestaan kolmikymppisen naisen sängyssä. Vaikutti olleen kivaa.

Juttelimme miehen kanssa aika paljon tapahtuneesta: Siitä, miten juuri tämä nainen oli valikoitunut seuraksi (nainen oli kuulemma tehnyt aloitteen), että mies oli kertonut avoimesta suhteestamme, ja että kondomeita ei ollut mukana, mutta ne haettiin kaupasta matkalla naisen luo…

Mies oli seuraavana päivänä hämillään. Hän sanoi tapahtuneen pyörivän päässä ja mietti pitäisikö naiselle tekstata jotain.

Omissa viimeaikaisissa yhden illan jutuissani kaava on ollut samanlainen: noin kaksi vuorokautta seksin jälkeen olo on pöllämystynyt. Tapahtunutta haluaisi fiilistellä jonkun kanssa, mutta kun kyseessä on ollut nk. pettäminen, niin kaverille soittaminen tuntuu vähän hassulta. ”Hei et arvaa, panin viime yönä sellaisen vieraan miehen kanssa ja kävi tosi jännä juttu… Ja hei, nyt kun sain sut kiinni, niin tuletteko meille pariskuntaillalliselle ensi kuussa?” Olen ratkaissut asian lähettelemällä muutamia viestejä miesten kanssa. Seksin jälkeinen viestittely on vähän kuin esileikin vastinpari. Tunteetonkin seksi on  kuitenkin intiimiä ja viestittely on sen jälkipuinti. Parissa päivässä olo normalisoituu ja muisto hiipuu arkijuttujen taakse. Viestittely jää.

Olen iloinen miehen puolesta. Salilla käydessäni huomasin katsovani nuorempia naisia ja miettiväni, onkohan se ollut tuo, jonka luona mieheni viime yönä oli. Se ei tunnu pahalta, vaan lähinnä kutkuttavalta.

Miehen muualla saama seksi ei ole minulta pois (jaksoi hän antaa minullekin oman osani tänä viikonloppuna, ja se oli ihanaa). Meilläkin on selvästi enemmän seksiä avoimen suhteen myötä (no ok, lähtötaso olikin kyllä aika matala). Kun mies kertoo olleensa toisen naisen kanssa, tulen itsekin muistutetuksi hänen haluttavuudestaan. Olemme olleet pitkään yhdessä, ja kun toisen näkee joka päivä alasti, niin seksi on välillä aika kaukana mielikuvista.

Koko jutussa minusta tuntuu hankalalta vain se, että nainen arveli meidän olevan yhdessä vain lasten takia. Tuntuu kurjalta, että joku, vaikkakin ihan vieras, ajattelee meidän elävän perhehelvetissä, jossa kitkutamme vain vanhemmuuden velvoittamana. Avoimessa suhteessamme ei ole kyse siitä. Pikemminkin kyse on siitä, että jos kerran voi saada ihanan perhe-elämän ja vaihtelevaa seksiä myös muiden kanssa, niin miksi ihmeessä ei ota molempia.

Easy like a Sunday morning

En kerro erosta kuten otsikon laulu, vaan lapsiperheen sunnuntaiaamusta. Aamu oli sellainen että jäin miettimään kirjoittaako siitä jakson sitcom-sarjaan vai blogipostin.

Lapsi heräsi sopivasti samoihin aikoihin kuin Pikku Kakkonen alkaa. Mahtavaa, vanhemmat voivat jäädä makoilemaan sänkyyn! Paitsi että kolmen minuutin päästä kuuluu vaativa huuto: ”aamupalaa!”. Vein banaanin ja toivoin että vanhemmilla olisi lastenohjelman verran aikaa keskenään.

Palasin sänkyyn naisen viereen, ja hän kysyi mitä ajattelen. Sanoin ensin epämääräisesti etten mitään, mutta sitten vastasinkin rehellisesti, että ajattelin hänen rintojaan. Nainen oli ajatellut Helsingin yleiskaavaa. Mars ja Venus, ja mitä näitä nyt on.

Vaikka Helsingin kehitys onkin kiinnostavaa, päädyin kuitenkin hyväilemään naisen rintoja. Tällöin taisi kuulua ensimmäinen ”haluan lisää aamupalaa” -huuto. Ohitin sen ja keskityin naisen ihanaan vartaloon. Laskeuduin alemmas vartaloa pisin ja lapsikin tuntui unohtaneen aamiaisensa, televisiosta tuli varmaan mieluisaa ohjelmaa.

Pääni oli naisen jalkojen välissä kun seuraava, vaativampi huuto kuului. Tällöin nainen luovutti ja lähti tekemään aamiaista lapselle. Jäin yksin sänkyyn miettimään että on hienoa että meillä on lapsi. Nainen palasi ja ehdotti että katsoisimme pornoa. Olimme puhuneet pornosta, hän ei ollut katsonut mitään oikeastaan koskaan, minä satunnaisesti. Selailimme huonolla nettiyhteydellä ilmaissivustoa ja katsoimme paria rakeista videota. Nainen ei niistä syttynyt ja minäkin olin kiinnostuneempi vieressäni olevasta naisesta kuin filmin näyttelijättärestä. Laitoimme koneen pois ja jäimme halailemaan ja juttelemaan seksistä.

Jutellessamme tunsin ilokseni naisen käden alushousuillani. Pieni keskeytys ei ollut vienyt halujani mihinkään, vaan olin ilomielin jatkamassa siitä mihin jäimme. Nainen puhui vielä seksistä ja kesken lauseen kuulimme juoksuaskelien lähenevän. Lapsi huusi ovesta tullessaan ”yllätyyyyyys!” ja hyppäsi väliimme sänkyyn.

Lause, ja kuhertelumme, jäi kesken. Olisin ilomielin maksanut suurempaa Yle-veroa, jos Pikku Kakkonen olisi kestänyt puoli tuntia pidempään.

Ei järvi soutamalla kulu

En ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta. Kaikissa suhteessani olen ajatellut, että poikaystäväni voi tehdä, mitä haluaa.

Ensimmäinen lukioaikainen poikaystäväni vietti paljon aikaa, myös öitä, tyttöpuolisten kavereidensa kanssa. Osaa heistä en edes tuntenut. Tein suhteessa varmasti kaikki muut epäkypsän teinin virheet, mutta mustasukkaisuusriitoja meillä ei ollut.

Toisessa suhteessani avomieheni oli matkatöissä. Hänellä olisi ollut vuosittain kymmenittäin mahdollisuuksia käydä vieraissa. En usko, että hän koskaan kävi.

Minusta jokainen poikaystäväni, ja nykyinen mieheni, on ollut todella ihana. Tottakai muutkin naiset pitävät heitä puoleensavetävinä. Tottakai jokainen mies pitää useampia naisia, kuin vain virallista tyttöystäväänsä, viehättävänä ja/tai haluttavana.

Minä en omista miestäni. En tajua miksi se, että hän käy treffeillä tai sängyssä jonkun toisen luona, olisi minulta pois. ”Ei järvi soutamalla kulu” on tosi sanonta.

Olisi ihan kauheaa, jos mieheni rakastuisi johonkin toiseen ja jättäisi minut. Niinhän voi aivan yhtä todennäköisesti tapahtua, oli suhde avoin tai ei.

Joskus minulle on esitetty teoria, että vain torjun mustasukkaisuuden. Että tunne on minulle niin kivulias tms., etten kykene myöntämään sitä edes itselleni. Voihan niin olla. Joka tapauksessa elämä ilman mustasukkaisuutta on todella helppoa.

Siksi olen myönteinen miehen seuranhakuilmoitukseenkin. Ihan kauhean utelias kyllä olen. Haluaisin kuollakseni tietää, kuka nainen on. Mies ei kerro. Tajuan sen hyvin, mutta ei se tiedonhaluani sammuta.

PS. Siitä on nyt noin puolitoista kuukautta, kun parisuhdekriisimme kulminoitui. En olisi ikinä uskonut, että ihmissuhde voi näin nopeasti ja kivuttomasti, muuttua näin dramaattisesti.  Meillä on nyt aivan mahtavaa yhdessä. Haluan koko ajan halailla miestä ja kyhnätä hänen sylissään. Aiemmin en tehnyt sitä oikeastaan koskaan. Pelkäsin, että mies tulkitsee sen aloitteeksi seksiin. Nyt sekään ei kauhistuta, koska voimme keskustella siitä,  johtaako halailu seksiin vai ei.

 

Pettämissivustolla

Nainen ehdotti että hankkisin itselleni sivusuhteen. Ajatus oli kiinnostava, hieman kiihottavakin. Olin sitä joskus miettinytkin, olihan minulla Tinder-treffikokeilunikin. Ryhdyin heti toimiin ja tein ilmoituksen ns. pettämissivustolle. Olisi helpointa, jos mahdollinen treffikumppani on varsin samassa tilanteessa, ja etsimässä samanlaista suhdetta eli pääasiassa seksiseuraa.

Keksin lyhyen esittelytekstin, kliksuttelin omat tietoni kohdalleen ja selailin hetken sivua ennen työpäivän alkua. Olin sivustosta positiivisesti yllättynyt. Sivustolla näytti olevan naisia, ja enimmäkseen he vaikuttivat aidoilta. Muistin lukeneeni Ashley Madison -tietovuodon aikoihin, että sivustolla oli hyvin vähän oikeita naiskäyttäjiä, mutta sitäkin enemmän feikkitunnuksia.

Myöhemmin palasin sivustolle ja löysin pari kiinnostavaa profiilia. Lähetin viestin naiselle, joka vaikutti olevan hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Viestittelimme siitä mitä olemme hakemassa ja vaihdoimme kuvia. Koska tunnuimme olevan varsin samanlaisin ajatuksin liikkeellä ja ulkonäkömmekin miellyttivät toisiamme, sovimme lounastapaamisen.

Lounaasta tuli melko pitkä, ja meillä oli mukavaa, joten sen lopuksi vaihdoimme puhelinnumeroita. Totesimme, että molempia kiinnostaisi tavata uudelleen. Vielä emme ole sopineet mitään, mutta on kuitenkin jännittävää mitä tästä tulee.

Deittailisitko tätä miestä?

Vaaleanruskea tukka, urheilullinen, fiksu, kiinnostunut heteroseksuaalisista suhteista. En ole vaihtamassa arkeani, mutta etsin seuraa ihaniin hetkiin…  Näin mies kuvailee itseään ilmoituksessaan netin pettämissivustolla. Kuva on kiva kasvokuva kesälomalta. Kasvot on sivuston käytännön mukaan blurrattu. Sitä en ihan ymmärrä. Eikö maksullisella sivustolla kävijät kaikki ole ihan samalla asialla? Miksi siellä pitää häveliäästi piilotella henkilöllisyyttään?

Ehdotus sivusuhteen hommaamisesta tuli minulta. Makoilimme ennen töihin lähtöä sängyssä ja minuun iski taas huono omatunto, etten halunnut seksiä. En halua kokea syyllisyyttä miehen seksittömästä elämästä.

Samana päivänä mies laati ilmoituksen. Sain vilkaista sitä. Pettämissivustokin kiinnosti. Muistan lehtien tuohtuneet lööpit, kun sellaiset lanseerattiin Suomessa nelisen vuotta sitten. Silloin ei asia juuri koskettanut. Elämässäni oli menossa vaihe, jossa oikeasti mietin, että koska ehtisin leikata kynteni. Niin kiireistä ja väsynyttä meno oli.  Ja koska aviokriisikin oli vasta tuloillaan, niin ajatus nettipettämisestä tuntui tosi kaukaiselta. Viimeksi olin miettinyt sivustoja, kun kuulin, että moraalisella motiivilla toimivat hakkerit olivat julkaisseet Ashley Madisonin käyttäjien tiedot. Se lähinnä nauratti. Ihan kuin jostain Sillan jaksosta.

Sivusto muistutti nettideittisivustoa (paitsi ärsyttävä kuvien blurraus). Seuraa hakevat naiset vaikuttivat normaaleilta ja heitä tuntui olevan aika paljon. Palvelussa olevia miehiä en päässyt mieheni tunnareilla katsomaan. Eikä nettideittailu tunnu muutenkaan ajankohtaiselta. Tinder kiinnostaa paljon enemmän. Olen jo pari vuotta ollut harmissani, ettei sitä keksitty silloin kun olin sinkku. Olisin varmasti tykännyt siitä. Miten mahtavaa, että parisuhteessa on nyt tilanne, että voin ehkä kokeillakin sitä.

Seksiangstia ja himoa

Viikonlopun (nainen kirjoitti viikonlopusta tässä) jälkeisenä maanantai-iltana tulin tyhjään kotiin, nainen oli lapsen kanssa poissa. Olin jo kotiin kävellessäni ajatellut että vielä ensimmäisessä kirjeessä käsittelemiäni asioita tärkeämpää olisi puhua seksistä. Seksielämämme, tai sen puute, ahdisti minua, ja oli ahdistanut vuosia. Se teki läheisyydestä vaikeaa ja tunsin kuinka ahdistus paheni koko ajan. En kuitenkaan osannut puhua asiasta, seksistä puhuminen tuntui todella vaikealta. Ensimmäisestä kirjeestä rohkaistuneena kirjoitin naiselle toisen kirjeen seksistä. Kerroin, etten osaa puhua siitä vaikka pitäisi, kerroin miten olin etenkin aluksi ollut epävarma itsestäni, ja siitä mitä nainen halusi. Kirjoitin, että tajusin kyllä toimivani väärin, puhumatta ei voi tietää mitä toinen haluaa ja siten vain pahentaa oman epävarmuuden kehää. En vain uskaltanut toimia paremmin.

Suhteemme alussa meillä oli paljon seksiä ja siitä ajasta oli ihania muistoja, joista myös kirjoitin. Kun seksi väheni, aloin ajatella, että seksi ei ole naiselle tärkeätä. Se tuntui loogiselta selitykseltä siihen, ettei hän tehnyt aloitetta koskaan ja teki omasta harmistuksesta helpommin käsiteltävää: se en ole minä, vaan se on toinen. Se oli mukavampi ajatus kuin totuus: nainen halusi seksiä mutta ei minua.

Kirjeellä oli minuun sama vaikutus kuin ensimmäiselläkin, tunsin että olin avannut lukon jota olin pitänyt sisälläni liian pitkään.

Nainen luki kirjeeni samana iltana ja lapsen nukahdettua puhuimme pitkälle yöhön seksistä. En olisi voinut kuvitella paria päivää aikaisemmin, että puhuisin naisen kanssa seksistä niin avoimesti, ilman minkäänlaista kiusaantumista. Totesimme että suhteemme suuri ristiriita on, että nainen kyllästyy samaan kumppaniin, eli nyt minuun, minä puolestani halusin edelleen naista. Sen ääneen sanominen oli suuri asia, nyt se ei enää kummitellut mörkönä nurkassa, jonka molemmat olivat huomanneet mutteivät sanoneet mitään.

Pitkään seksistä puhuminen oli kiihottavaa ja ilta päättyi seksiin jollaista emme olleet harrastaneet vuosiin, jos koskaan. Nyt tuntui siltä, että voimme oikeasti puhua kaikesta ja seuraavana päivänä oloni oli kuin vastarakastuneella: olin aivan uudessa suhteessa.