Olisiko säännöllinen seikkailuaika ratkaisu?

Viihde syrjii parisuhteita. Se on outoa, koska maailmanhistorian jokaisen romanttisen komedian idea on, että syntyy pariskunta. Miksi emme saa katsella, miten he parisuhteistaan selviävät? (Hauska poikkeus on Ennen keskiyötä.)

iTunesista löytyi yksi leffa 5 to 7, joka käsitteli avointa suhdetta. Koska kenenkään ei kannata tuhlata puoltatoista tuntia elämästään 5 to 7:lle, voin hyvin paljastaa mitä leffassa tapahtuu. Nuori mies näkee kadulla tupakoivan kauniin naisen (yli-inhimillisen ihana Bérénice Marlohe) ja rakastuu. Nainen on varattu, mutta hänellä on miehensä kanssa diili, että he ovat arkisin kello 17 ja 19 välillä vapaita tapailemaan muita. Nuori mies ja nainen aloittavat tällaisen alkuiltasuhteen, mutta kehnostihan siinä lopulta käy. Tarinaa ryydittävät rautalangasta väännetyt moraaliset pohdinnat avoimen suhteen vaikeuksista ja pohjavireenä ajatus, että jokaisella ihmisellä kuitenkin on se ainoa oikea.

Harmittaa, että leffa on niin tylsä. Se on nimittäin ainoa muistamani avoimia suhteita käsittelevä leffa tai tv-sarja. Luulisi aiheesta irtoavan enemmänkin.

Leffassa ihana Bérénice Marlohe selittää, että ajankohta kello 17 ja 19 välillä on valikoitunut, koska se on aika, jolloin kukaan ei kuitenkaan oikein tiedä, missä olet.

Ajatus siitä, että arki-illassa on kaksi tuntia vapaata seikkailuaikaa on ihan hauska. Mutta kun itse elää kunnallisen varhaiskasvatuksen, Pikku Kakkosen ja iltaruoan valmistelujen tahdissa, niin tietää kyllä aika hyvin, missä alkuiltaisin on…

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s