Kriittinen lähiluku Trendin mikropettämis-jutusta

Viehättävän työkaverin Instagram-kuvista tykkääminen voi olla portti kauheuksiin. Tätä en tietäisi, jos en olisi lukenut tuoreen Trendi-lehden juttua mikropettämisestä.

Mikropettäminen on uusi termi, joka tarkoittaa neuroottista versiota siitä, mitä joskus on sanottu henkiseksi pettämiseksi. Idea on, että käyttäydytään tavoilla, jotka ovat varatun ihmisen kohdalla epäilyttäviä.

Trendin jutussa minua ärsyttää melkein kaikki. Tässä päällimmäiset:

Jutussa kerrotaan, että mikropettäjä koettelee parisuhteessa sovittuja uskollisuuden rajoja. Ongelmahan on, että aniharva pari sopii mitään. Yhdellä ihmisellä pettämisen raja menee tukan letityksessä (kuten telkkarin Vieraissa-sarjan Harrilla) ja toisella yhdynnässä, Mutta näistä rajoista ei puhuta, oletetaan vain.

Väestöliiton mukaan (heidän asiantuntijaansa on tietenkin haastateltu mikropettämisjuttuun) kyse on siitä, että ihmiset tarvitsevat turvallisia rajoja. ”Siihen liittyy tiettyjä sopimuksia. Jos niitä rikkoo, se haavoittaa kiintymyssuhdetta”, asiantuntija sanoo.

Hän ei kerro, mihin pohjaa varmuus siitä, että meillä olisi niin suuri tarve turvallisille rajoille. Voi ollakin. Toisaalta tilastojen valossa moni pettää. (Mitään supervarmaa tilastotietoa pettämisestä on vaikea saaada, kun pettämisen raja voi olla niin erilainen ja aiheesta voi olla myös houkutus valehdella, mutta Väestöliiton FINSEX-tutkimuksen mukaan 30% naisista ja 39% miehistä on joskus solminut ulkopuolisia tai rinnakkaisia suhteita.) Koska Väestöliitto usein julkisuudessa pönkittää yksiavioisuuden vaatimusta, niin minulla on fiilis, että ajatus turvallisten rajojen autuudesta pohjaa lähinnä järjestön arvoihin.

Mikropettämis-varoitteluun liittyy myös sosiaalisen median paheksunta. ”Helpottaahan se yhteydenpitoa ihastuksiin, eksiin ja jopa tuntemattomiin.”

Sitten pitäisi vaan tajuta, että mitä pahaa on pitää yhteyttä ihastuksiin, eksiin ja jopa tuntemattomiin?

Se, että jonkun toisen Instagram-kuvien tykkääminen haavoittaisi kiintymyssuhdetta, kuulostaa oudolta. Kai nyt pariutuneella ihmiselläkin on oikeus kommunikoida vapaasti ja lähettää sydämiä ilman että kumppani traumatisoituu siitä?

Väestöliiton asiantuntijan väite, että suhde, jossa ei ole mitään rajoja, ei ole enää oikein suhdekaan, on moralisoiva. Ei ystävyyssuhteissakaan ole erityisiä rajoja ja silti ne ovat suhteita, usein jopa helpompia ja toimivampia kun parisuhteet. Parisuhteen mystifiointi ei palvele ihmisiä, vaan johtaa vaan suhteiden kontrollointiin erilaisilla säännöillä. Koska pitkissä suhteissa ihmiset tuntevat monenlaisia asioita, tutustuvat erilaisiin ihmisiin ja joskus myös ihastuvat heihin, näitä sääntöjä rikotaan. Se ei liity välttämättä mitenkään kumppaniin, vaan siihen, että maailmassa on monia ihastuttavia ihmisiä.

Eniten vastustan mikropettämisen kyttäämisessä sitä ajatusta, että pariutuneen ihmisen kaikki toiminta liittyisi hänen kumppaniinsa. Trendin jutussakin sanotaan, että jos ihastuu, pitää miettiä, miten oma suhde voi. Samoin, jos flirttailee muille, voi se johtua siitä, ettei saa kumppanilta huomiota.

Ajatus siitä, että ihminen, jolla on toimiva suhde ei voisi ihastua muihin on höpöhöpöä! Minä voin helposti ihastua vaikka puoleen tusinaan ihmisiä, eikä se tarkoita, että meillä olisi miehen kanssa joku ongelma. Ja toisaalta, silloin aikanaan, kun oli meillä oli ongelma ja meni huonosti, en ollut ihastunut muihin, ainoastaan ahdistunut.

Maailmassa on valtavia ongelmia, esimerkiksi se, että kolmannes luonnosta meinaa tuhoutua, kuten luontopaneeli juuri varoitti. Ihmissuhteissakin on kauheita ongelmia, kuten että Suomessa kuolee vuodessa noin 20 naista kumppaninsa tappamina.

Se, että ihminen flirttailee somessa entisen lomaheilan kanssa, ei ole oikea ongelma.

Mikropettämisestä puhuminen on suhteen mikromanageerausta. Yritetään kontrolloida kaikkea ja kuvitellaan, että kaikki pariutuneen ihmisen elämässä pyörisi kumppanin ympärillä.

Mikropettämisen rajaa voisi alkaa vetää vaikka mihin: voihan kumppania harmittaa vaikka se, että nauran itseni kipeäksi kollegoiden kanssa lounaalla. Onko sekin häneltä pois? Tai jos istun megakomean miehen viereen bussissa ja hekumoin sillä, että reitemme ovat vastakkain..

Trendin jutussa ihanaa on seksuaaliterapeutti Elina Tanskasen huomio siitä, että yksi kumppani ei voi olla kenellekään kaikkea. On  hyvä, että on muutakin sosiaalista elämää, muitakin luottamuksellisia suhteita, joissa voi saada ymmärrystä.

 

PS. Pahoittelut kaikille, jotka seuraavat blogia, koska haluavat lukea vereviä tarinoita meidän rakkauselämästämme ja törmäävätkin pelkkään mediakritiikkiin.

 

 

 

On typerää, että suhteen tai tunteiden mitta on yksiavioisuus

Hesarissa on iso juttu uskottomuudesta.

Koko uskottomuus-ilmiön taustalla on kyseenalaistamaton ajatus, että ihmisellä saa olla vain yksi romanttisen/eroottisen rakkauden kohde kerrallaan. Jos tästä typerästä fiksaatiosta luovuttaisiin, olisivat kymmenettuhannet suomalaiset  onnellisempia, valehtelu vähenisi ja todennäköisesti lapsiperheitä rikkovat erot myös. (Tosin sama Hesarin juttu kertoo, ettei uskottomuus ole kovin tavallinen eron syy. Lähinä siksi, etteivät salasuhteet yleensä paljastu.)

Hesarin jutussa ”Anna” kertoo ihanasta,  lempeästä ja romanttisesta poikaystävästään, joka saa Annan aina nauramaan. Parilla on yhteinen liikuntaharrastus, intohimoista seksiä, lämpöä ja luottamusta. He tekevät kaikkia pariskuntajuttuja yhdessä: katsovat leffoja ja laittavat ruokaa.
”Ainoa ongelma on, että mies on varattu. Hän asuu yhdessä naisystävänsä kanssa.”

Olisi kiinnostava tietää, miksi se on ongelma. Siksi koska mies ei voi avoimesti pussailla Annaa kadulla? Siksi koska mies ei pysty tapaamaan juhlapyhinä? Siksi koska Anna pelkää suhteen päättyvän yhtäkkiä, jos avovaimo vaikka tulee raskaaksi? Onko kaksi suhdetta ongelma, koska Anna haluaisi olla jokaisen vapaahetkensä poikaystävän kanssa?

Mies kommentoi aamulla meillä kotona Hesarin juttua toteamalla, että jos Anna olisi poikaystävänsä ainoa nainen, hän todennäköisesti vain kyllästyisi poikaystävään ja arkeen.

Minusta ainoa järkevä peruste kahden suhteen ongelmallisuuteen on se, että ihanan romanttinen poikaystävä on nyt myös selkärangattomuuteen saakka miellyttämisenhaluinen, Miksi poikaystävä ei uskalla sanoa avovaimolleen, että haluaa kaksi suhdetta? Annallehan hän sen rivien välistä sanoo, koska ei lopeta avosuhdettaan.

Anna toivoo, että poikaystävä jättäisi avovaimonsa. Olisi kiinnostava tietää, haluaako Anna sitä siksi, että poikaystävä näin todistaisi rakkauttaan? Saisiko poikaystävä edelleen pelata vaikka tennistä neljänä iltana viikossa? Uhkaisiko se Annan ja hänen suhdettaan?

En voi tajuta, mikä ongelma on, ettei rakastettua omista yksinoikeudella.

Jos Anna, poikaystävä ja avovaimo eläisivät avoimessa suhteessa, heillä olisi helpompaa, todennäköisesti kivampaa ja esimerkiksi lastenhankintaa voisi pohtia, kun molemmat naiset ovat vielä hedelmällisessä iässä.

Juttuun on haastateltu myös uskottomuudesta kirjan kirjoittanutta Tuija Säteriä. En ole lukenut Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus-kirjaa. Toivon, ettei se lähde siitä ajatuksesta, että samanaikaiset suhteet ovat ongelma.

Hesarissa Säteri kertoo, että ihmiset hakevat salasuhteista seksiä, jännitystä, kylpylämatkoja ja rakkautta. Mitä jos niistä ei haeta mitään erityistä vaan ihmiset vaan tekevät monien ihmisten kanssa samaan aikaan juttuja, koska miksi eivät tekisi.

Säteri puhuu huonosta omastatunnosta ja moraalin venymisestä. Sivusuhteita kokeneet puhuivat retkahduksista ja katumuksesta. Yksi nainen myönsi, ettei koskaan katunut pettämistä vaan että sivusuhde piti hänet hengissä ja hyvänä äitinä.

Miksi saan käydä pelaamassa tennistä kolmen eri pelikaverin kanssa, mutta sohvalla saa katsoa vierekkäin Netflixiä vain yhden miehen kanssa kerrallaan? Miksi saan käydä kampaajalla, mutta muu vieras mies ei saisi silittää hellästi tukkaani, koska olen varattu? Säännöt ovat keinotekoisia ja siksi ihmiset rikkovat niitä koko ajan.

Minulle rakkauden  ja halun mitta on se, että mies viettää aikaa minun kanssani. Minun tekemiseni, mielipiteeni ja hyvinvointini on hänelle tärkeää. Olemme rehellisiä toisillemme. Minusta on parasta, että mies rakastaa minua, vaikka tietää, etten ole vain hänen. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen, eikä mitään esittämääni täydellistä ihmistä.

 

Elämme maailmassa, jossa ihmiset tekevät hirveitä asioita toisilleen: valehtelevat, huijaavat rahat, pahoinpitelevät, mitätöivät ja sarjahukuttavat. Se, että kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa tai rakastuu ei ole kamala asia, vaan ihana.

Me olemme päättäneet tehdä rakastavista tunteista kamalia sillä, että olemme luomme keinotekoisen säännön että vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan saa katsoa leffoja, tehdä ruokaa ja pyöriä alasti sängyssä. Mutta tekojen kamaluus johtuu vain siitä, että rikomme itsekeksimäämme sääntöä. Rakastavat teot eivät ole vahingollisia tai vaarallisia.

Sääntö on samanlainen kuin kosher-ruokavalion pyhä sääntö siitä, ettei liha- ja maitotuotteita saa sekoittaa. Alunperin taustalla oli ymmärtääkseni hygienia. Sääntö siis palveli ihmisiä. Mutta kenellekään ei oikeasti tule paha mieli eikä kivi tipu päähän, vaikka näitä aineksia sekottaa.

Yksiavioisuuskin on palvellut ihmisiä aikanaan.  Ttuoreen kirjan The Sex Effect mukaan yhteiskunta oli reilumpi ja tehokkaampi kun yhdellä äijällä oli yksi nainen. (Kivan sosiaalidemokraattinen ajatus, ettei rikkaat alfaurokset rohmua määräänsä enempää.)

Jostain syystä me olemme hullun kiintyneitä yksiavioisuussääntöön vaikka se ei enää palvele meitä. Vain muutama prosentti sanoo sallivansa kumppanille toisen suhteen. Ilmeisesti noin joka kolmas pettää jossain vaiheessa.

Lainsäädännössä pidetään epäonnistuneena lakina sellaista, jota ei noudateta. Ihmissuhteiden säännöissä tämä tyhjä lainkirjaus on ihna normi yksiavioisuutta.

Mies, etsitkö seksiseuraa Tinderistä, yrittäisit edes

En tiedä, missä olosuhteissa olisin niin miehentarpeessa, että innostuisi Tinder- profiilista, jossa lukee, että ”Seksi kaveria vailla” ja profiilikuvassa poseeraa Hartwallin lonkerotölkki. Tai että ottaisin yhteyttä henkilöön, joka etsii ”Hauskanpitoa” niin, että kuvassä näkyy pelkkä golfmailan lapa eikä profiili kerro mitään muuta.

Valtaosa miehistä tuntuu hakevan Tinderistä tyttöystävää eikä seksiä. Osa kirjoittaa ihan suoraan, etteivät yhdenillanjutut kiinnosta.  On oikeastaan hämmentävää, miten seksitöntä Tinderissä on. Miehet haaveilevat hiihtokaverista, saavansa seuraa Ikeaan ja eväsretkille. Seksistä ei omalla naamalla puhuta. Mutta sitten on niitä miehiä, joista minä kiinnostun, eli niitä jotka etsivät vain huvitusta.

Välillä ihmettelen, ovatko seksinetsijät pösilöitä vai laiskoja. Niin heppoisia ovat ilmoitukset. En voi uskoa, että lonkerotölkkikuvalla ja kökköilmoituksella saa ikinä petiseuraa. Varsinkin kun data tukee sitä, että miesten on naisia vaikeampi löytää netistä seuraa.

Useimmat tyypit, joiden kanssa olen päätynyt treffeille, ovat kirjoittanut profiilitekstiin vain pituutensa ja/tai että he ovat varattuja. Sen sijaan jos mies kuvailee profiiliteksissään kovasti lapsiaan ja kiinnostuksenkohteitaan, niin aistin, että hän kaipaa vakavampaa suhdetta, kun mitä minulla on tarjota. Sellaisiin tarjokkaisiin en kajoa.

Tässä pari vinkkiä, jotka herättäisivät minun kiinnostukseni. Eli, mies, jos kaipaat seksiseuraa, niin tee pliis näin:

  • Laita profiilikuva, jossa näyt sinä itse. Jos et voi näyttää kasvojasi, näytä paljas yläkroppa, kädet, suu tai vaikka pohkeet, sukat ja kengät. Jotain sellaista, josta näkee minkätyyppinen ihminen olet.  Älä laita kuvaa jossa on: kokolattiamaton nukkaa, laituri, imuri, kylpyhuoneen kaakelia, ahven, digitaalikello, kataja tai bussipysäkki. Näillä kaikilla, ja monilla muilla sattumanvaraisilla kuvilla etsiään seuraa.
  • Jos elämäntilanne tai kaino luonne estää kasvojen näkymisen niin rajaa kuva kaulasta.
  • Laita pari muutakin kuvaa, jotka valaisevat hiukan, millaista seksisuhdetta etsit. Netistä voi esimerkiksi ladata kuvan shampanjalaseista, kaulapannasta, leffakohtauksesta, jota pitää kiihottavana tai vaikka saunanlauteista, jos se paikkana sinua innostaa. Se, että ”kaipaa seksiä”, ei kerro vielä juuri mitään. Vaikka olisit avoimin mielin liikkeellä tai kovin varovainen, ettet vaan jää kiinni, niin profiilisi potentiaalisena kohderyhmänä haluan kyllä tietää vähän enemmän, ennen kuin tohdin anonyymistä seksinhakijasta tykätä.
  • Kerro jotain itsestäsi. On turhan kuumottavaa ilmaista täysin tuntemattomalle lonkerotölkille netissä, että seksi kiinnostaa. Mitä enemmän luottamusta profiilisi  herättää, sitä paremmat mahdollisuudet osumiin. (Ja juu, tiedän, että netissä voi kirjoitella mitä vain sulosointuja ja väittää olevansa aivan muuta kun mitä oikeasti on. Minäkään en lähtisi Oittaan metsään tapaamaan henkilö vain siksi, että hän profiilissaan esittäytyy salskeaksi lastenlääkäriksi. Ennen tapaamista pitää varmistaa hiukan enemmän taustasta ja tietenkin tavata ensimmäistä kertaa julkisella paikalla.
  • Kerro pituutesi, jotain ulkonäöstäsi (muistutatko Tom Cruisea vai Seppo Rätyä) ja mitä etsit. Jos etsit hauskanpitoa, kerro, mikä sinusta on hauskaa. Onko se roikkua lihakoukuista katossa vai silittää tukkaa samalla kun televisiossa pyörii Sohvaperunat.

 

 

Paljonko puolisolle kerrotaan omista menoista?

Kerrotko sinä meistä miehellesi?, kysyy melkein jokainen treffikumppani. Vastaan aina, että kerron, vaikka oikeastaan vaihdamme miehen kanssa aika niukasti tietoa treffikumppaneistamme.

Minä kertoisin, mutta harvoin mies kysyy mitään. Yleisin arvio treffeistä meillä molemmilla on ”oli ihan kivaa”. Ehkä joka viides tapaaminen on tosi kivaa.

Laitan miehelle ennen treffejä yleensä tiedoksi seuralaiseni koko nimen. Tämä on lähinnä turvallisuustoimi, jos minulle kävisi jotain. Mies on sanonut, ettei edes googlaa treffikumppaneitani. Heidän Facebook-profiilinsa ei kuulemma kiinnosta.

Toissaviikolla tapasin reippaasti Tinderissä viestivän herra Darcyn näköisen 38-vuotiaan saksalaisen perijän. (Perijyys selvisi vasta treffeillä, sitä hän ei ollut sentään laittanut Tinder-profiiliinsa). Niistä treffeistä kerroin kotona, että deittikumppani puhui neljä tuntia itsestään.

Perijä kertoi intialaisista häistä joissa oli ollut vieraana, polttareista Amsterdamissa, joissa pelattiin lasersotaa, ettei haluaisi harrastaa seksiä prostituoidun kanssa, koska pelkäisi, että joku syyläinen vanha mies olisi voinut juuri harrastaa saman naisen kanssa seksiä (tämä mielipide oli musta tunkkainen, mutta emme alkaneet keskustella seksityöstä, koska en saanut suunvuoroa), äidistään, joka oli juuri ottanut botoxia ja toivoi nyt seitsemänkymppisenä pääsevänsä siskonsa varjosta, setänsä sairauksista, Marbellan suosikkidiskoistaan, että oli New Yorkissa kun 9/11 tapahtui…. Sen verran perijä sentään kysyi, että uteli, olenko ihan lämpimissä väleissä aviomiehen kanssa vaikka meillä on avoin suhde. Vakuutin, että olen.

Perijässä kivaa oli, että hän vei minut tosi kivaan rantabaariin, jota en olisi taatusti muuten löytänyt. Pussailimme siellä sohvalla, mutta minusta tuntui, että perijä pussaili velvollisuudentunnosta, kun kerran treffeillä oltiin. Suurimmat kiksit hän sai puhumisesta.

Aina on hyvä syyttää myös patriarkaattia. Miehillä on kulttuuriset paineet menestyä ja valloittaa, ja varmaan siksi he joskus ryhtyvät treffeillä pätemään. Kerran aiemmin yksi komea ja mukava mies luetteli ensitapaamisemme aluksi kahvilan terassilla koko työhistoriansa aivan kuin työhaastattelussa.

Osaa treffikumppaneista tuntuu kuumottavan ajatus, että juttelen heistä miehen kanssa. Ehkä he pelkäävät minun vertailevan seksisuorituksia tai pohtivat hekumoimmeko miehen kanssa keskenämme sängyssä puhumalla muista. Yksi mies (häntä en ole tavannut, olemme vain viestitelleet) on sanonut suoraan, että häntä kiihottaa ajatus siitä, että olen naimisissa ja että menen meidän tapaamisemme jälkeen takaisin aviomieheni luo.  Tämän mies olisi kuulemma itse halunnut, että joku toinen olisi pannut hänen tyttöystäväänsä.

Meillä on avoimessa suhteessa hyvin vähän sääntöjä. Yksi sellainen on, että aina pitää voida kysyä toiselta treffeistä kaikki mikä kiinnostaa. Jostain syystä minua ei ole erityisemmin kiinnostanut. En tunne miehen treffikumppaneita (vaikka Helsinki on kyllä niin pieni, että osa heistä on kyllä puolituttuja tai ainakin nimi kuulostaa tutulta) eikä mies ole tavannut heistä kuin muutamia useampia kertoja. Yksi miehen deiteistä, menestynyt graafikko, kuulosti minusta tosi kiinnostalta. Jos mies olisi jatkanut hänen treffailuaan, olisin varmaan kysellyt siitä.

 

Mies on aiemmin kirjoittanut tästä samasta aiheesta täällä otsikolla Mikä kiinnostaa naisen muissa kumppaneissa?

Seuraako avoimesta suhteesta draamaa?

Innostuimme miehen kanssa, kun Netflixistä löytyi Wanderlust. Hauska nähdä ihmissuhdedraamaa, jossa eletään, kuten meillä. Varsinkin, kun pääosaa esittää ihana Toni Colette.

Wanderlustissa oli kiva katsoa keski-ikäisten ihmissuhteita kuvattuna freesisti, mutta mitään erityistä samaistumisen kokemusta sarjasta ei tullut. (Lukuunottamatta kylpyhuoneseksikohtausta sen jälkeen, kun Joy ja Alan olivat olleet ensimmäistä kertaa tahoillaan treffeillä. Sen fiiliksen tunnistin.)

Sama pätee avointa suhdetta käsitteleviin kirjohinkin.  Esimerkiksi Tristan Taorminon opaskirjassa Opening Up esitellään monenlaista tarkkaan sovittua suhdemuotoa, sopimusta ja klausuulia.  Robin Rinaldin The Wild Oats project:issa (jota suosittelen, hauska kirja!) seuraa draamaa, kyyneleitä ja ihmissuhteet menevät solmuun.

Meillä avoin suhde on ollut draamaton. Välillä mekin rähjätään, mutta riitojen aihe, tai edes syy, on äärimmäisen harvoin mikään avoimeen suhteeseen liittyvä. Sen sijaan kinaamme  perinteisistä jutuista: huonosti nukutuista öistä, toisen kiinnostuksen puutteesta itselle tärkeisiin juttuihin ja lasten kasvatuksesta.

Kertaakaan emme ole käyttäneet veto-oikeutta treffikumppaniin tai riidelleet siitä, että toinen harrastaa seksiä parisänkymme ulkopuolella.

 

Netflixin katsominen on meidän syksyssä suunnillen jännittävintä.  Treffirintamalla on ollut aika hiljaista.

Minä lemppasin kaupṕamatkustajan, kun hän ei suostunut näkemään lasilisella baarissa, vaan suostui tapaamaan ainoastaan diskreetisti suoraan hotellihuoneessa, niin ettei varmasti kärähdä. Motivaatio koko tyypin tapaamiseen oli matalalla, koska viimeksi nähdessämme, yli 1,5 v sitten, hän yritti luistaa kondomin käytöstä.

Syksyllä tapasin työmatkalla netistä löytyneen lentokapteenin. Tyyppi taisi ihan oikeasti olla lentokapteeni, vaikka niin paljon kun niitä Tinderissä vilisee, niin epäilys aina herää.Tämän miehen kunniaksi on sanottava, että hän ei profiilissaan maininnut ammattiaan (tai laittanut kuvaa ohjaamosta/univormusta). Ammatti kävi ilmi, kun urkin, miksi hän oli lähdössä seuraavana päivänä Pekingiin.

 

Olen suunnilleen joka toinen kuukausi käynyt treffeillä. On hauskaa lirkutella pari tuntia baarissa ja kuulla uuden komean miehen parhaat vitsit. Seksi on kerran tänä syksynä yllättänyt iloisesti, yleensä se on aika kivaa. Treffit on hyvää rentoutusta. Sellainen parin tunnin mindfullnes-harjoitus: laskeudu tilanteeseen, puhelin pois päältä, keskity siihen missä olet, älä mieti töitä tai pyykkejä. Mitään suurempia sävähdyksiä ei ole tullut. Ei myöskään mitään hankalia tunteita tai mustasukkaisuutta.

Olen itse iloinen, kun mies käy treffeillä. Hän tekee sitä suunnilleen yhtä usein, eli kerran parissa kuukaudessa. Hänen treffi-iltoinaan minulla on olo, että omaan vapauspankkiin tulee ikään kuin saatavaa.

Ehkä siksi, että meidän elo on niin draamatonta, on vaikea eläytyä sarjojen tai kirjojen kuvauksiin. (Toisaalta, pystyn kyllä katsomaan musikaaliakin, vaikka olen surkeista surkein laulamaan. Niin että tietenkään ei tarvitse kaiken kulttuurin olla yksi yhteen oman elämän kanssa.) Avoin suhde voi olla myös super helppo. Meillä se tarkoittaa avioliittoa ilman sitä, että toinen vehtaa työkaverin kanssa, ei ole salaisuuksia, ei hämärää viestittelyä, eikä syytä mustasukkaisuuteen. Vähän kun asuisi oikein hyvän ystävän kanssa. Ei ystävyyssuhdettakaan uhkaa se, mitä sen ulkopuolella tehdään.

Ja jos nyt mies rakastuisi toiseen, niin en oikein ymmärrä mitä asialle voisi tehdä. Lukita toinen kellariin? Epäilen, että jatkaisimme nykymalliin, ainakin niin kauan kuin toinen suhde sitä sulattaisi.

Meille tuli lukijakysymys. Siinä suhteensa avannut nainen harmitteli, että hänen miehensä oli alkanut viettää niin paljon vapaa-aikaa toisen naisen kanssa.

En osannut neuvoa mitään. Minusta jokainen saa viettää aikaa kenen kanssa haluaa. Ehkä pikkulapsivaihe on poikkeus. Minä ainakin olisin ollut aika hiilenä, jos mies olisi käynyt taidemuseoissa toisen kanssa, silloin kun minä leikitin taaperoa kotona.

Olisi kiva kuulla, onko teillä avoin suhde aiheuttanut draamaa.

Onko avoin suhde seksin perässä juoksemista?

Saamme tavata muita, mutta käytännössä elämme 95 prosenttisesti ihan perinteisesti. Käymme kahdestaan treffeillä, jos saamme lapsenvahdin, käymme perheenä Lintsillä ja uimassa, grillaamme kavereiden kanssa ja suunnittelemme lomamatkoja.

Avoimen suhteemme yksi tekijä on kuitenkin mahdollisuus aktiivisesti hakea muuta seuraa. Nettikommenttien perusteella vaikuttaa, että toinen avoin järjestely on sellainen, missä on lupa lähteä, vaikka juhlista kiinnostavan tyypin luo yöksi, mutta aktiivista hakua ei saa harrastaa. Monilla tuntuu olevan myös sääntönä, ettei pokaa saa tavata toiste. Meillä on vain vähäinen tarve säännöille. Kirjoitin säännöistämme täällä.

Olemme avoimen suhteen aikana käyneet keskimäärin harvemmin kuin kerran kuukaudessa treffeillä muiden kanssa. Minun tahtini on ollut noin joka toinen kuukausi, miehen ehkä vähän tiheämpi. Minun kohdalleni on osunut vain kaksi tyyppiä, joita olen halunnut nähdä useammin kuin kerran (varattu kauppamatkustaja ja ihastus). Mies on ollut yhtä vaihtelunhaluinen.

Muistan, että vuosi sitten näihin aikoihin olin melankolinen. Avoimen suhteen alkuhuuma oli laantunut, enkä tiennyt mitä haluaisin. Yhdenillanjutut eivät tyydyttäneet ja treffikumppaneita, jotka kolahtivat oli vaikea löytää. Kismitti, että olisin teoriassa saanut tehdä mitä vaan, mutten oikein edes tiennyt, mitä halusin tehdä.

Tilanne on pääosin sama, mutta fiilikseni eri. Nyt lasini on puolitäynnä: Nautin arjesta ja lomasta miehen kanssa, eikä hinku treffeille ole akuutti. Jos joku tyyppi yllättäen natsaisi, voin mennä hänen kanssaan sänkyyn. Se tuo elämääni sellaista vapautta, joka tuntuu tärkeältä. Ajatus siitä, että kaikki parisuhteen ulkopuoliset haluni olisivat kiellettyjä tai uhka yhteiselollemme tuntuu karmean tukahduttavalta. Minun on vaikea ymmärtää, että valtaosa pareista haluaa yksiavioisuuden kahleen suhteeseensa.

Minulla ei ole edes pakottavaa tarvetta juuri nyt keksiä mitä sängyssä haluan. Luotan siihen, että vaisto vie minua oikeaan suuntaan. Tähänkin asti on kohdalle säännöllisesti osunut erinomaisia seksikokemksia, eiköhän niitä osu jatkossakin.

Seksi ei ole aina hyvää, niin kuin ei pizzakaan

Takavuosina oli sellainen ärsyttävä hokema, että seksi on kuin pizzaa. Huonokin versio siitä on hyvää. En tiedä, kenelle hokeman tekijänoikeudet kuuluvat. Internetin mukaan sekä näyttelijä Mel Brooks että Sharon Stone olisivat lohkaisseet, että ”Sex is like pizza. Even if it’s done bad, it’s still good.”

Myös leffassa Threesome (1994) on repliikki ”Sex is kinda like pizza. When it’s bad, it’s still pretty good.”

Olen vahvasti eri mieltä. Pizza voi helposti olla kehnoa ja seksi vasta voikin. Kummastakaan minä en kiinnostu, ellei se ole erinomaista.

Tajuan, ettei kai kukaan suoranaisesti hae huonoa seksiä, mutta esimerkiksi Hesarin juhannuksena julkaistussa orgasmikyselyssä selvisi, että osa ihmisistä innostuu seksistä  helposti, laadusta viis. Esim. 74-vuotias nainen kirjoitti olleensa kymmenen vuotta saman miesystävän kanssa.

Näin Hesari kirjoittaa: Kun kysytään, mikä naista kiihottaa, hän nostaa esiin yhdessä puuhailun. ”Esim. ruoan valmistaminen yhdessä, ruokailu, ehkä lasi viiniä, lenkki jne. Haluan kokea tunteen, että olisi kiva mennä sänkyyn, ja voin sitä jopa ehdottaa hänelle. Jos on ollut pidemmän aikaa ilman läheisyyttä, halu läheisyyteen on voimakkaampi ja orgasmin saa helposti.”

Hän osuu vastauksessaan aivan ongelman ytimeen, keskittymiseen:

”Minusta on tärkeää heittäytyä täysin sydämin rakasteluun ja unohtaa kaikki muut asiat mielestään. On hyvä järjestää olosuhteet sellaisiksi, että ympäristö ei häiritse, puhelimet hiljaisiksi yms.”

Kadehdin daamin mutkatonta kykyä heittäytyä lihan iloihin. Minullekin seksi on sillä tavoin helppoa, etten ole estoinen tai ujo ja saan useimmiten orgasmin, jos mies hyväilee tai nuolee minua. Mutta minun on vaikea motivoitua seksiin, ellei ole syytä olettaa, että se on tosi kivaa. Pelkkä yhdessä kokkailu tai puhelimen hiljentäminen ei vielä auta yhtään. Laukeaminenkaan ei motivoi. Sen hoidan mieluummin itsetyydytyksellä kuin ihan kivalla seksillä.

Suhtaudun samalla tavalla ruokaan. Olen mieluummin ilman, tai korvaan lounaan pelkällä jugurtilla jä pähkinöillä kun syön jotain yhdentekevää. Tällainen nirsoilu tarkoittaa, ettei minulla ole niin paljon seksiä kun haluaisin.

Hyvää pizzaa löytyy Helsingistä huomattavasti helpommin kuin kiinnostavia satunnaiskumppaneita.